sunnuntai 18. elokuuta 2013

Toiseksi viimeisin viikonloppu

Takana on toiseksi viimeisin viikonloppu Helsingissä ja tuntuu siltä, että mitä vähemmän näitä päiviä on jäljellä, sitä parempia ne ovat! Perjantai-iltana Tampereelta saapui pari kaveria ja heidän kanssaan menikin sitten koko lauantai. Lähdettiin aamulla Hietalahden torille kirpparille ja sen jälkeen kierreltiin kaupungilla, käytiin kokeilemassa yllätävänkin hyvä Kiilan brunssi ja käveltin Kallioon. Sen jälkeen, kun oltiin kävelty ympäriinsä yli 9 tuntia, olin aika naatti. Hautauduin sohvalle ja aloin laittamaan perjantaina ostamaani ihanaa kosketusnäyttöistä läppäriä kuntoon. Kylläpäs uusi, nopea, tehokas, toimiva ja täydellinen läppäri voikin tehdä tällaisen tietokoneaddiktin onnelliseksi. Illalla lähdin vielä Satun kanssa istuskelemaan yhteen Kallion kuppilaan, vaikka kuinka silmät meinasivat painua kiinni.

Tänään aamulla sitten nukuin jo tutuksi tulleella tavalla pommiin. Nukuin siis vain tunnin liian pitkään, mutta tämä yksi tunti sekoitti aamusuunnitelmani ihan täysin. Päätin siirtää lenkin illalle ja mennä tekemään tehokkaan pikatreenin salille. Salin jälkeen nopea visiitti kotona ja puolijuosten metroon. Siinä matkalla ehdin kuitenkin tehdä Vaasankadun katukirppiksellä muutamia löytöjä. Mites se olikaan, kaikki piti myydä pois, kun pian on muutto? Olen huomannut kirppareilla käydessäni toistuvan lauseen: "Tämä olisi oikein hyvä sinne Vietnamiin". Hyvä ostaa kierrätettyä ja halpaa vaatetusta, jonka voi tarpeen tullen sitten heittää reissussa pois.

Metroon oli kova kiire siksi, että olimme menossa Hannan kanssa Vuosaaren melontakeskukselle. Olimme varanneet kajakit kahdeksi tunniksi. Sää sattui puolellemme ja melontareissu oli aika harvinaisen mukavaa viihdettä näin sunnuntaille. Olimme melontareissun jälkeen kamalan väsyneitä, mutta päätimme kuitenkin suunnata Itikseen syömään. Ostin myös pakkomielteeksi muodostuneen Fjällraven Kånken-repun Partioaitasta. Briteissä kun näyttävät olevan aika paljon kalliimpia ja kai nyt jokainen koulun penkille palaava tarvitsee repun?


Itiksestä palattuani olin ihan väsynyt ja torkahtelin sohvalla. Jostain kuitenkin sain revittyä itsekurini esiin ja energiaa lähteä lenkille. Mielenkiintoinen, etukäteen suunniteltu reitti innosti myös aika paljon. Reitti kiersi merimaisemissa Kaivarissa ja sieltä Töölönlahden kautta kotiin. Hieman yli 12 kilometriä myöhemmin saavuin kotiin tyytyväisenä itseeni ja etenkin suoritukseen, joka tuntui erittäinkin kevyeltä, vaikka matka olikin omassa mittakaavassani normaalia pidempi. Viime aikoina tämmöisiä superhyviä lenkkejä on ollut jopa muutamia. Syke pysyy sopivalla tasolla ja väsymystä ei tunnu. Näitä lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti