lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pariisiin!

Huomenna aamulla lähtee (liian) aikaisin lento kohti Pariisia. En vieläkään ole saanut päälle sitä kunnon innostusta, koska reissu tuli taaas kerran niin yhtäkkiä. Vähitellen kuitenkin tavarat alkavat olla pakattuina ja neiti nukahtamispisteessä.


Edessä on myös jossain määrin terapeuttinen loma, sillä minulla hajosi tänäaamuna puhelin. Rakas Samsungini ei enää herännytkään akunloppumiskoomasta ja sitä odottaa nyt siis huolto. Tietysti tämä sattui juuri sopivasti lauantaina, jolloin en enää ehtinyt viedä sitä huoltoon ja saada varapuhelinta käyttöön. Jonotin siis tänään tunnin Elisan liikkeessä ihan vain sen takia, että minuille ojennettaisiin mikrosim-kortin adapteri. Sain sitten käyttöön kaverini puhelimen, joka on kyllä kosketusnäyttöinen ja ei siis mikään kivikautinen. En kuitenkaan aio asennella siihen mitään sovelluksia ja nyt sitten koitetaan selvitä ainakin viikko ilman Instagramia ja jopa jatkuvaa Facebookkausta puhelimella. Otetaan tämä addiktion hoidon kannalta siis. Tällaisina päivinä sitä tajuaa kuinka riippuvainen olenkaan puhelimestani, netistä ja sosiaalisesta mediasta. Mietin jopa tänään, että miten voin huomenna aamulla päivittää lentokentältä Nyt Pariisiin! -hehkutuspäivityksen. Ehkä teen sen siis jo kotona (addiktio on aina addiktio).

Puhelimen hajoamisesta johtuvan ärsytyksen lisäksi olen tänään potenut väsymystä ja lievähköä päänsärkyä. Eilen siis vietimme tuhottoman pitkän, mutta ihan huikean illan, joka alkoi Suomenlinnassa vietetystä skumppapiknikistä ja päättyi kattoterasille jatkoille. Siinä matkalla oli Espan puistosiidereitä, Mbaria ja Aussie Clubia. Aamulla osa porukasta suuntasi vielä samoilla silmillä Pacificon brunssille. Nämä ovat todellakin niitä iltoja, joita ei hetkessä unohdeta. Kuvat eiliseltä valitettavasti tuhoutuivat, kun palautin puhelimeni tänään tehdasasetuksille kokeilumielessä.

Palaillaa ensi viikolla, au revoir!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Syyskuussa Vietnamiin

Omasta mielestäni lennot takataskussa on ehkä paras mahdollinen tapa jaksaa arkista elämää, sillä näin tiedän pääseväni pian taas reissuun. Nyt kun Pariisin reissu lähenee kovaa kyytiä niin päätin hamstrata taskuun toisetkin lennot valmiiksi, ettei Ranskan reissun jälkeen arki tuntuisi niin karulta. Samalla toteutin myös yhden pitkäaikaisen unelman, josta olenkin puhunut ihan liikaa. Ostin nimittäin muutama tunti sitten lennot Hanoihin, Vietnamiin.


Mistään ihan äkillisestä päätöksestä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä olen tiedostanut tulevan syyskuun olevan pelkkää lomaa ja puhunut pidemmästä reissusta jo heti Helsinki-vuoteni alusta alkaen. Nyt se kuitenkin on vihdoinkin konkreettista. Minä ja reppu lähdemme yhdessä valloittamaan Vietnamia 22 päiväksi. Kädet taitaa täristä vieläkin ja into kasvaa joka sekunnilta!

Koko kesäkuun ajan olenkin miettinyt eri kohteitä läpi ja joka kerta päätynyt Vietnamiin. Päätin jo kerran, että jos bongaan lennot alle 700 eurolla niin ostan ne sillä sekunnilla. Maanantaina kotisohvalla makoillessani ja telkkua tuijottaessani sitten huomasin Finnairin mainokset kesälentotarjouksista. Puhelin käteen ja salama Finskin sivuille tsekkaamaan, että minnekkäs sitä nyt pääsisi halvalla. Olisihan siellä ollut Bangkokia, Delhiä ja vaikka mitä, mutta jotenkin se Hanoi kiehtoi eniten. Pari päivää meni googletellessa, pohtiessa ja jatkuvasti tarkastellessa Finnairin tarjousta. Nyt pari päivää ennen tarjouksen päättymistä kokosi itseni ja ostin ne lennot.

Olen tosiaan lähdössä reissuun solona, eli yksin. Ainakin näillä näkymin. Matkahaaveistani, ja nyt lennoista, puhuessani olenkin kohdannut "kenen kanssa lähdet?"-kysymyksen useita kertoja. Kukaan tuntemani henkilö ei innostunut lähtemisestä tai kaikilla oli töitä ja koulua ja ei rahaa ja plaaplaa. Ja mikäs solomatkailua parempaa olisikaan, sillä minulla on täysi vapaus tehdä valintani. Solona lähteminä ei myöskään tarkoita sitä, että olisin koko ajan yksin, sillä reppureissaajia on maailma täynnä.

Nyt siis kaikki (pohjois) Vietnamissa vierailleet tai muilta matkalaisilta kuulleet lukijat vinkkejä kehiin! Tarjoituksena olisi ainakin Halong Bay ja Sa Pa. Tämän reissun suunnitelmia availen myöhemmin, kunhan nyt tokenen tästä lentojen varauksen aiheuttamasta shokista!

Kuva: Halong Bay

Lomalaisen elämää

Lomalla olemisen tärkein asia on kääntää päivärytmi nurinkurin. Mitä vääryyttä olisikaan aamulla ampaista sängystä ylös samaan aikaan kuin työpäivänä, tai nukahtaa silloin kun vanhempani kömpivät sänkyyn (se on muuten aikaisin, ainakin omasta mielestäni). Juuri näistä syistä istun vieläkin kello yhden aikaan hereillä ja torkutan varmasti aamulla taas ainakin tunnin. Miksiköhän edes laitan herätyskellon soimaan, sillä eihän niin kuuluisi lomalla tehdä?

Toinen syy miksi istun tähän aikaan vielä tässä koneen äärellä on pieni opiskeluihini liittyvä moka. En ollut huomannut yhtä kurssia ollenkaan ja nyt melkein 2 kuukautta myöhemmin juhannusaattona sain yliopistoltani vihaista viestiä, että missä kurssiin liittyvä essee on. Eli se kurssi meni uusintaan, kuten meni myös toinen talvella huolimattomasti tekemäni kurssityö. Tähän päälle vielä harjoittelun loppuraportti, jonka palautuspäivä on tietysti myös elokuun alussa, kuten myös noiden muidenkin tehtävien. Mutta mitä olisikaan opiskelu, jos viimeistään yliopiston loppuun mennessä ei olisi epäonnistunut, saanut kurssista hylättyä ja joutunut uusimaan? Virheistä taas opitaan. Nyt kolmena iltana olen istunut kympistä yhteen asti koneen ääressä ja vihdoinkin voin huojentuneena todeta, että hyvät lähteet on löytynyt ja 75 prosenttia yhdestä esseestä on tehtynä.

Tähän viikkoon on myös kuulunut parturikäynti sekä hikoilua lenkkipoluilla ja kuntosalilla. Hauskintahan näillä helteillä on se, että käyn ilmaisella salilla, jossa ei ilmastoinnista ole tietoakaan. Mitään ei edes tarvitse tehdä, kun hiki jo virtaa. Kävimme myös äitini kanssa tänään Vaasassa alennusostoksilla. Itse asiassa pidän alennusostosten tekemisestä pienemmissä kaupungeissa, sillä yleensä (etenkin keskellä päivää keskiviikkona) ruuhkaa ei ole ja tuotteita on paljon paremmin saatavilla. Alennusostokset Vaasassa ovat tainneet tulla jäädäkseen, sillä tämä taisi nyt olla jopa kolmas kesä putkeen.


Vietän vielä huomisen päivän täällä kotosalla, jonka jälkeen palaan taas Helsinkiin. Perjantai ja lauantai menevät kavereiden kanssa ja sunnuntaiaamuna otan suunnan kohti Pariisia. Odotan taas, että se matkainnostus kasvaisi. Tällä hetkellä taitaa innostaa enemmän mahdolliset matkat Aasiaan. Tästä kuitenkin kerron enemmän, kunhan asia varmistuu :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Sokeriton raparperipiirakka ja vaniljakastike

Vihdoinkin pääsin käsiksi siihen äitini raparperipensaaseen. Valmistin piirakan hyvin samalla ohjeella kuin jo aiemmin postaamani terveellisen omenapiirakan. Leivonnassani en käytä oikeastaan ollenkaan mittoja, pidän vain huolta, että kananmunia/valkuaisia on tarpeeksi, makua ja makeutta riittää ja koostumus on kohdillaan. Tähän piirakkaan upposi kaksi kananmunaa ja valkuainen, kookosjauhoa, kaurahiutaleita, vaniljan makuista heraproteiinia, steviaa, mantelijauhoa, leivinjauhetta, rahkaa ja soijamaitoa. Makua tuli taikinaan sekoitetusta kaardemummasta ja raparperien päälle ripotellusta kanelista. Pohdin hetken leipoessani, että uskaltaisinko uhrata koko piirakan itse kasvatetun, kuivatetun ja rouhitun stevian kokeilemiseen. Päätin kuitenkin pysyä tutussa ja turvallisessa purkkisteviassa ja jättää omilta mailta poimitut versiot raparperikiisseliin.


Vaniljakastike taas valmistui erittäin tavallisesta ohjeesta, josta korvasin vain vaniljasokerin vaniljatangoilla ja sokerin stevialla. Kastikkeeseen tuli 4 dl maitoa, kanamuna, 1 rkl perunajauhoa ja pari vaniljatankoa. Nämä aineet sekoitettiin kylmänä ja annettiin kiehahtaa kevyesti. Vaniljakastike viilennettiin ja sekaan heitettiin maun mukaan steviaa.


Nautimme raparperipiirakan oman maan mansikoiden kanssa ulkosalla istuen. Maistui taas kerran vanhemmilleni erittäin hyvin ja jopa yllätysvieras totesi, että kylläpä on hyvää. Ja niinhän se oli!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Jussit taas juhlittu

Olen juuri matkalla kesälomani kolmanteen etappiin, Pohjanmaalle vanhempieni luokse. Takana on jo serkkuilua Tampereella ja juhannus Ikaalisissa. Lähdettiin siis ehkä ensimmäistä kertaa koskaan pelkällä tyttöporukalla 'mökkeilemään'. Vaihdoimme siis vedettömän ja sähköttömän mökin lammen rannalla isoon omakotitaloon järven rannalla. Mukavat sängyt ja tiskikone olivat aika luksusta. Juhannukseemme kuului perinteisesti paljon ruokaa, saunomista, uimista, aurinkoa ja korttipelejä. Ja ettei nyt liian tylsiksi alettu niin tutustuimme myös tankotanssin saloihin, jorasimme Ikaalisten paikallisen kuppilan tanssilattialla pilkkuun saakka ja saunoimme saunalautalla aamunousuun asti.


Toivottavasti myös ovat päässeet nauttimaan juhannuksesta, syömään itsensä ähkyyn ja tuntemaan hyttysten suloisen seuran :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Samppanjapiknik

Pidän tässä juuri luovaa taukoa pakkauksen, siivouksen ja tiskauksen välissä. Huomenna nimittäin juhannusviikonlopun lisäksi alkaa elämäni ensimmäinen palkallinen kahden viikon loma. Ensin suuntaan Tampereelle, siitä Ikaalisiin ja sunnuntaina vanhempieni luokse. Siellä viihdyn varmaan viikonloppuun asti, jolloin sitten palailen taas Helsinkiin pariksi päiväksi ennen viikon Pariisin lomaani. On siis ihan uskomattoman hyvä fiilis tällä hetkellä. Kaikki tämä vielä edessä! Tähän fiilikseen vaikutti myös samppanjapiknik työkaverini Heidin uuden asunnon lattialla hyvässä seurassa. Oli viinilehtikääryleitä, tsatsikia, salaattia, fetalevitettä, mmmm...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Liian vähän jäljellä

Yleensä jossain vaiheessa kesäkuuta minulle iskee kamala ahdistus siitä, että ihan pian se kauan odotettu kesä on taas ohi. Tänä vuonna siihen tunteeseen liittyy myös ahdistus siitä, että vuoteni Suomessa on pian ohi. Jossain määrin kyllä odotan sitä, että arkeni muuttuu ja etenkin sitä, että saan tutkintoni pakettiin ja vapauden tehdä valintoja taas ilman mitään rajoitteita. Vuoden työskentelyn jälkeen alkaa myös opiskelu ja lyhyet koulupäivät tuntua aika luksukselta.

Vielä hetki sitten olin sitä mieltä, että todellakin palaan Helsinkiin. Nyt lähiviikkoina olen alkanut taas pohtimaan muitakin vaihtoehtoja: jatko-opiskelemaan Tukholmaan, pidemmälle kierrokselle ympäri maailmaa tai Australiaan satunnaisiin töihin. Tai sitten ihan arkisesti oman alan töihin, mutta ei Suomeen. Vapaus valita tuntuu nyt niin hurjalta ja käsittämättömältä. Tämä maailma tarjoaa ihan liikaa vaihtoehtoja.


Vaikka olenkin aika kyllästynyt töihin tällä hetkellä ja mieleni huutaa maailmalle, niin silti tulen kaipaamaan Helsinkiä. Miten voikaan olla niin vaikeaa päättää missä sitä haluaa asua? Minulla kun ei ole asuntoa, miestä, kasoittain parhaita ystäviä tai työtä, joka sitoisi jonnekkin. Pitäisikö toteuttaa jokaisen vanhuksen käskyä mennä ja elää, kun vielä on nuori ja voi? Vai pitäisikö sitä ihan oikeasti hankkia ne asunnot ja työt ja jopa ehkä mieskin siinä sivussa. No, näitä ehtii vielä miettiä vuoden verran.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Helsinki-päivän konsertti

Huh mikä päivä! Heräsin aamulla aikaisin puistoon nyrkkeilemään yhden työkaverin kanssa ja töiden jälkeen käväisin taas toisen työkaverin ja hänen siskonsa kanssa IKEAssa. Kello on nyt siis yhdeksän ja laittelen vasta ruokaa. Ei tästä päivästä sen enempää, sillä eilen tapahtui paljon jännempää: pääsimme työkaverini Heidin kanssa nauttimaan Radio Aallon järjestämästä Helsinki-päivän konsertin VIP-teltasta, herkuista ja juomingeista. Tässä hieman eilisen päivän/illan kuvasaldoa.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Uusia tuulia urheiluun

Ihanaa, vihdoinkin pääsin liian pitkän tauon jälkeen aloittamaan taas urheilun. Eilen aamulla heräsin kuin heräsinkin puol kuudelta, kävin lenkillä ja suuntasin seiskaksi työkaverin kanssa salille. Tänään kello soi taas samaan aikaan, sillä olin ajatellut tehdä tuplatreenin: aamulla tunnin lenkki ja illalla jalkatreeni salilla. Päätin kuitenkin onneksi jäädä nukkumaan, sillä en nyt halua ottaa takapakkia liian kovan aloituksen vuoksi. Pian siis lähden kevyelle lenkille ja salille.

Tänään tapasin myös personal trainerin, jonka kanssa tein kahden kuukauden sopimuksen. Kesälomani ja Pariisin reissun vuoksi päätimme aloittaa vasta ensi kuussa. Palkkasin itselleni PT:n muutamastakin syystä. Koen, että maksimaalisiin tuloksiin päästäkseni tarvitsen ammattilaisen apua ja haluan, että joku katsoo ruokailuni ja treenini täysin kuntoon. Minulla todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta muutama kuukausi sitten, joten nyt kun se saadaan vähitellen lääkityksellä kuntoon niin voin ehkä alkaa saamaan todellisia tuloksia. Personal trainerin opit ja vinkit antavat myös ihan varmasti uutta iloa, motivaatiota ja energiaa tähän touhuun. Ja no, jos maksan jollekkin siitä, että saisin tuloksia aikaiseksi niin varmaan tulee hieman "pakkokin" koittaa saada jotain aikaan. Ja vaikka tapaamisia on vain kerran kuussa, niin kun joku kuitenkin seuraa kehitystä jossain määrin, ei edes uskalla repsahtaa.


Että tällaista tiedossa ensi kuussa. En millään malta odottaa, että pääsen personal trainerini kanssa alkuun! Mietimme myös serkkuni kanssa, jos aloittaisimme yhteisen blogin urheilusta, treenailusta ja ruokailusta. Hän harrastaa crossfitiä eli blogiin tulisi paljon juttua siitäkin. Mutta katsotaan nyt kunhan tuo serkkutyttö ensin kotiutuu Ruotsista ja sopeutuu arkeen Suomessa :)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Äkkilähtö

Viime viikko meni siinä, että totuttelin saikkuviikon ja Tukholman reissun jälkeen taas siihen arkeen. Haastavamman siitä teki se, etten flunssan ja etenkin kovan yskän vuoksi voinut edes haaveilla urheilun pariin palaamisesta. Iltaisin taas jotenkin väsytti kamalasti ja en edes jaksanut lähteä nauttimaan auringosta. Onneksi kuitenkin tuli viikonloppu ja aikaa levätä.

Eilen olin suunnitellut tekeväni comebackin salille, mutta ensin halusin puistoon makaamaan aurinkoon ja sitten sainkin yhtäkkiä idean soittaa tädilleni, pakata laukun ja lähteä Lohjalle. Selkeästi arki puudutti, kun piti tehdä moinen äkkilähtö. Oli kyllä ihanaa syödä, katsella leffoja, sukuloida, letittää hiuksia, lakkailla kynsiä, kiertää Lohjan kirpparit ja syödä lisää. Lisää näitä äkkireissuja.


Huomenna soikin kello kivasti 5.30, kun aamulenkki ja sali kutsuu. Parin viikon päästä alkaa 2 viikon kesäloma ja sen jälkeen pitää taas totutella arkeen. Huh, milloin arjesta tuli näin haastavaa?

torstai 6. kesäkuuta 2013

Viikonloppu Tukholmassa

Olen kahdessa aiemmassa postauksessani jo oikeastaan kertonutkin, että mitä me serkkutytöt siellä Tukholmassa teimme. Tässä kuitenkin reissu vielä kuvien muodossa :)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Tukholma pyöräillen

Moni on kysellyt miten reissu meni ja mitä me siellä Tukholmassa sitten oikein tehtiin. Oikeastaan kaikille olen vastannut samalla kaavalla, että reissu meni todella hyvin ja me pyöräiltiin, todella paljon. Olimme siis jo etukäteen päättäneet viettää yhden päivän pyöräillen ja ihaillen kaupunkia. Bongasimme kuitenkin jo ensimmäisenä iltana katujen varsilla olevat citypyörät ja päätimme suunnata heti seuraavana aamuna turisti-infoon kyselemään lisää. Kolmen päivän pyörävuokraus maksoi vain 169kr ja pyöräpisteitä sijaitsi ympäri Tukholmaa. Myös hotellimme sijaitsi ärsyttävän pituisen kävelymatkan päässä (kiitos Tukholma maratonin), jonne kuitenkin pyörällä hurautti hetkessä.


Ensimmäisenä päivänä pyöräily jäi todella vähäiseksi, sillä sade pääsi yllättämään. Illalla kuitenkin päätimme sateen jälkeen käydä kiertämässä Kungsholmen. Sunnuntaina onneksi sitten paistoi aurinko, jolloin pyöräilimme melkein koko Södermalmin ympäri ja suuntasimme Skeppsholmenille puistoon piknikille. Maanantaina aamulla ennen sadetta pyöräilimme Djurgårdenin ympäri. Myös monet lyhyemmät matkat taittuivat pyörillä todella kätevästi. Parasta oli se, että pisteitä oli todella paljon ja ei tarvinnut ollenkaan miettiä, että minne jättää pyörä tai millä julkisella kulkuvälineellä pääsisi jonnekkin kaupunginosaan. Ilman pyöriä emme todellakaan olisi nähneet noin paljon.


Tukholmassa pyöräily yleensäkkin oli todella kätevää. Katujen reunoilla oli usein pyöräilijöille omat reitit ja liikenteen seassa polkiessa autoilijat väistelivät meitä todella hyvin. Citypyörät eivät sinänsä olleet ihan parasta laatua, mutta onneksi usein telineestä löytyi edes muutama kunnolla toimiva fillari. Ainut miinus oli se, että pyörän selässä ei saanut ikuistettua niitä kaikkia ihania maisemia kameraan.