sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Paluu Aberdeeniin

Alan pikkuhiljaa olla asettunut Aberdeeniin ja asiat alkavat olla hoidettuna. Perjantai-iltana saavuin ajallaan ja uusi kämppikseni haki minut kentältä. Olin nähnyt asunnosta kuvia, mutta yllätyin positiivisesti, kun kaikki näyttikin kuvia paremmalta. Pidän todella paljon tästä asunnosta, sijainti ei vain ole ehkä ihan ideaalisin, kun joudun matkustamaan yliopistolle kahdella bussilla. Totuin Helsingissä kai liian hyvään, kun työmatkani taittui metrolla alle vartissa.

Eilen kävin ensimmäisenä hankkimassa sim-kortin, että saisin netin puhelimeeni. Sen jälkeen kävin pankissa, ostin shampoita ja jopa kauan haaveilemani hiuskihartimen. Piti myös käydä isommassa kaupassa hakemassa pesuaineet, suolat ja muut tarpeellset. Kaiken alusta aloittaminen on aina jotenkin turhauttavaa, kun kaikki pitää taas ostaa jauhoista pesuaineisiin. Vielä pitäisi hankkia bussikortti ja kuntosalijäsenyys. Mutta eiköhän kaikki hoidu ajallaan.

Kävelin tänään myös kampuksellemme katsomaan kuinka paljon se on muuttunut. Nykyiseltä asunnoltani matkaa kertyy suorinta reittiä hieman alle 6 kilometriä. Ajattelinkin siis ostaa juoksurepun ja yhdistää muutamana aamuna viikossa aamulenkit ja koulumatkan. Vaikka Aberdeen oli pysynyt yllättävän samanlaisena, niin kampus oli sitten todellakin muttunut. Yliopistoni sijoitti viimeisten parin vuoden aikana remppaan yli 100 miljoonaa puntaa ja olivat näköjään saaneet sillä summalla aikaan ainakin uuden rakennuksen keskustasta Garthdeen kampukselle siirtyville oppilaille sekä uuden kirjaston. Huomenna sitten näen millaisia muutoksia oma rakennukseni, eli Business School, on kokenut. Aika hienoa, että itse pääsen vielä viimeisenä vuotenani kokemaan tuon uuden kampuksen! Ensimmäinen kuva on asunnoltani, muut ovat kampukselta.


Kuvia asunnosta tulee, kunhan saan huoneeni kuntoon ja tavarat kaverini säilöstä!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Skotlantia kohti

Vanhempieni nurkissa norkoilu jäi tällä kertaa harmillisen lyhyeksi ja istunkin tällä hetkellä taas Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Takana on jo 3 tunnin junamatka sekä aamupala kaverin kanssa Fazerin kahvilassa. On niin outoa kuvitella, että jo tänä iltana olen kaupungissa, joka on todella tuttu ja toisaalta niin vieras. Viimeksihän olen ollut Aberdeenissä lähes 1,5 vuotta sitten. Siinä ajassa yliopisto on ehtinyt rakentaa kampukselle useiden miljoonien arvoisen uuden rakennuksen ja varmasti myös itse kaupunki on kokenut muutoksia.

Tällä kertaa lähtöön liittyy ennätysmäärä positiivisia ajatuksia ja tunnelmia. En ole ikinä kokenut mitään voimakasta tunteiden paloa Aberdeeniä kohtaan, joten olenkin nyt hieman yllättynyt miten mielelläni sinne olen lähdössä. Taisipa olla ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnut tirautella yhtään kyyneltäkään lähdön takia. Innostukseeni tietysti vaikuttaa se, että edessä on viimeinen vuosi. Vielä maanantaina tämä asia ei ollut itsestäänselvyys ja nyt kun asia hoituikin parhaakseni, on opiskelumotivaatio aika harvinaisen kohdillaan. Ehkä pienimuotoinen herättely olikin paikallaan ja nyt minä osaan ottaa opiskelun entistä vakavemmin.


Ulkomailla muuttoon liittyy aina stressiä ja asioiden järjestelmistä. Yksi suurimmista haasteista tällaiselle materialistille on pakkaaminen. On suorastaan mahdotonta saada mukaan kaikki, mitä haluaisi. Voisin sanoa olevani kuitenkin jo suht kokenut pakkaaja, kun takana on useampi matkalaukkumuutto. Matkalaukkujen lisäksi perässä seuraa paketillinen tavaraa. Skotlannin sää kun vaatii tavallisen pukeutumisen lisäksi talvivaatetta, syysvaatetta, kumpparit sekä veden ja tuulen kestäviä kuteita. Tähän päälle kun laskee vielä lempivaatteet, läppärin, liian monta syystakkia ja kenkäparia, niin johan ne laukut täyttyykin nopeasti. Onnekseni voin kuitenkin jo todeta olevani onnellisesti turvatarkastuksen paremmalla puolen. Nykyään kun jopa ruumaan menevän laukun hihnalle jättäminen on muutettu itsepalveluksi, niin eipä näitä painoja enää kukaan näytä tarkkailevan.

Seuraavien päivien aikana pitäisi hankkia brittiliittymä, ostella perustarvikkeita ja hakea bussikortti. Palailen siis asiaan, kunhan olen hieman sopeutunut! Tuttua touhuahan tämä toisaalta jo on.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pari päivää Suomessa

Saavuin eilen pitkän päivän jälkeen vihdoinkin vanhempieni luokse. Lento lähti ja saapui ajallaan, sitten oli Helsingissä muutaman tunnin odotus ja vielä reilu 3 tunnin junamatka. Illalla kotiin tullessa olin kuitenkin niin innoissani ja onnellinen, että nukkumaan meno venyi aikaerosta huolimatta suht pitkälle. Aamulla pomppasin kaiken lisäksi ennen seiskaa ylös, sillä olihan kello Vietnamissa jo lähes 11.

Ennen Suomeen lähtöä vietin vielä pari päivää Hanoissa. Reissu alkoi myös kyseisestä kaupungista, eli nyt meinasi iskeä tekemisen puute. Vietin yhden päivän uima-altaalla ja toisen lähtöön valmistautuessa. Tuollainen jonkun tasoinen kyllästyminen olikin ihan hyvä, sillä sen vuoksi lähteminen oli ehkä helpompaa. Kolmen viikon jälkeen olin jo aika valmis lähtemään Vietnamista, olisin kuitenkin mielelläni ylittänyt rajan ja jatkanut muihin kaakkois-Aasian maihin tutustumista. No, nekin ehtii vielä joku päivä koluta läpi.

Olo on tällä hetkellä aika onnellinen, sillä reissu meni hyvin ja pian pääsen Skotlantiin. Muistin taas miten paljon ihania asioita, mahtavia ihmisiä ja upeita paikkoja tässä maailmassa on. Mainitsin myös jossain postauksessa yliopiston kanssa olevista ongelmista ja eilen nämä asiat vihdoinkin selvisivät ja saan jatkaa opiskelujani. Tiivistetysti voin sanoa, että epäonnistuin yhden kurssin kanssa, joka tarkoittaa tässä vaiheessa opiskeluja valmistumisen venymistä vuodella. Olisin ensi vuonna suorittanut vain yhden osa-aikaisen kurssin ja valmistunut vuonna vasta kesällä 2015. Hoidin Vietnamista sähköpostin välityksellä asioita ja homma on onneksi nyt vihdoinkin kunnossa. Opin ainakin, että arkisiakaan asioita ei saa ottaa itsestään selvyytenä, sillä vaikka aina olen ollut hyvä oppilas ja saanut hyviä arvosanoja, voi yksi virhe viedä niinkin tavallisen asian kuin koulutuksen minulta pois. Reissussa pohdin paljon vaihtoehtoja tulevaisuudelle, sillä täytyihän minulla joku suunnitelma olla, jos en voisikaan jatkaa. Nyt kun asia on kunnossa, olen todella huojentunut ja onnellinen. Taisinpa eilen ehkä ihan hieman tuulettaa hiljaisessa junassa.


Vietän nyt pari päivää Suomessa nauttien saapuneesta syksystä sekä kotona olosta. Perjantaiaamuna hyppään taas aikaisin junaan ja suuntaan puolentoista vuoden tauon jälkeen Aberdeeniin. Nyt on siis edessä vielä vuosisadan pakkauskriisi ja yksi päivä lepoa. Nyt minä kuitenkin menen pitkän tauon jälkeen saunaan, laitan pitkästä aikaa hiukset ja meikkaan ilman surua siitä, että meikki valuisi hien mukana pois! Ne on niitä pieniä iloja.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Vietnam - Saigon (Ho Chi Minh City)

Saavuin tiistai-iltana Saigoniin (tunnetaan myos nimellä Ho Chi Minh City tai HCMC). Tällä kertaa bussimatkani kesti onneksi vain viitisen tuntia ja oli kerrankin ajallaan. Olin taas kuunnellut muiden suosituksia ja valinnut hostelliksi Vietnam Inn Saigonin, joka osoittautui erittäin siistiksi ja hyväksi hostelliksi. Sijainti on mainio ja kattoterassin maisemissakaan ei ole valittamista.


Ensimmäinen päivä Saigonissa kului shoppailun parissa. Muihin kaupunkeihin/kyliin verrattuna Saigon on erittäin länsimaalainen, joten perus turistikrääsän lisäksi täältä löytyy myös ostoskeskuksia. Osa niista on  täynnä pienia kojuja, joista saa halpoja vaatteita ja kenkiä, osa taas muistuttaa enemmän hienoja tavarataloja. Seuraavaksi päiväksi varasin päiväretken Mekong Deltaan. Retki ei sinänsä ollut mitenkaan erikoinen, mutta tutustuin taas paremmin pariin ihmiseen, joiden seurassa kuluikin sitten eilinen päivä ja tämä aamu. Ja tietysti oli mukava käydä alueella, ettei tule myöhemmin katumapäälle, kun ei käynyt.

Eilinen aamupäivä kului kauneushoidoissa, kun bongattiin kavereiden kanssa laadukas spa, jossa kaikki oli puoleen hintaan klo 9-14. Kävin myös tänä aamuna siellä elämäni ensimmäisessä thai-hieronnassa. Ei sitä ihan joka päivä nainen tallustele selkäni ja pohkeideni päällä! Eilen käväisimme vielä sotamuseossa, joka oli aika karua katseltavaa. Museossa tunnelma oli hiljainen ja ihmisten kasvoilla näkyi järkytys. Suuri osa museosta käsitteli kasvimyrkylle (Agent Orange) altistuneiden ihmisten kohtaloita ja kuvia oli paljon.


Tällä hetkellä odottelen hostellilla lentokentälle lähtöä. Lennän illalla Hanoihin, vietän siellä pari päivää ja tiistaiaamuna lähtee lento Suomeen. Vaikka takana on noin 2000 kilometriä matkustamista, en todellakaan ole vielä kyllästynyt reissaamiseen!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vietnam - Mui Ne

Lauantaista lähtien olen nauttinut Mui Nen rauhallisuudesta, säästä ja hostellin takapihalta alkavasta rannasta. Tänään kuitenkin hyppään bussiin ja suuntaan Saigoniin (Ho Chi Minh City).

Lauantaina Mui Ne Backpackersin respaan astuessani tapasin australialaisen tytön, joka tuli eri suunnasta ja jonka kanssa olen nyt viettänyt kaikki nämä kolme päivää täällä. Eilen vaihdoimme myös makuusalin mukavaan bungalowiin, koska halusimme hieman hemmotella itseämme. Mui Nessa olemme muuten juoneet monta halpaa mojitoa, käyneet dyyneillä, jossa vuokrasimme yhdessä mönkijän, uineet, käyneet muutamassa hieronnassa ja muuten vain rentoutuneet. Olemme tavanneet myös monta mukavaa reissaajaa ja käyneet illallisilla aina eri seurassa. Mui Ne on hiljainen paikka, jossa kaikki on yhden pitkän kadun varrella, mutta tällä seuralla täällä viihtyisi vaikka kuinka kauan. Eiliseen aamuun asti myös sää on ollut uskomaton, nyt on aika harmaata.


Eli seuraavaksi Saigon, lauantaina lento Hanoihin ja sitten sieltä tiistaiaamuna Suomeen. En ehkä ole ollut niin monessa paikassa kuin olisin voinut, mutta kun on viihtynyt niin ei ole halunnut jatkaa matkaa. Muutaman paikan jätin muiden kommenttien ja kohteeseen tutustumisen vuoksi väliin. Da Latissa ja Sa Passa olisin voinut käydä vielä, mutta ei minua kyllä yhtään harmitakkaan, että ne nyt jäivät väliin. Kotiin ei kyllä todellakaan olisi vielä kiire!

Laittelen lisää kuvia reissuista, kun saan kamerasta kuvat koneelle. Puhelinkuvilla siis mennään vielä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Vietnam - Hoi An

Kuten aiemmin kirjoittelin, hyppäsin lauantai-iltana yöbussiin. Matkan piti kestää noin 15 tuntia, mutta kestikin loppujen lopuksi yhteensä noin 23 tuntia. Yöllä satoi kamalasti, joka hidasti matkaamme ja Huessa meidät vain heitettiin kyydistä pois ja kerrottiin, että jatkoyhteytemme lähtee jostain klo 13. Olisivat halunneet viedä meidät mopoillaan perille, maksusta tietysti, mutta päätimme parin saksalaisen ja yhden uusi-seelantilaisen kanssa kävellä. Loppujen lopuksi matkatoimisto löytyi ja Huesta Hoi Aniin matka kesti vielä noin 5 tuntia. Muuten matka meni hyvin, yöbussi oli positiivinen yllätys ja nukuinkin mukavasti matkasta varmaan yli 15 tuntia.

Saavuin Hoi Aniin joskus klo 18 aikoihin sunnuntaina ja checkasin itseni sisään Sunflower Hostelliin, jota moni Hanoissa tapaamani suositteli. Aamupala täällä on ainakin huikea! Sunnuntai-iltana lähdin kahden skotin ja yhden jenkin kanssa tunnustelemaan yöelämään ja maanantaiaamuna yhden britin kanssa rannalle, jolloin tietysti juuri alkoi sataa. Sen jälkeen onkin satanut tähän aamuun asti. Tavallaan ei haitannut, koska makasin lähes 2 vuorokautta nestehukan nujertamana ja huonovointisena sängynpohjalla.


Eilen kuitenkin raahasin itseni Hoi Anin keskustaan, koska halusin teettää itselleni mekon ja nähdä muutakin kuin tyynyn ja peiton. Vaikka vaatteiden teettämispaikka olikin yhden brittitytön suosittelema, niin lähdin liikkeestä hieman epäileväisin mielin. Palasin sovittamaan mekkoa noin 5 tuntia myöhemmin ja se oli enemmän kuin täydellinen! Siihen tehtiin vielä pari muutosta ja sain hakea mekon tänään aamulla itselleni (kuva otettu ennen viimeisiä muutoksia, nyt se perfecto). Täällä on varmaan satoja liikkeitä, joissa voi teettää vaatteita ja kenkiä ja tuntuukin, että lähes lomailija myös teettää jotain. Oma pitkä, ihana, juhlallinen ja minun mittoihini tehty mekko maksoin hieman alle 900 000 dongia, eli noin 30 euroa. Naurettavan halpaa! 

Tänään sitten olikin vihdoinkin aurinkoinen rantapäiva. Viihdyin paratiisimaisella rannalla noin 5 tuntia ja sen jälkeen käytiin ihailemassa keskustassa kaunista lyhdyin valaistua kanaalia ja katuja. Eilen saapui yksi kaveri, johon tutustuin Hanoissa ja juuri äsken kaksi muuta. Olen Hoi Anissa nyt siis vielä 2 yötä lisää, jonka jälkeen lähden yöbussilla Mai Neen. 

 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Vietnam - Halong Bay ja matkasuunnitelmia

Palattiin eilen Halong Baylta ja tänään olisi suunnitelmissa suunnata kohti etelää. Vielä mietinnässä, että lähdenkö yksin vai saanko matkaseuraa sekä valitsenko yöjunan vai yöbussin. Matka on noin 14-15 tuntia ja määränpäänä on Danang ja sieltä heti Hoi Aniin.

Halong Bay oli upea. Kerron siitä joskus lisää, mutta lyhykäisyydessään 4h minibussimatka, laivaan, luolassa vierailu, kajakointia, ruokaa ja yö paatissa. Vettä sateli välillä, mutta se ei haitannut!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vietnam - Hanoi - Ensimmäisiä päiviä

Odotin tältä reissulta jotain muuta. Odotin, että kokisin jonkunlaista koti-ikävää, yksinreissaamisesta johtuvaa matka-ahdistusta tai muuten vaan haikeaa oloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olen ihan haltioissani. Vaikka ulkona onkin tänään satanut koko päivän, minua ei haittaa. Tämä maa, kaupunki, kulttuuri, ruoka, elämäntapa ja erilaisuus ovat vain jotain, mitä en pysty edes kuvailemaan tai kuvien kautta näyttämään. Jonkun mielestä täällä on karua ja likaista, minun mielestäni uskomattoman upeaa.

Eli täällä siis ollaan. Lento meni todella kivuttomasti. Vaihtoehtoina oli vain surkeita leffoja, joten pistin Ellie Gouldingit ja Eva&Manut pyörimään telkusta ja nukahdin. Heräsin, pistin näyton paalle ja olin ihan shokissa, olimme nimittain jo jossain kaukana ja laskeutumassa parin tunnin päästä. Olin siis nukkunut ainakin 5-6 tuntia putkeen! Kentällä vaihdoin rahat ja kävin vaihtamassa farkut shortseihin. Ilmastoidulta kentältä ulosastuminen oli kuin olisi kävellyt päin seinää, kosteus ja kuumuus yhdistettynä on aika tuju combo! Sitten vain johonkin pikkubussin kyytiin ja kohti Old Quarter-aluetta. Minut ohjattiin kai liian aikaisin bussista pois ja seurasin jotain vietnamilaista hetken kunnes hän usutti minut taksiin ja sanoi, etta matka on vain liian pitkä kävelyyn. Hetken emmin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä, sillä en todellakaan tiennyt missä olin. Vartin ja muutaman euron kuluttua löysin itseni hotellilta. Huone on siisti ja aamupalakin on ihan ok.

Illalla kävin hieman kiertelemässä, ostin kevyet housut ja sandaalit, söin ja nukahdin. Kello seitsemän aikaan illalla heräsin siihen, etta tässähän pitäisi tehdä jotain! Olen Vietnamissa ja minä vain nukun yksin omassa huoneessani! Pomppasin ylös ja aulaan saapuessani kuulin joidenkin puhuvan Halong Bayn reissusta. Päätin tunkeilevasti kysäistä vinkkiä. Tämän yhden tunkeilevan uskalluksen kautta lähdin varaamaan itselleni matkaa saksalaisen tytön kanssa. Sitten seuraamme liittyi englantilainen tyttö ja menimme syömään. Sitten olimmekin jo juomassa euron koktaileja ja seurassamme oli myos jenkki ja irkku. Eilen illalla tajusin, etta vaikka lähdinkin yksin matkalle, en varmasti tule olemaan yksin. Todella huojentava tunne.


Tänään hoidin yliopiston juttuja (sain koululta huonoja uutisia, näistä joskus loman jälkeen lisää), söin aamupalan ja ihmettelin sadetta. Päätin varata hieronnan, nappasin taksin ja päädyin laadukkaaseen tunnin hierontaan. Pyysin ruotsalaisen hieronnan (eli se perushieronta) sekä jalkahieronnan. Loppujen lopuksi kuitenkin sain tunnin mittaisen koko kropan hieronnan noin viidellä eurolla, heillä nimittain sattui olemaan itsenäisyyspäiväiikon tarjouksena kaikki puoleen hintaan. Oli aikamoinen kokemus, ei nimittäin jokainen suomalainen hieroja hyppää poydalle ja ala painelemaan lihaksia koko kehon voimallaan. Olin lukenut tästä Just Massage nimisestä hierontapaikasta hyviä kommentteja ja haluan itsekkin suositella sitä. Hierojina toimii huononäköiset nuoret ihmiset ja oma hierojani oli kohtelias nuori nainen, joka puhui englantia. Hyvä kokemus! Hieronnasta päätin kävellä takaisin hostellille. Kartta rajoittui vain osaan matkasta, joten eksyin muutamaan otteeseen ja päädyin hortoilemaan pienillä kaduilla. Tämä ei haitannut tippaakaan, vaikka vettä satoi ja kura roiskui sandaaleistani. Jokaisen kulman takana oli jotain uutta ja odottamatonta. Kaduilla tapahtuu niin paljon. Jossain on katukampaamoja tai kampaajat tuovat asiakkaansa kadulle, kun värjäävät heidän hiuksiaan. Vieressä nyljetaan kanoja ja valmistellaan lihoja ruokaan. Naiset kauppaavat viuhkoja, kukkia, herkullisen näköisiä hedelmiä, mitä vaan. Täällä on vielä niin ihanan autenttista, kun me lankkarit emme ole vielä ehtineet tehdä tästä kamalaa turistirysää. Täällä Old Quarter-alueella on kyllä sitten reppureissaajia, vaikka toiselle maalle jakaa.

Tänään syömässä käydessäni törmasin pariin skotlantilaiseen. Ihanaa, miten avoimia kaikki reissaajat täällä ovat. Keskustelun voi aloittaa mistä vaan ja aina saa iloisen vastauksen. Kaikkia kiinnostaa oma tarinasi, taustasi ja suunnitelmasi. Olenkin nyt menossa noiden skottien kanssa heidän hostellilleen tunnin päästä, kun siella pidetään pub quiz.


Eli tällaista täällä! Huomenna on sitten vihdoinkin lähtö kauan odotetulle Halong Bay-risteilylle (älkää googlettako, ellette halua olla superkateellisia!). Olen reissussa yhden yön ja kaksi päivää. Sen jälkeiset suunitelmat ovat vielä avoinna, katsotaan päivä kerrallaan.

Maailman onnellisin reppureissaaja kiittää ja kuittaa!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Next stop VIETNAM

Päiväni starttasi tänään erittäin aikaisin. Hyppäsin junaan jo ennen puolta seitsemää ja Helsingissä olin puoli kymmenen aikoihin. Kävin hakemassa vielä sadesuojan rinkalleni sekä hankkimassa datasiirtokiellon puhelimeeni ennen kentälle lähtemistä. Lento Hanoihin lähtee vasta tuossa puoli viiden aikoihin.

Viime päivinä ei ole todellakaan tuntunut siltä, että olisin lähdössä lomalle. Saatika sitten, että olisin lähdössä ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolelle reppu selässä! Lennot varasin jo yli 2 kuukautta sitten ja siitä lähtien on puhelimessa sekä pääni sisällä pyörinyt laskuri. Silti on vaikea uskoa, että tässä minä nyt istun Helsinki-Vantaan lentokentällä valmiina hyppäämään 11 tunnin lennolle ja suuntaamaan kohti jotain niin tuntematonta. Uskon, että juuri tuo tuntemattomuus ja se, että en tiedä millaista tällaisella matkalla on, vaikuttaa siihen miten vaikea tätä on ymmärtää. En todellakaan osaa kuvitella missä olen huomenna. En edes voi tietää missä päin olen viikon päästä! Sekös tästä niin jännää, ihanaa ja erilaista tekeekin.


Pyrin reissussa päivittelemään blogiani aina kun vain voin. Tämä kuitenkin riippuu siitä, että onko tarpeeksi nopeaa nettiä saatavilla ja onko minulla voimia tai edes aikaa päivitellä. Haluan myös reissun jälkeen kirjoittaa muutaman kattavan postauksen matkastani, sillä tällä hetkellä Vietnamin suosio tuntuu olevan aika hurjassa nousussa ja joku saattaisi hyötyä vinkeistäni.

Minä hengailen kentällä vielä muutaman tunnin, treffaan Aberdeen-Iidan, joka on lentämässä Lontooseen ja hyppään onnellistakin onnellisempana koneeseen. Vihdoinkin voin toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni ja lähteä reppuselässä reissaamaan Aasiaan. Uskomatonta!

Hẹn gặp lại eli näkemisiin!