perjantai 14. maaliskuuta 2014

Risteyksessä

Olen aiemminkin puhunut edessä olevasta valmistumisesta ja sen tuomasta vapaudesta. Kuitenkin nyt viime päivinä työpaikkoja katsellessa ja hakiessa asia on jollain tasolla konkretisoitunut. Kuten varmaan moni on ymmärtänyt, olen suuntaamassa Suomeen kesäksi ja syksyllä olisi tarkoitus taas heittää reppu selkään ja lähteä Aasiaan. Olen ajatellut, että minulla ei ole kiire takaisin Eurooppaan ja voisin jäädä vaikka Malesiaan hotellityöntekijäksi tai Balille surffiopettajaksi (ilman yhtään taitoa). Voisin tehdä ihan mitä haluaisin, koska minä voin. En nyt ajatellut lähteä kehittämään uraa palvelualalla Aasiassa, mutta vapaus mahdollistaa niin monenlaista. Ja meillä kuitenkin on vain yksi elämä (ainakin tässä nykyisessä muodossa) ja mielestäni siitä pitää ottaa kaikki irti. En tietenkään sano, että viekää kaikki materia kirpparille, myykää talonne ja kiertäkää maailma yhdeksän kertaa ympäri. Sanon vain, että tehkää sitä, mikä teidät tekee onnelliseksi. Minut tekee onnelliseksi se, että saan nähdä maailmaa. 


Töitä katsellessa törmäsin aika hyvän kuuloiseen työpaikkaan Saksassa ja pistin hakemuksen menemään. Miksi? Koska minä voin. Toukokuun jälkeen voin muuttaa Saksaan, voin lähteä Malesiaan, voin nauttia Suomen kesästä. Tein hakemuksen oikeastaan vain siitä syystä, että minä voin. Illalla nukkumaan mennessä pohdin, että mitä jos jostain kumman syystä juuri minulle tarjottaisiin sitä paikkaa, vaikka oikeasti haluan reppu selässä maailmalle. Jotenkin ajatukseni kääntyivät yön pimeinä tunteina ja tajusin, että sehän olisi upea mahdollisuus. En ole koskaan ajatellut, että asuisin Saksassa, mutta miten mahtavaa se oikeasti olisikaan. Ja miten hyvää se työ voisi tehdä minun uralle. 

Tämän postauksen pointti ei kuitenkaan ollut kertoa tyhjästä heränneistä Saksa-haaveista. Tämän postauksen tarkoitus oli.. Hmm, en oikeastaan tiedä. Ehkä halusin tiivistää viime päivän ajatuksia, sillä huomasin, että mitä tahansa minä seuraavien kuukausien aikana valitsen, on se varmasti jotain uskomatonta. Jos elämä vie minut Saksaan, niin vieköön. Jos elämä vie minut Suomeen, oli se sitten Helsinkiin tai Pohjanmaalle, niin vieköön. Jos päädyn Aasiaan reissaamaan niin en myöskään valita. Miten uskomatonta onkaan huomata, että elämässä on niin monta upeaa suuntaa ja minä olen siinä risteyksessä. Kyllä, todella upeaa.

5 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihana teksti! Rakastan elämässä vastaan tulevia risteyksiä <3. Kun kaikki tuntuu mahdolliselta ja olo vapaalta, ei sitä voita mikään! Ja tottahan se on, meille on annettu niiiiiin paljon mahdollisuuksia seurata unelmiamme. Olisi tyhmää olla tarttumatta niihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teea! Reissaajasieluna (ainakin blogistasi päätellen!) sinäkin selkeästi ymmärrät vapauden ihanuuden :)

      Poista
    2. Kyllä Jenni, enköhän :). Hienoa päästä seuraamaan mihin lopulta päädyt!

      Poista
    3. Jos totta puhutaan, niin itsekkin aika mielenkiinnolla seuraan mihin elämäni minut vie. Niin avoin monelle hyvälle vaihtoehdolle, että parempi vaan antaa elämän kuljettaa :)

      Poista
    4. Niimpä, on se jännittää aina nähdä minne päätyy! Varsinkin silloin kun vaihtoehtoja on monia ja niistä kaikille on avoin :)

      Poista