perjantai 27. syyskuuta 2013

Skotlantia kohti

Vanhempieni nurkissa norkoilu jäi tällä kertaa harmillisen lyhyeksi ja istunkin tällä hetkellä taas Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Takana on jo 3 tunnin junamatka sekä aamupala kaverin kanssa Fazerin kahvilassa. On niin outoa kuvitella, että jo tänä iltana olen kaupungissa, joka on todella tuttu ja toisaalta niin vieras. Viimeksihän olen ollut Aberdeenissä lähes 1,5 vuotta sitten. Siinä ajassa yliopisto on ehtinyt rakentaa kampukselle useiden miljoonien arvoisen uuden rakennuksen ja varmasti myös itse kaupunki on kokenut muutoksia.

Tällä kertaa lähtöön liittyy ennätysmäärä positiivisia ajatuksia ja tunnelmia. En ole ikinä kokenut mitään voimakasta tunteiden paloa Aberdeeniä kohtaan, joten olenkin nyt hieman yllättynyt miten mielelläni sinne olen lähdössä. Taisipa olla ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnut tirautella yhtään kyyneltäkään lähdön takia. Innostukseeni tietysti vaikuttaa se, että edessä on viimeinen vuosi. Vielä maanantaina tämä asia ei ollut itsestäänselvyys ja nyt kun asia hoituikin parhaakseni, on opiskelumotivaatio aika harvinaisen kohdillaan. Ehkä pienimuotoinen herättely olikin paikallaan ja nyt minä osaan ottaa opiskelun entistä vakavemmin.


Ulkomailla muuttoon liittyy aina stressiä ja asioiden järjestelmistä. Yksi suurimmista haasteista tällaiselle materialistille on pakkaaminen. On suorastaan mahdotonta saada mukaan kaikki, mitä haluaisi. Voisin sanoa olevani kuitenkin jo suht kokenut pakkaaja, kun takana on useampi matkalaukkumuutto. Matkalaukkujen lisäksi perässä seuraa paketillinen tavaraa. Skotlannin sää kun vaatii tavallisen pukeutumisen lisäksi talvivaatetta, syysvaatetta, kumpparit sekä veden ja tuulen kestäviä kuteita. Tähän päälle kun laskee vielä lempivaatteet, läppärin, liian monta syystakkia ja kenkäparia, niin johan ne laukut täyttyykin nopeasti. Onnekseni voin kuitenkin jo todeta olevani onnellisesti turvatarkastuksen paremmalla puolen. Nykyään kun jopa ruumaan menevän laukun hihnalle jättäminen on muutettu itsepalveluksi, niin eipä näitä painoja enää kukaan näytä tarkkailevan.

Seuraavien päivien aikana pitäisi hankkia brittiliittymä, ostella perustarvikkeita ja hakea bussikortti. Palailen siis asiaan, kunhan olen hieman sopeutunut! Tuttua touhuahan tämä toisaalta jo on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti