maanantai 24. helmikuuta 2014

Monday, the shortest horror story?

Tänä aamuna instagramiini pamahti otsikon mukainen teksti, sillä tämä maanantai ärsytti. Heräsin kuudelta vain siirtämään kelloa myöhemmäksi, sillä aamulenkki ei napannut. Aikaisesta herätyksestä huolimatta missasin bussin, joka tarkoitti taas kerran maanantain ekalta luennolta muutaman minuutin myöhästymistä. Tiedossa oli vielä kaiken kukkuraksi luento, jonka luennoitsijasta en pidä yhtään. Olin jo hieman muuttanut mieltäni hänestä, kunnes hän sai minut tunnin alussa lähes pillahtamaan itkuun. Kyselimme kurssityöstä kysymyksiä ja kysyin kysymyksen, jota olimme muutamien luokkakavereiden kanssa pohtineet. Sain muutaman minuutin ärsyyntyneen ja kummastuneen vastauksen häneltä asenteella Kyllä sinun nelosellä pitäisi jo tuollainen asia tietää. Vieressäni oleva kaverini kuiskasi olevansa yhtä hukassa, mutta ei vain halunnut näyttää sitä luennoitsijalle esittämällä samaa kysymystä. Kiitos, että minä sentään sain tehdä itsestäni idiootin koko luokan edessä saamatta vastausta kysymykseeni. Opettaja vielä sanoi, että teen kaikesta liian vaikeaa ja ajattelen kurssityötä nyt ihan liian pitkälle. Ihan turhaa kuulemma, sillä ovathan esseet hyvin tulkinnanvaraisia. Tämä asia on viime päivinä kuohuttanut muutaman nelos vuoden kurssin opiskelijoita, sillä erään kurssityön arvostelu oli ollut erittäin karua ja arvostelijan mielestä emme vain olleet vastanneet hänen haluamallaan tavalla. Tästä on nostettu ihan kunnon haloo, sillä muutama muu kurssin opettaja oli ohjannut tekemään esseen eri lailla. Yliopistomme periaate vain sattuu olemaan sellainen, että kun kerran on arvosteltu niin asialle ei enää voi mitään. Ovat nyt kuitenkin kuulemma kesällä käymässä kurssin arvostelua assessment boardin kanssa läpi, mutta tuskinpa asialle tehdään mitään. Eli tosi tulkinnanvaraista tämä esseen kirjoitus taas on, joopajoo.

Istuin loppu tunnin selailemassa lentoja Suomeen, sillä halusin vain pitää ajatukseni poissa luennoitsijasta. Samainen henkilö on kerran suomalaiselle kaverilleni kuittaillut aksentista, jota kaikki muut kuitenkin tuntuvat ymmärtävän ihan kevyesti. Anyways, bongasin kuitenkin Aberdeen-Vaasa lennot hurjan hyvään hintaan ja todella sopivalla lentoajalla. Loppu luennosta siis meni säätäen maksujen kanssa, sillä ensimmäinen sivusto ei hyväksynyt Visaa ja toinen sivusto halusi pankkimaksun. Loppujen lopuksi lentolippu kuitenkin kilahti sähköpostiini ja lukukauden sekä koko yliopisto-opiskelujeni loppumisesta tuli hetkessä paljon konkreettisempaa. Ja päivästä edes hieman parempi. Seuraavalla luennolla saimme onneksi kysyä toiselta opettajalta uudelleen kysymyksiä samasta kurssityöstä ja saimme jopa vastauksen, joka selvensi tehtävänantoa.


Päivän viimeistään korjasi aivan mahtava salitreeni. Painot nousivat aiempaa kevyemmin ja energiaa riitti yllätävän hyvin 8 tunnin yliopistopäivän jälkeen. En tiedä oliko kyse oikein ajoitetuista ruokailuista vai viime hetken kahvista, mutta vielä treenin jälkeenkin suorastaan sykin energiaa. Ja kaiken kukkuraksi kello kuuden ryysis ei kerrankin haitannut omaa treeniäni lainkaan ja sain tehtyä enemmänkin kuin olin suunnitellut. Onneksi siis nappasin aamulla salikamat mukaan, sillä kyllä kunnon treeni parantaa päivän kuin päivän! Eli ei tämä ehkä sittenkään ollut niin huono maanantai?

Huomenna aion aloittaa päivän parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä heti aamupalaksi marjapiirakkaa (kaupasta oli kaneli loppu, niin ei voi tehdä omppupiirakkaa). Sen jälkeen kuntopiirijumppaan ja treenailemaan jalkoja. Sitten voisi mennä kahvilaan kirjoittamaan opparia. Huomisesta ei voi siis ainakaan tulla huono päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti