torstai 6. maaliskuuta 2014

Sitten kun on aikaa

Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä täynnä deadlineja; palauta essee, aloita seuraava, viimeistele oppari. Tämä on todellakin haastavaa aikaa, mutta onnekseni tiedän, että tämä vaihe elämässäni ei kestää enää kauan. Maksimissaan noin 78 päivää, sillä sen jälkeen tentit ovat varmasti ohitse. Oppari ja esseet tosin pitää palauttaa jo aiemmin.

Tiistaina Iidan synttäri-illallisella puhuimme televisiosarjoista ja naureskelimme, että nyt ei saa koukuttua mihinkään sarjaan. Aloita katsominen vasta, kun sinulla on liikaa aikaa. Tuo ajatus herätti minut haaveilemaan kesästä ja siitä, kun ei ole kiire minnekään. Viime viikolla joku Instagramissa postasi kuvan Indonesian hiekkarannoilta ja totesi, että #hardlife. Juuri sitä minäkin haluan, että elämäni suurin päätös on, että ylitänkö huomenna Thaimaasta Malesiaan vai jatkanko Thaimaan hiekkarannoilla vielä yhden päivän pidempään. Tai, että söisinkö aamiaiseksi tuoreita hedelmiä vai joisinko kookossmoothien. Näistä asioista minä nyt haaveilen. Että voin aamulla herätä ja minun ei ole pakko avata koko päivänä yhtään word-tiedostoa. Tai että voin jopa mennä nukkumaan ilman herätyskelloa. Että viikonloppu on viikonloppu. Että ehdin lukea tammikuussa aloittamani kirjan loppuun. Haaveilen etenkin siitä, että on aikaa, jopa liiallisuuksiin ja tylsyyteen asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti