lauantai 19. lokakuuta 2013

Uuden lajin parissa

Minulla on suhteellisen monipuolinen urheilutausta. Lapsena on tullut pelattua pesäpalloa, kokeiltua yleisurheilua, telinevoimistelua, ratsastusta, hiihtoa ja monta muuta lajia, kunnes lentopallo vakiintui lajikseni lähes kymmenen vuoden ajaksi. Tämä laji jäi lukioaikana selkäkipujen takia ja nyt sitten viime vuosina salitreenit ja lenkkeily ovat vieneet voiton. Pidän urheilusta ja pidän joukkuelajeista, mutta uusien ja tuntemattomien lajien kokeileminen on mielestäni todella pelottavaa. Rennolla otteella ja tutulla porukalla pelailu tai kaverin kanssa tankotanssin kokeilu on hauskaa, mutta jos pitää mennä muiden, jo pidempään harrastaneiden sekaan sekoilemaan, niin suorastaan panikoin. En tykkää olla huonoin ja mokailu aiheuttaa voimakasta anteeksipyytävää tunnetta. Anteeksi, että pilaan harjoituksenne ja anteeksi, että en tiedä mitä edes teen.

Näistä pelonsekaisista tunteista huolimatta päätin kuitenkin ottaa askeleen ja lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta ja tuntematonta lajia eilen illalla. Olin bongannut netistä ilmoituksen käsipallosta ja heidän uusien pelaajien tarpeesta. Paikalle päästyäni selvisi, että he hakivatkin pääasiassa porukkaa miesten joukkueeseen, mutta kun kyseessä oli oman yliopistoni käsipallojoukkue niin olin valmentajan mukaan tervetullut. Tässä vaiheessa olin jo valmis vetäytymään pois ja pakenemaan kotiin. Anteeksi, kun tungin treeneihinne


Aluksi haettiin lämpöä viivalta viivalle, juostiin kentällä käsipalloon liittyviä kuvioita ja lopuksi heiteltiin itse palloa. Jos totta puhutaan niin olin ihan ulapalla, mutta onneksi minua neuvottiin ja tuettiin koko ajan. Paikalla oli onnekseni myös toinenkin lajiin tutustuja sekä monta pelaajaa, jotka olivat aloittaneet vain muutama viikko sitten. Siinä vaiheessa, kun alettiin lämmitellä maalivahtia ja jokainen heitteli palloa maaliin vuoronperään, taisin minäkin todella innostua. Kiitos lentopallotaustani, minulta löytyy ponnistusta, kosketusta palloon sekä oikean käden heitto (lentopallossa tosin iskulyönti) voimaa. Se tunne, kun vasen-oikea-vasen askeleet osuivat kohdilleen ja pallo sinkosi maalivahdin toivomaan kulmaan, oli aika käsittämätön. En ehkä joutuisikaan pyytelemään anteeksi sekoilujani! Tässä vaiheessa myös aluksi hieman pelottavan oloinen ranskalainen, nuorehko naisvalmentaja tuli sanomaan, että heität hyvin ja vaikka käden liikkeestä näkyy lentopallolyönnistä opittu kaari niin se ei haittaa.

Heittojen jälkeen oli vuorossa puollustus- ja hyökkäysharjoitusta. Vaikka olinkin lukenut sääntöjä ja katsonut YouTube-videoita perusteista juuri ennen harjoituksiin menoa, oli minulla konsepti vieläkin aika hukassa. Pääsin kuitenkin kokeilemaan paljon ja valmentaja otti selkeästi minut opastukseensa samalla kun toinen uusi tyttö jäi valitettavasti lähes huomiotta. Valmentajan keskittyminen minuun kuitenkin tsemppasi lisää, sillä tuntui, että valmentaja haluaa kehittää taitojani. Että hän näkee minussa potentiaalia. 


Kokemuksena uuden lajin kokeilu oli pelottava, jännä ja silti aivan mahtava! En odottanut, että kokisin niin voimakasta innostusta lajia kohtaan, mutta se aivan käsittämätön onnistumisen tunne taisi koukuttaa minut. Lajissa tuntui eniten kiinnostavan juuri se pallon kanssa pelaaminen, nopeat liikkeet sekä voimakas kontakti vastustajan kanssa. Itse urheilun lisäksi ajatus johonkin tiettyyn ryhmään kuulumisesta on piristävä. Yhteiset pelireissut ja koko se joukkuehenki ovat jotain, mitä lentopalloajoiltani todellakin kaipaan. Katsotaan siis mihin suuntaan tämä touhu lähtee. Mukavaa saada joukkueurheilua yksin lenkkeilyn ja salitreenauksen rinnalle!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun uskaltautuu lähtemään kokeilemaan uutta harrastusta!! Kokeilemallahan löytyy ne omat jutut. :)
    Kun vaan itsekin tulisi toimittua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, sitä täytyy vaan lähteä! :)

      Poista