keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Joko pian?

Vain muutama päivä sitten kirjoitin siitä, että miten lähellä loppuaan tämä lähes 1,5 vuoden Suomessa asumiseni on. Toisaalta haluaisin tarrattua jokaiseen kesäpäivään nyt kunnolla kiinni, koska kohta kuitenkin joudun hyvästelemään tämän kaupungin ja nämä ihmiset. Ja olen todellakin pitänyt Helsingistä todella paljon.

Kaikesta tästä haikeudesta huolimatta olen viime päivien aikana alkanut tuntea outoa halua päästä jo liikkeelle. Tämä on siis oikeasti todella outo tunne, sillä muistan erittäin hyvin millä fiiliksellä lähdin Aberdeenistä silloin yli vuosi sitten. Enkä myöskään ole koskaan tuntenut kyseistä kaupunkia, tai koko Skotlantia, kovin kotoisaksi. Syksyn odotusta tietysti kasvattaa tuleva Vietnamin reissu ja tällä hetkellä en oikein osaakkaan päättää, että laskeakko päiviä kärsimättömänä vai yrittää nyt nauttia tästä elämästä täällä. Myös Aberdeenin asuntoasiat alkavat ehkä vähitellen selviämään ja hyvällä tuurilla minulla on ensi vuoden kämppä sovittu jo hyvissä ajoin. Kerrankin. Tämä tietysti laskisi lähtöstressini nolliin, sillä kaupunki on tuttu, ihmiset ovat tuttuja ja ensi vuoden opiskeluita en edes osaa vielä stressata.

Näihin tunnelmiin kun yhdistää sen ajatuksen, että olen kärsimätön, en osaa asettua ja kaipaan vaihtelua niin ehkä ymmärtää nämä tämän hetkiset tunnelmat. Jos kerran ollan pian kuitenkin niin menossa, niin miksi ei menisi jo. Heti. Nyt. En kuitenkaan haluaisi sanoa tätä ääneen, koska täälläkin on nyt niin kivaa, mutta joko pian saa mennä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti