keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Aamulenkkien vaikeus

Noin vuosi sitten kirjoitin blogissani siitä, kuinka rakastan aamulenkkejä, hiljaisia katuja, auringon nousua, sinistä hetkeä ja etenkin lenkin jälkeistä oloa. Syksymmällä nostin asian uudestaan esiin ja jaoin omia vinkkejäni kuinka tsempata itsensä aamu-urheilemaan. Sillä aamucardio on parasta maailmassa. Vai oliko se sittenkään näin?

Viime aikoina olen itsekkin joutunut pohtimaan syitä, joilla olen melkein vuoden ajan jaksanut aamu-urheilla. Aamusali, aamujumppa, aamuboksihypyt, aamunyrkkeily ja kaikki aamu-urheilu ilman aamulenkkiä maistuu herkulta. Miksi sitten joudun taistella itseni kanssa joka kerta yli tunnin, että saan itseni sängystä ylös ja ulos lenkille? Kyse ei ole säästä, eikä siitä että en pidä urheilusta. Syvemmän pohtimisen jälkeen tulin tulokseen, että vihaan lenkkireittejäni täällä. Asun mäen päällä, joten joka kerta lenkkini alkaa vartin alamäkihölkällä ja päätty kilometrin mittaiseen ylämäkitaisteluun. Riippumatta siitä, mihin suuntan lähden. Kaikki ihanimmat lenkkireitit rannalla, puistoissa tai joen varrella ovat väistämättä yli 10km matkoja, joita en millään järjellä jaksa aamuisin. Liian usein olen yrittänyt ja kotiin olen raahautunut sen ylämäkinousun jälkeen ihan nuutunena ja pää kipeänä. Ne lenkit uppoavat illalla, kun alla on koko päivän ruokailut ja hurja määrä energiaa.


Yksi lenkkiohjeistani onkin valita reitti, josta nauttii. Mutta entä kun ei nauti mistään reitistä? Tämä on yksi syy, jonka vuoksi odotan Aberdeenistä pois muuttoa. Tällä hetkellä ei itse asiassa ole montaa muuta syytä opiskelujen loppumisen lisäksi. Aberdeen on aika kiva. Tänä aamuna nautin siitä, että tänne on saapunut kevät. Katselin lenkkireittini varrella kukkivia kukkia ja ihmettelin, että mistä ne siihen ovat tulla tupsahtaneet yhdessä viikossa. Kesä tulee, kohta sitä taas voi lenkkeillä valoisissa maisemissa aamusta iltaan! Ja Suomessa vaikka keskellä yötäkin!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Monday, the shortest horror story?

Tänä aamuna instagramiini pamahti otsikon mukainen teksti, sillä tämä maanantai ärsytti. Heräsin kuudelta vain siirtämään kelloa myöhemmäksi, sillä aamulenkki ei napannut. Aikaisesta herätyksestä huolimatta missasin bussin, joka tarkoitti taas kerran maanantain ekalta luennolta muutaman minuutin myöhästymistä. Tiedossa oli vielä kaiken kukkuraksi luento, jonka luennoitsijasta en pidä yhtään. Olin jo hieman muuttanut mieltäni hänestä, kunnes hän sai minut tunnin alussa lähes pillahtamaan itkuun. Kyselimme kurssityöstä kysymyksiä ja kysyin kysymyksen, jota olimme muutamien luokkakavereiden kanssa pohtineet. Sain muutaman minuutin ärsyyntyneen ja kummastuneen vastauksen häneltä asenteella Kyllä sinun nelosellä pitäisi jo tuollainen asia tietää. Vieressäni oleva kaverini kuiskasi olevansa yhtä hukassa, mutta ei vain halunnut näyttää sitä luennoitsijalle esittämällä samaa kysymystä. Kiitos, että minä sentään sain tehdä itsestäni idiootin koko luokan edessä saamatta vastausta kysymykseeni. Opettaja vielä sanoi, että teen kaikesta liian vaikeaa ja ajattelen kurssityötä nyt ihan liian pitkälle. Ihan turhaa kuulemma, sillä ovathan esseet hyvin tulkinnanvaraisia. Tämä asia on viime päivinä kuohuttanut muutaman nelos vuoden kurssin opiskelijoita, sillä erään kurssityön arvostelu oli ollut erittäin karua ja arvostelijan mielestä emme vain olleet vastanneet hänen haluamallaan tavalla. Tästä on nostettu ihan kunnon haloo, sillä muutama muu kurssin opettaja oli ohjannut tekemään esseen eri lailla. Yliopistomme periaate vain sattuu olemaan sellainen, että kun kerran on arvosteltu niin asialle ei enää voi mitään. Ovat nyt kuitenkin kuulemma kesällä käymässä kurssin arvostelua assessment boardin kanssa läpi, mutta tuskinpa asialle tehdään mitään. Eli tosi tulkinnanvaraista tämä esseen kirjoitus taas on, joopajoo.

Istuin loppu tunnin selailemassa lentoja Suomeen, sillä halusin vain pitää ajatukseni poissa luennoitsijasta. Samainen henkilö on kerran suomalaiselle kaverilleni kuittaillut aksentista, jota kaikki muut kuitenkin tuntuvat ymmärtävän ihan kevyesti. Anyways, bongasin kuitenkin Aberdeen-Vaasa lennot hurjan hyvään hintaan ja todella sopivalla lentoajalla. Loppu luennosta siis meni säätäen maksujen kanssa, sillä ensimmäinen sivusto ei hyväksynyt Visaa ja toinen sivusto halusi pankkimaksun. Loppujen lopuksi lentolippu kuitenkin kilahti sähköpostiini ja lukukauden sekä koko yliopisto-opiskelujeni loppumisesta tuli hetkessä paljon konkreettisempaa. Ja päivästä edes hieman parempi. Seuraavalla luennolla saimme onneksi kysyä toiselta opettajalta uudelleen kysymyksiä samasta kurssityöstä ja saimme jopa vastauksen, joka selvensi tehtävänantoa.


Päivän viimeistään korjasi aivan mahtava salitreeni. Painot nousivat aiempaa kevyemmin ja energiaa riitti yllätävän hyvin 8 tunnin yliopistopäivän jälkeen. En tiedä oliko kyse oikein ajoitetuista ruokailuista vai viime hetken kahvista, mutta vielä treenin jälkeenkin suorastaan sykin energiaa. Ja kaiken kukkuraksi kello kuuden ryysis ei kerrankin haitannut omaa treeniäni lainkaan ja sain tehtyä enemmänkin kuin olin suunnitellut. Onneksi siis nappasin aamulla salikamat mukaan, sillä kyllä kunnon treeni parantaa päivän kuin päivän! Eli ei tämä ehkä sittenkään ollut niin huono maanantai?

Huomenna aion aloittaa päivän parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä heti aamupalaksi marjapiirakkaa (kaupasta oli kaneli loppu, niin ei voi tehdä omppupiirakkaa). Sen jälkeen kuntopiirijumppaan ja treenailemaan jalkoja. Sitten voisi mennä kahvilaan kirjoittamaan opparia. Huomisesta ei voi siis ainakaan tulla huono päivä!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Afternoon tea

Heräsin torstaina ennen kuutta, sillä olin menossa seiskaksi spinniin. Jotenkin aamulla jäikin hurjasti aikaa ja tuttuun tapaan aloin selailla nettisivuja ja katsoa, mitä ihmiset ovat päivitelleet minnekkin yön aikana. Päädyin myös jostain syystä Itison-sivustolle (toimii kuten Groupon ja muut diilisivustot), josta bongasin mainion Afternoon tea -tarjouksen. Kahdelle teet, leivät ja kakut hintaan 11 puntaa. Huikeaa! Pistin innoissani Iidalle viestiä, mutta vastausta odottamatta ostin tarjouksen. Päätimme käyttää tarjouksen heti tänään ja suuntasimme iltapäiväteelle The Coffee Houseen, jossa olen viime viikkoina ollut yllättävänkin monta kertaa. Afternoon teellä olen käynyt myös Helsingissä asuessani (silloin pysyttäydyin itse vain teessä) sekä Aberdeenissä olevassa Carmelitessä. Nyt myös The Coffee House on ottanut valikoimiinsa tämän ihanan iltapäivätee konseptin ja valittamista ei kyllä ollut. Heillä on hurja teevalikoima ja kahviakin olisi saanut ottaa. Myös paikan leivät ja kakut ovat todella herkullisia.


Päätimme teetuokion jälkeen lähteä leffaan katsomaan Endless love -elokuvan, jota en kyllä suosittele. Tai suosittelen, jos pidät kliseisestä juonesta ja överisiirappisuudesta. Nauroimme puolet elokuvasta ja toinen puoli meni silmät kiinni myötähäpeää tuntien. Onneksi täällä elokuvissa käynti ei ole kuitenkaan hinnalla pilattu.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Urheilija ei tervettä päivää nää?

Otsikon toteamus tuntuu olevan aika yleinen ajatus urheilijoiden keskuudessa. Urheilun pitäisi parantaa kuntoa, vointia ja boostata koko kehon toimintaa. Miksi sitten me ahkerasti urheilevat päädymme jatkuvasti kärsimään erilaisista kivuista? En laskisi lihaskipua tähän sarjaan, koska kyseessä on hetkellinen kiputila, joka on vielä täysin normaalia. Itse olen viime viikon aikana herännyt järkyttävään selkäkipuun, käynyt elämäni kivuliaimmassa pohjehieronnassa ja hankkinut olkapääni taas ihan liian kipeäksi eilisen pelin mahtavan syöttöputken jälkeen. Pitkään sitä onkin ollut kivutonta elämää, mutta nyt lentopallon tultua kuvioihin on kehosta alkanut taas löytyä uusia kohtia kivulle ja säryille. Tai sitten huomioin ne erilailla, sillä nyt minun täytyy informoida muita kivuistani. En voi tulla peliin, käsi ei nouse. Treenit jää väliin, en pääse sängystä ylös. Nyt siis täytyykin keskittyä tuplana enemmän kehonhuoltoon, venyttelyyn, hierontoihin ja lepoon. Haluan olla urheilija, joka näkee elämässään vielä useita terveitä päiviä!


Viime aikoina onkin pelattu paljon lentopalloa. Yhden turnauksen skippasin selkäni ja opiskelukiireiden takia. Eilen peli, tänään treenit ja sunnuntaina muistaakseni Glasgowiin!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Proteiinipitoiset pinaattiletut

Rakastan pinaattilettuja. Olen oikeastaan aina rakastanut. Muistan kuinka yläasteen ysillä innostuimme kavereiden kanssa syömään pikkupinaattilettuja niin paljon, että keittiön henkilökunta joutui soittamaan keskuskeittiölle ja pyytämään heitä tuomaan lisää. Pinaattiletturakkauteni heärsi oikein kunnolla henkiin tuossa muutama kesä taaksepäin, jolloin valmistin jättilettuja lähes joka päivä ja nautin ne kotitekoisen puolukkahillon kanssa. Viime vuoden aikana minulle sopivaa ruokavaliota hahmotellessani ovat letut kuitenkin jääneet unholaan, kunnes viime viikolla sitten sain idean. Miten olisi pinaattiletut ruisjauholla sekä herneproteiinilla? Tiedättehän, karppauskansamme keskuudessa jo pelkkä proteiini -sana myy. On proteiinirahkaa, proteiinisipsejä, proteiinisitä ja proteiinitätä. Joten miksi ei sitten proteiinipinaattilettujakin? Minulle ainakin maistuivat, vaikka puolukkahilloa ei ollutkaan!

12 keskikokoisen pinaattiletun taikinaan laitoin

2 pientä kananmunaa
2 pienen kananmunan valkuaista
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa (koska kaapissani ei ollut tavallista maitoa)
1 dl vettä
3 rkl ruisjauhoja
25g maustamatonta herneproteiinijauhetta (yksi mitallinen, noin 70ml)
1 rkl oliiviöljyä
Pakastepinaattia
Ripaus suolaa

Koska en omista vispilää, sekoitin kaikki aineet sekaisin sauvasekoittimella. Pakastepinaattia laitoin normaaleihin pinaattilettuihin verrattuna enemmän, noin 8-10 pinaattikuutiota. Pakastepinaattini ei ollut valmiiksi hienonnettua, joten survoin myös sen taikinan sekaan. Paistoin letut neloslämmöllä ja laitoin noin joka kolmannella kerralla pienen määrän oliiviöljyä pannulle. Tällä ohjeella taikina on hieman paksumpaa, mutta letut pysyvät helposti kasassa ja kääntyvät ilman ongelmia. Taikinan olessa lähes loppu, lisäsin lorauksen vettä, jonka jälkeen paistaminen vaikeutui heti ja kääntämisestä tuli lähes mahdotonta.


Jokainen joka on joskus maistanut herneproteiinia, tietää että siinä on tietynlainen maku. Itse en ole kyseisen maun suuri fani, mutta näissä letuissa maku jotenkin uppoutui tai sopeutui muihin makuihin. Vaikka letuissa olikin pinaattiletun maku, eivät ne ihan samoilta kuitenkaan maistuneet. Mutta kuten jo aiemmin todetty, minulle maistui erittäin hyvin! Myös ravintoarvollisesti annos on oikein hyvä ateria, sillä nopeasti laskettuna tässä annoksessa oli hieman reilut 400kcal ja jopa 43g proteiinia. Hiilihydraattien määrä oli vain noin 13g ja rasvaa oli 23g. Tähän päälle kun vielä miettii pinaatin erinomaiset ravintoarvot niin kylläpäs keho kiittää!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Valmistujaishaaveita

Tällä hetkellä puhelimessani pyörivä laskuri näyttää 96 päivää koulun loppumiseen. Noiden päivien aikana pitäisi tehdä oppari ja siihen liittyen kyselytutkimus (jonka julkaisin tuossa tunti sitten, jänskättää kerääntyykö data oikein ja kysyinkö kaiken mitä halusin iiiik!), ryhmähaastattelut ja tietysti vielä kirjoittaa noin 12 000 sanaa. Samassa ajassa pitäisi myös tehdä kolme muuta esseetä ja kaksi tenttiä. Stressi nousee sekunnissa pelkästä ajatuksestakin, mutta silti pidän mieleni positiivisena. Pianhan minulla on 4 vuoden tutkinto paketissa. Ensimmäisen lukukauden arvosanat tulivat perjantaina ja eivät menneet ehkä ihan niin nappiin kuin voisi, mutta en ole kyllä kovin harmissanikaan. Olen käynyt opintojeni kanssa todella pohjalla viime syksynä, jolloin valmistuminen Honours-tutkinnolla oli todellakin vaakalaudalla. Joten tällä hetkellä tuuletan sitä, että kurssit menivät kevyesti läpi. Samaan tähtään myös tällä lukukaudella.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii vahvasti valmistujaisjuhlat. Eivät ehkä niinkään ne täällä Skotlannin päässä olevat kaavutukset ja lakitukset, mutta se Suomen puolella oleva sukulaisten kanssa tapahtuva juhliminen. Mekon teetätin jo melkein puoli vuotta sitten Vietnamissa, vaikka silloin en edes tiennyt valmistunko vai en. Tänään myös Asos vahvisti kenkätilaukseni lähteneen heidän varastostaan. Kengät ovat maanläheiset nahkaiset sandaalit, sillä toivon, että kesäjuhlieni aikaan sää suosii ja voimme viettää aikaa myös ulkona. Korkkareita en kotona vietettävään juhlaan edes ajatellut. Olen myös miettinyt hiusteni raidoittamista, huolettomien kesäkiharoiden tekemistä ja muutenkin ihanan maanläheistä tyyliä. Huvittais jopa heittää kesäkukkaseppele päähän, mutta ehkä en kuitenkaan vedä maanläheislookkiani niin pitkälle. Kohta minua ei erota enää äidin kukkaistutuksista.


Äsken aloin miettimään mitä juhlapöytäämme tulee. Pitäisikö pistää skotlantilaisia skonsseja? Tai ehkä alkupalaksi hieman haggista, heh. Vielä on päiviä, mutta kai sitä saa haaveilla?

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lentopalloa lähes kellon ympäri

Huhhei mikä päivä. Kello herätteli viideltä tänä aamuna ja sen kummemmin torkuttelematta kuppi kahvia ja pala terveellistä omenapiirakkaa nassuun. Sitten olikin aika heittää valmiiksi pakattu treenikassi olalle ja lähteä aamureippailemaan keskustaan. Bussejahan ei tietenkään mennyt puoli kuuden aikoihin näin sunnuntaiaamuna, mutta jotenkin nautin 40 minuutin aamukävelystäni pimeässä, mutta suht koht lämpimässä säässä, kun kadut olivat ihan autioita. Ilman painavaa treenikassia olisi matka taittunut varmasti vieläkin mukavammin. En tosin asu Aberdeenin parhaimmalla alueella, joten laitoin musat soimaan vain toiseen korvaan ja toinen korva pysyi valppaana aamuvirkkunarkkareille. Ehkä hieman ylihuolestuin, sillä Iida oli todistamassa ryöstöä tuossa yksi päivä alle kilsan päässä asunnoltani. Ryöstöyritys sattui kylläkin jo seiskan aikaan illalla. Se siitä, en minä missään slummissa asu, mutta tämä kaupunki jotenkin ei muutenkaan mielessäni tunnu maailman turvallisimmalta. Olipas oikein mainospuhe Aberdeenistä!

Olin keskustassa juuri oikeaan aikaan ja valmiina hyppäämään joukkueen kanssa minibussiin. Parin tunnin matka sujui aika unisissa merkeissä Stirlingiin asti. Välillä kun availi silmiä näkyi auringon nousua, punaista taivasta, sitten olikin jo lunta, vuoria ja  silmiä häikäisevä auringonpaiste. Pelasimme yhteensä 6 ottelua, joissa kaikissa oli vain yksi erä kummalliseen 21 yhteen pisteeseen asti. Voitimme ensimmäiset neljä peliä ihan käsittämättömässä energialla, tekisi jopa mieli sanoa tuurilla, sillä en ole nähnyt moista peliä meidän tiimiltä ikinä ennen. Vastassa olevat joukkueet olivat oikeasti tosi kovia, taitavia ja omasta mielestäni selkeästi meitä korkeammalla tasolla. Voittojen myötä tunnelma ja joukkuhenki oli ihan katossa. Sen jälkeen olikin finaalit, jotka tyylikkäästi hävisimme. Uskon, että siinä vaiheessa alkoi painaa jo aika kova väsymys ja tietysti finaaleissa vastukset sen kun kovenivat. Kaiken kaikkiaan, pelaaminen oli aivan mahtavaa. On myös ihanaa huomata miten pitkän olkapää-/flunssa-/tenttijaksotauon jälkeen olen vain kehittynyt ja mieleeni on palautunut aiemmilta lentopallovuosiltani oikeanlaista otetta. Iskut lähtevät, syötöissä en enää tee tyhmiä mokia ja muutenkin tuntuu, että se oikea touch on taas löytynyt. Pelejähän olisi tulevalle viikolle vielä kolme ja siihen päälle yhdet treenit. Missähän vaiheessa sitä tekisi opparin?


Tänään itse asiassa pelien välissä, kun muu joukkue tuomaroi, minä juoksin kahvioon tekemään opparia. Tauot olivat kuitenkin maksimissaan tunnin, joten heti kun pääsin jutun juoneen kiinni, olikin jo mentävä takaisin kentälle. Pitää varmaan jossain vaiheessa alkaa jättämään pelejä väliin, sillä opiskelu on elämässäni tällä hetkellä kuitenkin ihan ensimmäisellä sijalla!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ulkomailla asumisen vaikeampia puolia

Viimeisten reilun neljän vuoden aikana olen kuullut useampiakin kertoja jonkun toteavan, että 'Jenni olen kateellinen, kun sinä menet ja teet'. Ja kyllä minä olenkin onnellinen menemisistäni ja tekemisistäni. Reissailu ja uudet maisemat ovat jänniä, mutta mitä opiskeluun tulee niin ihan samaa arkea se loppujen lopuksi varmasti on kuin muuallakin. Ja tätä en tarkoita mitenkään negatiivisesti, sillä ulkomailla opiskeleminen on ollut yksi elämäni suurimmista valinnoista ja en todellakaan kadu Skotlantiin muuttoa. Mitä kaikkea tämä loppusuoralla oleva kokemus minulle on antanut, on jotain suurta ja sanoin kuvaamatonta. Samalla kuitenkin täytyy muistaa, että vaikka tämä kokemus onkin ollut jännä, erilainen ja upea, on se myös ollut ajoittain henkisesti haastavaa. Kuten sanoinkin, opiskelu on täällä samanlaista ja koulustressi ja kiire se täälläkin painaa päälle. Sitä usein toteankin, että onhan tämä upeaa, mutta ei tässä ole todellakaan kyse mistään lomareissun kaltaisesta jännityksestä.


Haluankin nyt kirjoittaa muutamasta asiasta, joita ulkomailla asuessa saattaa kohdata. Ajatus ulkomaille töihin tai kouluun lähtemisestä kuulostaa todella hohdokkaalta, onhan kyseessä kuitenkin jännittävä muutto ihan uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Kulttuuri onkin ehkä niistä suurimmista asioista, joita kannattaa miettiä lähtiessään. Skotlannissa kuitenkin on erittäin peruseurooppalainen kulttuuri ja itse olen kokenut tänne sopeutumisen suhteellisen helppona. Toinen lomareissua pidempi kokemus on Istanbulista, jossa islamin uskonto näkyi arjessa, liikenne oli todella villiä ja asiat hoituivat hitaasti ja hankalasti. Tällaisella nopeasti turhautuvalla ihmisellä oli siellä hieman hankalampaa, kun paikasta A paikkaan B saattoi kevyesti kestää puoli päivää. Myös asioiden hoitaminen oli välillä hankalaa ja todella hidasta. Mitäs sitten, jos lähtisi pitkäksi ajaksi jonnekkin todella erilaiseen kulttuuriin? Hyvällä tuurilla saattaisi jopa rakastua siihen elämäntyyliin, mutta yhtälailla sitä saattaisi kokea muutoksen olevan aivan liian haastava. En missään nimessä ehdota, että kannattaisi jättää kokeilematta, jos kulttuuri ja elämäntyyli vaikuttavat todella erilaisilta. Kannustan perehtymään ja tutustumaan, näin kulttuurista ja maan muista puolista saa varmasti enemmän iloa irti. Ja varmasti myös vaikeudet saa selätettyä helpommin!

Toinen asia on koti-ikävä, joka kattaa alleen monenlaista, kuten läheisten näkemistä, tukiverkoston puutetta ja kaikkea sitä, minkä jossain määrin jättää taakseen. Tottakai ne tärkeimmät ihmiset pysyvät elämässä, vaikka sitä asuisi kuussa, mutta välillä sitä konkreettista lähellä olemista kaipaa. Tottakai elämään tulee uusia ihmisiä, mutta toisinaan kaipaa ja tarvitsee niitä ihmisiä, jotka jäivät kotimaahan. Hyvin usein sitä myös ajattelee, että no kyllähän tästä nopeasti lentää, mutta ei sitä lomaa joka päivä ole ja näin opiskelijan näkökulmasta tuskin viitsii kamalasti rahaa lentoihinkaan laittaa. Etenkin jos suunnittelee vain viikonlopun mittaista lomareissua kotimaahan.

Koti-ikävään liittyen haluaisin myös todeta sen, että yhtä lailla kuin oma elämä etenee, etenee myös kotimaahan jääneiden ystävien elämä. Jossain vaiheessa huomasin itse muuttavani asunnosta toiseen, jopa maasta maahan ja mietin, että paikallaan pysyneet menevät kihloihin ja miettivät asuntolainoja. Minä senkun seilaan paikasta toiseen. Tämä ei tavallaan kuitenkaan ole negatiivinen asia, sillä itse kyllästyn nopeasti yhteen paikkaan ja nautin maiseman muutoksesta. Ja tietysti joidenkin ystävien kanssa välit heikkenevät ajan kanssa, vaikka joskus sitä oltaisiinkin oltu todella läheisiä. Tässä määrittelee paljon se, että miten myös ystäväsi näkevät tilanteen. Olen jopa kohdannut jonkun sortin suuttumista siitä, että olen lähtenyt. Elämässäni on kuitenkin pysynyt ystäviä, joita voi nähdä kerran puolessa vuodessa ja silti kaikki on kuin ennallaan.

Onko muut muihin maihin lähteneet kokeneet jotain tiettyjä asioita haasteellisiksi tai haikeiksi?

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Herkkulakon herkkuja

Kuten tammikuussa mainitsinkin, minulla on päällä jonkun sortin herkkulakko. Voin myöntää ilman suurempia tunnon tuskia syöneeni yhtenä päivänä muutaman keksin, sillä muuten en olisi päässyt koko mieleni vallanneesta salted caramel and chocolate chip cookie -pakkomielteestä eroon. Mutta se niistä kekseistä. Voihan sitä herkutella monella muullakin tapaa kuin kaupan karkeilla tai voista ja sokerista valmistetuilla piirakoilla.

Ihan ensimmäisenä mieleeni tulee marjat, hedelmät, soijajogurtit ja muut nopeasti valmistetut herkut. Mutta kenelle oikeasti kelpaa omena, kun mieli huutaa uunituoretta piirakkaa? Varmasti harvalle! Oma ykköseni on paljon blogissani ja instagramissani pyörinyt marjapiirakka. Siinä on kaikki mitä saatan toivoa, kun mieleni kaipaa tuoretta herkkua. Tätä kun nauttii itsetehdyn jäätelön, soijajogurtin tai vaikka itse valmistetun vaniljakastikkeen kanssa, voi hyvillä mielin jatkaa herkkulakkoaan. Tässä ei ole aamupuuroa ja lounasta kummepia aineosia, makua vaan miljoona kertaa enemmän!

Välillä taas iskee hiilarihimo. Silloin teen omenapaistosta kevyemmällä otteella. Jätän suosiolla rasvapaketin ja sokerit kauppaan ja väännän paistoksen kaurapäällisen simppelisti rahkan tai jogurtin sekä kookosöljyn avulla. Makuhermot hyrrää ja hiilihydraattitarpeet varmasti täytetty! Varoituksen sanana haluan kuitenkin mainita mahdollisen addiktion, sillä kukapa ei pitäisi kanelisesta omena-kaurapaistoksesta?

Myös fitnessmimmeille ja -miekkosille on tarjolla herkkua. Omalta osaltani tämä viime kesän lähes jokapäivänen herkku on jäänyt nyt hetkeksi tauolle, sillä en omista sähkövispilää ja en ole sitä viitsinyt viimeiselle vuodelleni Skotlantiin ostaa. Toisaalta, olisi tämä proteiinivaahto kyllä se on ostoksen arvoinen. Miettikää makoisaa moussea. Miettikää suussasulavaa marjaista tai banaanista vaahtoa. Tämä herkku maistuu niin jälkkärinä kuin palkkarinakin! Samaan, korkeaproteiinisten herkkujen sarjaan, kuuluu myös maistuva marjahyytelö. Reseptissä on paljon jouston varaa ja hyytelöstä/hyydykkeestä voi myös kokeilla tehdä juustokakkua valmistamalla sille pohjan.

Entä oletteko kokeilleet mukikakkua (mug cake)? Kyseessä on maailman helpoin ja myös helpoiten muokattava herkku. Mukikakkuun tulee kananmuna tai valkuainen sekä levinjauhetta. Näiden perusaineosien lisäksi voit laittaa mitä ikinä haluat! Esimerkiksi vaniljaproteiinia (heraa tai kaseiinia) yksi mitallinen, mantelimaitoa, pakastemarjoja, kardemummaa, steviaa ja kaurahiutaleita. Vaihtoehtoisesti vaikka omenaa ja kanelia marjojen ja kardemumman tilalle. Tai kokeile suklaakakkuversiota ja laita sekaan 100% kaakaojauhetta. Tai kokeile muussata banaani sekaan! Reseptien kirjo on valtava, mutta peruskonsepti pysyy samana. Sekoita kaikki aineet sekaisin mukiin tai kulhoon ja peitä astia kelmulla. Laita kupponen mikroon noin minuutiksi, poista kelmu ja laita viellä alle puoleksi minuutiksi. Kannattaa silmäillä kakkusta aina välillä, sillä se saattaa turvota hetkessä reunojen yli. Mukikakun valmistus saattaa vaatia hieman harjoittelua, sillä eri kakut vaativat eri ajan. Välillä kakusta tulee liian kiinteää ja toisinaan taas sisältö jää nestemäiseksi. Alla olevassa kuvassa mukikakku on nautittu jo aiemmin mainitsemani proteiinivaahdon kanssa aamupalaksi (oikeassa yläkulmassa oleva kuva).


Myös monelle tuntuu maistuvan proteiinipannarit. Niillä voi aloittaa päivän, jos aikaa riittää tai syödä vaikka vapaapäivänä lounaaksi! Oma lempparipannarini paistuu kätevästi uunissa, vaatii vain muutaman ainesosan ja maistuu ihanalle! Pannulla paistettavien pannarien reseptejä löytyy netistä sadoittain, joten sinne vain pyörimään! Itse teen pannarini aina perusaineista, kuten proteiinijauheesta, banaanista, kaurahiutaleista, kookos-/mantelijauhosta, steviasta, jostain maidosta, kananmunista/valkuaisista ja maustan ne mieleni mukaan. Välillä maistuu kaardemumma, toisinaan piparkakkumaiste tai vaikka kaneli.

Ja tiesittekö, myös kikherneistä saa suussasulavia herkkuja (googlettakaa vaikka chick pea cookies). Niistä saa myös piirakkaa tai skonsseja! Terveysherkkukokkauksessa on mielestäni juuri ennakkoluulottomuus ja kokeilu tärkeää! Mitä sitten, jos mukikakku ei onnistunut tai proteiinivaahdosta tuli enemmän sorbettia kuin moussea? Itse olen syönyt kuluneen vuoden aikana aikamoisia herkkuja, joita en olisi vielä sitä ennen kuvitellutkaan laittavani suuhuni!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Unelmia Aasiasta ja uudesta reppureissusta

Viime päivinä päässäni on pyörinyt kaikki muu kuin Aberdeen ja opiskelu. Tämän aamun luennolla puolet asioista taisi mennä ohi, kun haaveilin ensi kesästä. Mietin jopa kotona olevia kesävaatteitani ja pikkukylässä toteutettavia treenivaihtoehtoja. Voisin vaikka sitoa köydet isoon puunoksaan ja tehdä TRX-jumppaa niiden avulla tai toteuttaa pitkiä pyörälenkkejä maaseutumaisemissa ilta-auringossa. Tietysti kotipaikkakunnaltani löytyy kaksi kuntosalia, mutta kesällä haluaisi olla myös mahdollisimman paljon ulkona. Yhtenä iltana en taas saanut unta, kun ajattelin matkustamista ja unelmoin ensi syksystä. Seuraavana päivänä sitten otin google mapsin esiin, katsoin karttaa ja vertailin lentohintoja. Bangkokiin lentäisi todella halvalla, mutta minne minä siitä matkaisin?

Reittisuunnitelmani eteni Thaimaan läpi Malesiaan, Singaporesta Balille ja muille saarille sekä lopuksi Balilta Australiaan. Siellä voisi taas viihtyä niin kauan kuin viihtyy! Tampere-tuttuni on lähdössä vaihtoon Malesiaan, joten siellä voisi viettää mielellään osan ajasta. Tämä on nyt siis vasta alustava idea, mutta kattaisi aikalailla alueita, joita haluaisin nähdä. Pidin Vietnamista, mutta nyt haluaisin nähdä myös Thaimaan valkoiset hiekkarannat, pienet saaret ja loppumattoman turkoosin meren. Siihen väliin hieman suurkaupunki elämää, menoa ja vilskettä. Yhdessäkään reittini varrella olevista maista en ole käynyt, joten jos teillä lukijoilla on yhtään ideoita, otan kaikki todella mielelläni vastaan! Pyrin välttämään turistirysiä, mutta en halua erakoituakkaan. Olisi siis tärkeää tavata muita reissaajia ja nähdä upeita paikkoja. Ja ennen kuin kukaan ehtii todeta, että hei Bali on turistirysä niin haluan sanoa, että lukemani ja kuulemani perusteella tiedän. Mutta pitäähän sekin kokea? Enkä tiedä kauanko Balilla olisin, sinne vain lennot näyttävät olevan hyvän hintaisia ja etenkin lennot sieltä Ausseihin ovat todella kohdillaan. Eli jos on myös vinkkejä Balin läheisyydessä olevista saarista, kuulisin mielelläni!


Päässäni on pyörinyt paljon pieniä asioita matkustamiseen liittyen, kuten mitä pakkaan mukaan. Vietnamin reissulta opin, että en ota mukaan vain niitä vaatteita, jotka olen valmis heittämään pois, sillä niissä en viihdy. Nyt ottaisin mukaan kivoja vaatteita ja kivoja kenkiä, huolehtisin vain, että kaikki säilyy lukkokaapeissa. Viimeksihän minulta vietiin kuuden hengen jaetusta huoneesta kaikki kengät. Mutta se ei haitannut, koska tämä tapahtui loppureissusta ja en edes pitänyt niistä kengistä muutenkaan. Kivoilla tarkoitan siis myös käytännöllisiä, mukavia ja monikäyttöisiä vaatteita ja kenkiä. Esimerkiksi Vietnamin reissulta mukaan tarttuneet Nike Free Runit menisi päiväkäytössä, pidemmillä retkillä ja olisi oikein mukavat jalassa kun matkustetaan pitkiä matkoja. Vaatepuolelta pakkaisin mukaani yhden lempparimekon, varmaankin yhdet Vietnamista ostetut reppureissuhousut, farkkusortsit ja toppeja enemmän kuin t-paitoja. Ja ei vaaleita värejä! Kun hiki valuu pölyiseltä naamalta, ei vaalean väriset paidat näytä enää kovin kivoilta parin tunnin jälkeen. Pakkaisin mukaani taas pienen pyyhkeen ja tällä kertaa osaisin myös heittää rinkkaani munalukon lukollisia kaappeja varten. Kaikkialla ei nimittäin ole lukkoja valmiina, vaan reissaajalla tulisi olla oma mukana. Ehkä oli siis hyvä toteuttaa lyhyempi itsenäinen reppureissu ennen pidemmälle reissulle lähtöä, näin osaan pakata mukaan oikeat tavarat ja varautua erilaisiin asioihin.

Olen myös miettinyt millaisia aktiviteetteja haluaisin kokeilla. Surffausta Balilla ja Ausseissa, lisää mopoajeluja ympäri nättejä saaria. Pitäisiköhän taltuttaa omat syvänveden pelot ja kokeilla sukeltamista? Millaisiahan ihmisiä tällä reissulla tapaan? Mitähän ihania ruokia maistan? Mitenkähän turkoosista vesi on? Onkohan sadekautta vai pelkkää aurinkoa? Tällä kertaa pienimmätkin pelot ovat tuntuneet väistyvän, sillä Vietnamissa reissatessani huomasin kuinka kaikki reissaajat vetävät yhtä köyttä ja miten avuliaita ihmiset Aasiassa ovat. Tottakai on vaaroja, on riskejä ja mitä vain voi sattua. Mieluuminen kuitenkin keskityn niihin hyviin asioihin ja toimin järkevästi, niin vältän suurimmat riskit ja ongelmat.

Joku viisas on joskus todennut, että kun kirjoittaa tavoitteet ylös niin ne on helpompi toteuttaa. Ehkä tämä postaus saa tämän unelman toteutumaan? Tällä kertaa kyse ei ole ainakaan minusta, sillä matkustusintoni kasvaa hetki hetkeltä. Olen kuitenkin huomannut, että elämällä on tapana tehdä jänniä mutkia, jotka saattavat muutta suunnelmia paljonkin. Fingers crossed, että löydän itseni reilun puolen vuoden päästä aurinkoiselta hiekkarannalta siemaillen tuoretta ananasmehua ja miettien miten upea tämä maailma onkaan!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Marjapiirakkaa jokaisella aterialla

Hyvien päivien sarja sen kun jatkuu! Eilen aamulla herättyäni oli aivan pakko tehdä uudestaan papupohjaista marjapiirakkaa ja niinpä herkkupiirakka olikin uunissa paistumassa jo ennen ysiä. Tällä kertaa pohjaan tuli kananmuna ja valkuainen, noin 130-150g vaaleita papuja, 100g kevyttä kookosmaitoa (lisää kookosmaito vähitellen, ettei pohjasta tule liian vetelää), 2 isoa ruokalusikallista maustamatonta rahkaa, noin 30g vanilja heraproteiinia, kourallinen kaurahiutaleita, reilu ruokalusikallinen pellavansiemenrouhetta, maun mukaan steviaa, kaardemummaa, ripaus himalajan ruususuolaa ja leivinjauhetta. Kaikki aineet survotaan sekaisin ja kaadetaan vuokaan. Päälle ripotellaan marjoja ja hieman lisää steviaa. Piirakkaa paistetaan noin 20 minuuttia (tai uunista riippuen kauemmin) 180-200 asteisessa uunissa, kunnes pohja on paistunut. Tällä kertaa itse nautiskelin piirakkaa soijajogurtin kanssa, nam!


Voisin väittää, että tästä piirakasta tuli vielä parempi kuin aiemmasta. Johtui ehkä kookosmaidosta? Erittäin suotuisien ravintoarvojen vuoksi vetelin melkein puolikkaan piirakan aamupalaksi, neljännes meni välipalaksi yliopistolla ja viimeinen pala upposi illallisen jälkeen vielä samana päivänä. Tämä on siis ihan aidosti paras papupohjainen piirakka, ever. Tai omasta mielestäni, jopa paras marjapiirakka koko maailmassa, sillä tässä on makua ja tätä voi syödä ison palan ilman minkäänlaista huonoa omatuntoa.

Herkkujen lisäksi vielä onnellisemmaksi minut teki kahden ja puolen viikon urheilutauon jälkeinen comeback. Kävin siis tänäaamuna vihdoinkin tekemässä salitreenin, jes! Toissailtana iski todellinen Pakko päästä salille -fiilis ja tänäaamuna herättyäni olin intoa ja energiaa täynnä. Ilokseni huomasin, että voimat eivät olleet pahemmin heikentyneet ja painot nousivat hyvällä tahdilla. Treeni oli mahtava ja niin oli treenin jälkeinen fiiliskin. Huomenna aamupäivästä on myös lentopallopeli! Onkin jäänyt yksi peli ja parit treenit väliin sairastelun vuoksi. Tervetuloa arkirytmi!

torstai 6. helmikuuta 2014

Alkuviikon iloja

Tämä viikko on ollut aika mukava ja haluan todeta sen nyt, ennen kuin saan sähköpostin, että pelottavin kurssityömme on nyt arvosteltu ja haettavissa. Sen jälkeen saatan pudota kovaa ja korkealta. Joten fiilistellään nyt vielä kun voi!

Maanantaina alkoi taas opiskelu ja kiinnostus oli keskimäärin miinus miljoona. Opiskelumotivaatio on kuitenkin noussut ihan hyvää tahtia, sillä ensin varmistui A yhdestä kurssista viime lukukaudelta ja seuraavana päivänä taas oppariohjaajani näytti kuin näyttikin vihreää valoa opparilleni. Sain kyseltyä häneltä paljon asioita ja kirjoittaminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Istun tällä hetkellä taas kampuksemme vanhassa kirjastossa kirjoittamassa literature reviewtä ja pohtimalla mitä muotifirmat ja -jälleenmyyjät oikein touhuavat sosiaalisessa mediassa. Näyttää siltä, että Twitter on laskussa ja esim. Google+ ja Pinterest ovat nousussa fashion puolella. Sinne siis!

Myös koulun ulkopuolella on tapahtunut kivoja juttuja. Ihan ensimmäiseksi haluan todeta, että järkyttävä kurkkukipu on vihdoinkin poissa. Sain maanantaina lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä ja seuraavana aamuna heräsin lähes kivuttomaan kurkkuun. Tänään loppuu antibiootit ja vihdoinkin myös imusolmukkeiden turvotus on poissa. Tiistaiaamuna käväisin myös lempparikenkäkaupassa ja bongasin ruosteen puna-oranssit remmikorkkarit. Sillä kyseinen myymälä on muuttamassa viereiseen ostoskeskukseen, oli heillä paljon tuotteita alessa ja näistä aletuotteista tippui vielä puolet hinnasta pois. Viimeinen kappale söpöjä kenkiä lähti siis mukaani naurettavaan 12 punnan hintaan. Kengät ovat söpöt, supermukavat ja tekivät tämän tytön todella onnellisiksi. Katsotaan tulenko käyttämään niitä useammin kuin kerran elämässäni, sillä olen aikamoinen tennareiden kuluttaja. Korkoja ei paljoa enää tule käytettyä. Myös Esprit kuljetti kotiin (tai jätti oikeastaan naapurilleni) pari mekkoa, joista toinen täytti kaikki mahdolliset kriteerini. Olin jo pidempään etsinyt mustaa pitkähihaista arkimekkoa. Hauskinta tässä on se, että äitini oli tilannut saman mekon, jonka jälkeen minäkin halusin sen. Tänään aamulla käytiin vielä Iidan kanssa aamupalalla/brunssilla Aberdeenin ainoassa paikassa, jossa on edes hieman aamupalaa buffet-muodossa.


Tällä viikolla siis kouluhommat, ostokset sekä ruoka on tehnyt tämän neidin aika onnelliseksi. Ja tänään paistaa jopa aurinko liian monen sadepäivän jälkeen! Toivottavasti teidänkin viikkonne on ollut mukava :)

Ps. Olethan huomannut, että minut löydät myös Instagramista nimellä jenninuor? Sinne päivittyy esim. kuvat uusista puna-oranssisista korkkareista, aurinkoisista aamuista ja muista elämäni iloista ahkerammin sekä nopeammin kuin tänne blogin puolelle.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Viimeinen lukukausi

Tuli hienoinen deja vu -fiilis, sillä istun uuden lukukauden alkaessa yliopistomme vanhassa kirjastossa pohtimassa tulevia kouluhommia. Silloin, noin 4 kuukautta sitten, pohdiskelin uusintaesseetäni ja muutenkin valmistauduin sosiaalisesti kuivaan jaksoon elämässäni. Tänään istun samaisessa paikassa, jopa samaisen pöydän ääressä ja pohdiskelen tulevaa kevättä. Kevään suurin asia opiskelun kannalta on oppari. Minulla on vain pari kuukautta aikaa tehdä tutkimus ja naputtaa 12 000 sanaa sosiaalisesta media ja kuinka se vaikuttaa nuorten brittien ostokäyttäytymiseen. Ainiin ja fokus on fashion brands. Tämä oppari ja aiheen tarkka löytyminen on kaivertanut mieltäni jo kauan ja aloituksen viivästyminen (oman laiskuuden vuoksi tietenkin) on aiheuttanut unettomia öitä ja ahdistusta. Nyt vihdoinkin tutkimus ehdotuksen palautteen saatuani ja tutustuttuani juuri julkaistuihin 2013 vuoden tutkimuksiin, saatoin löytää sopivan lähestymistavan. Huomenna tapaan ohjaajani ja kerron hänelle aikomuksiani. Toivottavasti hän toteaa, että sounds good! Jos ei, niin tiedossa on tulpana unettomia öitä.

Istuin myös juuri 1,5 kuukauden tauon jälkeen luennolla. Samalla selailin tulevia kursseja ja niihin liittyviä tehtäviä. Oletin, että opparin takia meitä ei puudutettaisi kamalalla määrällä muita kouluhommia, mutta olin kovinkin väärässä. Työmäärä on aikalailla sama kuin viime lukukautena ja siihen päälle pitäisi tehdä vielä se oppari ja oikeasti saada hyviä arvosanojakin kaikesta. Olen kuitenkin yllättävän rennolla mielellä, sillä vaikka viime lukukausi oli erittäin stressaava ja epäilin omia kykyjäni niin minä sain kuin sainkin kaiken tehtyä ajoissa. Ja niin minä aion saada tänäkin keväänä. On ihanaa tietää, että tämä kaikki on ohi viimeistään noin 110 päivän päästä. Sen jälkeen minua odottaa toivottavasti Suomi ja heinäkuussa valmistujaiskaapuun pukeutuminen. Ja valmistujaisjuhlat! Ja valmistujaiskakku! Ja matkustaminen! Ja ihana vapaa elämä! 


lauantai 1. helmikuuta 2014

Terveellinen marjapiirakka ja omatekoinen soijajäätelö

Rakastan jäätelöä ja haaveilen aika usein jogurttijäätelöbaarien herkuista. En siltikään syö niitä usein, sillä etenkin kaupasta saatavassa jäätelössä on hurja määrä lisäaineita, joilla saadaan jäätelöstä jäätelön makuista, tuntuista ja näköistä. Näistä syistä johtuen olenkin jo pienen ikuisuuden haaveillut jäätelökoneesta. Nyt kovasta kurkkukivusta kärsivänä kaverini halusi lainata minulle omaansa. Ensimmäisen kevyt kookosmaidosta, soijajogurtista, kookoshiutaleista, steviasta ja vanilja-aromista tehdyn jäätelön jälkeen olin ihan myyty. Maailmani mullistui kertaheitolla ja nyt ei ole enää paluuta.

Aloin jo eilen illalla haaveilemaan papupohjaisesta marjapiirakasta kookosjäätelön kanssa. Tai soijajogurttijäätelön kanssa. Tai perinteisemmän vaniljajäätelön. Ainiin, voisi kokeilla piparijäätelöä, proteiinijäätelöä, marjajäätelöä, persikkajäätelöä. Mitä vain jäätelöä, tai oikeastaan jogurttijäätelöä! Huh, olen todellakin jäätelötaivaassa!


Tänä aamuna tein kuin teinkin yllätyksellisen hyvän marjapiirakan, jonka pohjaan tuli reilu puolikas purkillinen cannellinipapuja, kananmuna, valkuainen, desi kaurahiutaleita, muutama ruokalusikallinen stevialla makeutettua vaniljaproteiinia, pellavansiemenrouhetta, loraus mantelimaitoa, steviaa, kardemummaa, ripaus suolaa ja leivinjauhetta. Heitin sekaan myös teelusikallisen ksantaanikumia, mutta uskon piirakan onnistuvan hyvin myös ilman kyseistä ainesosaa. Päälle kaadoin pakastemarjasekoituksen ja ripottelin hieman steviaa.
Alle viikkoa myöhemmin tein tästä herkkupiirakasta toisen erän ja muutamalla muutoksella esiin tuli uusia, jopa parempia makuja! Täältä löytyvä resepti on myös hieman tarkempi, vaikka oma kokkailuni meneekin täysin ilman mittoja ja kaapin sisällön mukaan.


Jäätelökoneeseen taas kaadoin seoksen, jossa oli soijajogurttia, mantelimaitoa, steviaa sekä vanilja-aromia. Jäätelöstä tuli todella hyvää. Kaupan jäätelöistä yksi lemppareistani onkin juuri soijajäätelö. Mitäs jädeä sitten kokeiltaisiin?