torstai 11. heinäkuuta 2013

Karun kivaa urheilua

Alkuviikosta olin ihan naatti ja urheilun ajatteleminenkin sai väsymään vain enemmän. Onneksi kuitenkin olin sopinut ensimmäisen tapaamisen personal trainerini kanssa tiistaille, joten silloin oli vain pakko lähteä taas liikkeelle. Vaikka kuinka olisi ollut vielä kesälomamoodi päällä. Ja en siis todellakaan urheile hampaat irvessä, parin viikon lomailun ja erittäin lepsun kuukauden jälkeen jotenkin motivaatio oli kadonnut kokonaan. Sitten vauhtiin päästessään urheilu alkaa joskus maistua jopa liikaa!

Lähdin tiistaina tapaamiseen ajatuksellä, että katsomme vai kunto-ohjelmani liikkeet läpi ja sitten kotiin. Muutama työkaveri naurahtikin, että varo vaaraa. Ja hehän sitten olivatkin oikeassa, sillä salilla rehkittiin kaksi tuntia ja koko kroppa läpi. Jalat tärisivät, voimat loppuivat, välillä piti istahtaa kun huimasi ja olipa myös ensimmäinen kerta, kun voin pahoin kuntosalilla. Tietyissä liikkeissä en saanut viimeisiä toistoja tehtyä ja PT vain seisoi vieressä ja kertoi, että kaksi vielä, nyt yksi vielä. Kaikessa karuudessaan tämä oli ihanaa, kunpa aina olisi joku piiskaamassa, koska luovuttaa ei halua! Tämä tapaaminen sai myös tajuamaan, että kuinka paljon kovempaa vielä pystyn treenaamaan.

Eilen aamulla sitten heräsinkin kevyisiin lihaskipuihin, jotka pian kovenivat ja eivät ole todellakaan vielä hävinneet. Eilen tein siis vain rennon aamulenkin, että saisin tätä urheilurutiinia nyt päälle. Tänään sitten kävin tutustumussa Tampereelta tuttuun kuntosaliin keskustassa spinning-tunnin muodossa ja päätin pistää nimen soppariin, vaikka olenkin vielä jäsenenä lähellä olevalla kuntosalillani. Halusin siis ryhmäliikuntaa, etenkin spinningiä ja heillä sattui olemaan todella hyvä tarjous menossa ja minulla kasa liikuntaseteleitä käyttämättä. Samaan pakettiin saan vielä kaksi personal trainer kertaa, eli ehkäpä tekisimme kehonkoostumusmittauksen, variaatioita perusliikkeille, kahvakuulatreenejä tai muita juttuja, joilla piristää harjoittelua.

Huomenna kutsuu taas aamuspinning ja illalla sitten käyn lähisalillani tekemässä treenin yläkropalle. Toivon, että nämä ojentajalihasten kivut nyt hieman heltyisivät siihen mennessä. Tästä tämä siis lähtee! Nyt kun on kuntosalit ja trainerit ja motivaatio kohdillaan niiin mikään ei hidasta minua ennen Vietnamin reissua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti