keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vietnam - Hanoi - Ensimmäisiä päiviä

Odotin tältä reissulta jotain muuta. Odotin, että kokisin jonkunlaista koti-ikävää, yksinreissaamisesta johtuvaa matka-ahdistusta tai muuten vaan haikeaa oloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olen ihan haltioissani. Vaikka ulkona onkin tänään satanut koko päivän, minua ei haittaa. Tämä maa, kaupunki, kulttuuri, ruoka, elämäntapa ja erilaisuus ovat vain jotain, mitä en pysty edes kuvailemaan tai kuvien kautta näyttämään. Jonkun mielestä täällä on karua ja likaista, minun mielestäni uskomattoman upeaa.

Eli täällä siis ollaan. Lento meni todella kivuttomasti. Vaihtoehtoina oli vain surkeita leffoja, joten pistin Ellie Gouldingit ja Eva&Manut pyörimään telkusta ja nukahdin. Heräsin, pistin näyton paalle ja olin ihan shokissa, olimme nimittain jo jossain kaukana ja laskeutumassa parin tunnin päästä. Olin siis nukkunut ainakin 5-6 tuntia putkeen! Kentällä vaihdoin rahat ja kävin vaihtamassa farkut shortseihin. Ilmastoidulta kentältä ulosastuminen oli kuin olisi kävellyt päin seinää, kosteus ja kuumuus yhdistettynä on aika tuju combo! Sitten vain johonkin pikkubussin kyytiin ja kohti Old Quarter-aluetta. Minut ohjattiin kai liian aikaisin bussista pois ja seurasin jotain vietnamilaista hetken kunnes hän usutti minut taksiin ja sanoi, etta matka on vain liian pitkä kävelyyn. Hetken emmin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä, sillä en todellakaan tiennyt missä olin. Vartin ja muutaman euron kuluttua löysin itseni hotellilta. Huone on siisti ja aamupalakin on ihan ok.

Illalla kävin hieman kiertelemässä, ostin kevyet housut ja sandaalit, söin ja nukahdin. Kello seitsemän aikaan illalla heräsin siihen, etta tässähän pitäisi tehdä jotain! Olen Vietnamissa ja minä vain nukun yksin omassa huoneessani! Pomppasin ylös ja aulaan saapuessani kuulin joidenkin puhuvan Halong Bayn reissusta. Päätin tunkeilevasti kysäistä vinkkiä. Tämän yhden tunkeilevan uskalluksen kautta lähdin varaamaan itselleni matkaa saksalaisen tytön kanssa. Sitten seuraamme liittyi englantilainen tyttö ja menimme syömään. Sitten olimmekin jo juomassa euron koktaileja ja seurassamme oli myos jenkki ja irkku. Eilen illalla tajusin, etta vaikka lähdinkin yksin matkalle, en varmasti tule olemaan yksin. Todella huojentava tunne.


Tänään hoidin yliopiston juttuja (sain koululta huonoja uutisia, näistä joskus loman jälkeen lisää), söin aamupalan ja ihmettelin sadetta. Päätin varata hieronnan, nappasin taksin ja päädyin laadukkaaseen tunnin hierontaan. Pyysin ruotsalaisen hieronnan (eli se perushieronta) sekä jalkahieronnan. Loppujen lopuksi kuitenkin sain tunnin mittaisen koko kropan hieronnan noin viidellä eurolla, heillä nimittain sattui olemaan itsenäisyyspäiväiikon tarjouksena kaikki puoleen hintaan. Oli aikamoinen kokemus, ei nimittäin jokainen suomalainen hieroja hyppää poydalle ja ala painelemaan lihaksia koko kehon voimallaan. Olin lukenut tästä Just Massage nimisestä hierontapaikasta hyviä kommentteja ja haluan itsekkin suositella sitä. Hierojina toimii huononäköiset nuoret ihmiset ja oma hierojani oli kohtelias nuori nainen, joka puhui englantia. Hyvä kokemus! Hieronnasta päätin kävellä takaisin hostellille. Kartta rajoittui vain osaan matkasta, joten eksyin muutamaan otteeseen ja päädyin hortoilemaan pienillä kaduilla. Tämä ei haitannut tippaakaan, vaikka vettä satoi ja kura roiskui sandaaleistani. Jokaisen kulman takana oli jotain uutta ja odottamatonta. Kaduilla tapahtuu niin paljon. Jossain on katukampaamoja tai kampaajat tuovat asiakkaansa kadulle, kun värjäävät heidän hiuksiaan. Vieressä nyljetaan kanoja ja valmistellaan lihoja ruokaan. Naiset kauppaavat viuhkoja, kukkia, herkullisen näköisiä hedelmiä, mitä vaan. Täällä on vielä niin ihanan autenttista, kun me lankkarit emme ole vielä ehtineet tehdä tästä kamalaa turistirysää. Täällä Old Quarter-alueella on kyllä sitten reppureissaajia, vaikka toiselle maalle jakaa.

Tänään syömässä käydessäni törmasin pariin skotlantilaiseen. Ihanaa, miten avoimia kaikki reissaajat täällä ovat. Keskustelun voi aloittaa mistä vaan ja aina saa iloisen vastauksen. Kaikkia kiinnostaa oma tarinasi, taustasi ja suunnitelmasi. Olenkin nyt menossa noiden skottien kanssa heidän hostellilleen tunnin päästä, kun siella pidetään pub quiz.


Eli tällaista täällä! Huomenna on sitten vihdoinkin lähtö kauan odotetulle Halong Bay-risteilylle (älkää googlettako, ellette halua olla superkateellisia!). Olen reissussa yhden yön ja kaksi päivää. Sen jälkeiset suunitelmat ovat vielä avoinna, katsotaan päivä kerrallaan.

Maailman onnellisin reppureissaaja kiittää ja kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti