perjantai 8. marraskuuta 2013

Purkkiruokaa päivästä toiseen

En koe olevani kummoinenkaan kulinaristi, mutta en myöskään väitä etten nauttisi erilaisista ruoista. Aamuinen kaurapuuro erilaisilla variaatioilla on minulle suuri nautinto ja voi elämä, jos eteeni tuodaan vaikka lautasellinen lohta, uunijuureksia sekä perussalaattia fetalla ja raejuustolla, nam! Minä siis todellakin nautin arkisesta ruoasta ja syön mielelläni vaikka joka päivä tonnikalaa sekä keitettyjä vihanneksia. Ja kuten terveyshömpötyksistäni onkin tullut ilmi, tykkään myös kokeilla kaikenlaisia leipomuksia ja kokkailuja. Monen mielestä makeasta papupiirakasta on kuitenkin kulinarismi kaukana ja moni saattaa nyrpistää nenäänsä jo pelkästä ajatuksesta. Tottakai pidän myös esimerkiksi pitsasta (ainakin kukkakaalipohjaisesta, heh), jättivalkosuklaakekseistä sekä skonsseista, mutta hienompien ravintoloiden ja niiden tarjoaminen ruokakokemusten perään en ole koskaan haikaillut. 

Tämän pienen alkupohjustuksen jälkeen haluaisin kertoa teille miten karua ruokailuni nykyään on. Kun lähtee liikkeelle aamupalan jälkeen, tai joskus jopa ennenkin sitä, niin laukusta täytyy löytyä ruokaa koko päiväksi. Kampuksemme nimittäin sijaitsee kaukana kaikesta ja lounasajan ulkopuolella kahvilat tarjoavat lähinnä vain täytettyjä voileipiä, keksejä, skonsseja, pullaa ja muita nälkääpitämättömiä ruokia. Minun täytyisi vielä oppia ottamaan tarpeeksi ruokaa mukaan, sillä valitettavan usein nälkä yllättävää kesken päivän. Parina iltana viikosta meillä on myös lentopallotreenit tai sitten suuntaan luentojen jälkeen salille. Näinä päivinä nälkä ei todellakaan saisi yllättää!

Mitä minä sitten syön? No ruokaa rasioista tietenkin. Alkuviikosta myös puhuihin eväspiirakoistani, joita löytyy sopivan kokoisina foliokääreinä jääkaapistani lähes aina. Yleensä hieman häpeilenkin eväsrasioita ja foliokääreitäni, joiden sisältö saattaa monen silmissä olla karuakin karumpaa. Usein siis pakenenkin jonnekkin pieneen nurkkaan yksin mutustamaan tonnikalaa ja keitettyjä vihanneksiani. Tuntuu myös, että moni yhdistää eväiden mukaan ottamisen laihduttamiseen ja diettaukseen, vaikka todellisuudessa haluan vain tietää mitä ruoissani on ja toisekseen säästää rahaa. Keskiviikkona aamucardion jälkeen pukkarissa sainkin ensimmäistä kertaa todella monta kummaksuvaa katsetta kaataessani heraproteiinia valmiiksi keittämääni kaurapuuroon. Omasta mielestäni se kuitenkin maistui tuhottoman hyvältä tunnin hölkän ja intervallien jälkeen. Siinä tilanteessa olisin kyllä syönyt mitä vaan!


Kuvituksena toimii puhelimeni kätköistä löytyneet pari kuvaa. Karua tai ei, näin minä kuitenkin syön liiankin usein ja jos totta puhutaan niin odotan koulujuttujen rauhoittumista, jotta voisin syödä ruokani lautaselta ja lämpimänä. Keitetyt vihannekset, pasta ja wokit vaan maistuvat lämpiminä tuhat kertaa paremmilta. Eväiden suunnittelu ja valmistaminen kokonaisiksi päiviksi on myös aika väsyttävää ja aikaa vievää. Mutta näillä mennään nyt, kunnes tilanne rauhoittuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti