torstai 5. joulukuuta 2013

Gym buddies

Käykö teille koskaan niin, että samalla kuntosalilla jonkun aikaa käytyänne alatte yhtäkkiä moikkailemaan tiettyjen tyyppien kanssa? Kyse voi olla samasta arkirytmistä, jolloin salilla törmätään joka tiistai aamuseiskalta tai sitten vaikka siitä, että kävit edes kahta sanaa pidemmän keskustelun kyseisen henkilön kanssa esimerkiksi siitä, että montako sarjaa hänellä on vielä jäljellä ennen kuin itse pääset laitteeseen/välineeseen kiinni. Vielä kun kävin yliopiston kuntosalilla ja paljon jumpissa niin alettiin pikkuhiljaa moikkailemaan muutaman tytön kanssa toisiamme, kun satuimme käymään samoissa jumpissa usein. Mielestäni tämä on aika piristävä ilmiö. En tunne tyyppiä, enkä tiedä nimeä, mutta morjesta vaan, kiitos hyvin menee!

Nykyisellä kuntosalillani huomaan usein olevani ainut tyttö, joka ähisee siellä ns. miesten puolella, eli vapaiden painojen alueella. Tästä johtuen olenkin nyt saanut gymbuddeikseni yhden aikamoisen jenkkibodarin sekä toisen miespuolisen lihastenkasvattajan. Jenkin kanssa keskustelu alkoi tutulla tavalla "How many sets you've got left?", johon hän vastasi "Two. Whereabouts from England are you from?" (aksenttini on aika englantilainen, viime viikkojen aikaan multa on kysely muutamaankin otteeseen, että mistä päin Englantia olen). Siitä sitten keskustelu eteni Suomeen, Amerikkaan, lumeen, miksi me ollaan Skotlannissa ja eilen sitten näin hänet uudestaan ja puhuimme joulusta ja siitä, että hänen vanhempansa tulevat tänne kolmeksi viikoksi. Eilen ja tänään törmäsin sitten taas toiseen gymbuddyyni. Hän sattui saman laitteen ääreen kaksi kertaa ja toisella kerralla totesi naurahtaen "You again". Kyllä, minä tässä taas. Tämän jälkeen vuorottelimme taljassa ja tänään sitten puhuimme hänen kanssa jalkalihasten kasvattamisesta sekä flunssastani.


Kuten totesinkin jo, on tämä mielestäni todella piristävää. Välillä saattaa unohtua juttelemaan ja molemmilla tulee normaalia pidempi tauko sarjojensa väliin. Mutta who cares, koska yksin salilla pyöriessä on välillä mukavakin jutella ihmisten kanssa. Olen lähes sataprosenttisesti yksintreenaaja, sillä en tykkää turhasta höpöttelystä ja taukoilusta. Tämä tuo siis tasapainoa yksin treenailuun. Ehkä voisin kysäistä pari vinkkiäkin siltä jenkkibodarilta, sillä jollain ihme konstilla hän on rakentanut itselleen aikamoiset lihakset!

Mites teillä, onko gymbuddeja?

2 kommenttia:

  1. Itse käyn vähän vaihtelevasti salilla, mutta silloin kun käyn niin käyn sen verta pienillä saleilla, että sieltä saa yleensä tuttuja. Yhdessä vaiheessa kävin salilla aktiivisesti ja salilla käyminen olikin sosiaalinen tapahtuma, koska sinne mennessään tiesi, että paikan päällä on ainakin yksi tai kaksi bodaria, jotka viihtyivät siellä päivittäin. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja juoruilla hetken milloin mistäkin.

    Ahkerammin salilla kävijät osaavat (onneksi!) kuitenkin katsoa, että milloin kannattaa jutella. Eli eivät aloita höpinöimään juuri silloin kun toinen on aloittamassa sarjaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin jo, että olenko minä ainut, jolla on tuollaisia salituttuja! Se on kyllä totta, että onneksi yleensä tunnistetaan tilanne, jolloin on hyvä puhua. Myös keskustelun lopettaminen suht yhtäkkiä on normaalia, sillä molemmilla on seuraavat sarjat tehtävänä tai kroppa on jo kovaa vauhtia viilenemässä :)

      Poista