perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viikot vierii

Jaahas, viimeksi näköjään kirjoittelin maanantaina. Ei se elämä ole kuitenkaan viime kerrasta yhtään erikoisemmaksi muuttunut. Eilen vietin reilut 10 tuntia kirjastolla ja tänään pyörin kampuksella toiset 10 tuntia. Sain kuitenkin vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeisteltyä jo kuukauden kesken olleen opparin metodologia-osuuden. Mitä opparin metodologiaan tulee, minulla on aina ollut käsitys lyhyestä ja simppelistä kappaleesta, jossa kerron miten toteutin oman tutkimukseni. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että metodologia onkin vaativampi osuus, jossa täytyy ottaa esille kaikki mahdolliset tekniikat, kertoa haitat ja hyödyt, vertailla, pohtia ja todeta miksi valitsin tutkimukseeni tietyt metodit. Puuduttavaa! Seiskan aikaan olo oli kuin voittajalla, kun vihdoinkin painoin send-nappia ja kyseisen osuuden ensimmäinen vedos lähti ohjaajalle. Olen aiemminkin maininnut, että ohjaajani on aika vaativa ja palautetta tulee varmasti. Kehittävä palaute on aina hyvä asia, mutta muutoksien teko sekä asioiden uudelleen tutkiminen ja tiedon etsiminen on vain niin väsyttävää ja aikaa vievää. Ja kun sitä aikaa ei ole enää edes kuukautta, että koko homma pitäisi olla jo kasassa!

Opiskelun lisäksi alkuviikosta kävin lentopallotyttöjen kanssa juhlimassa ja keskiviikon vietin väsyneenä opparin teosta haaveillen. Nukkumaanmenoajasta riippumatta tunnun heräävän nykyään viimeistään seiskalta, kun aurinko on alkanut nousemaan todella aikaisin. Ja samoin kävi keskiviikkonakin vain noin 4 tunnin unien jälkeen. Rakastan piteneviä päiviä, mutta välillä sitä toivoisi voivansa nukkua edes siihen kasiin, sillä tällä hetkellä arkeni tuntuu vetävän kaikki voimat. Sama aamuheräilyhän tapahtui viime vuonna näihin aikoihin Suomessa. Myös urheilu on hieman vähentynyt, vaikka taitaa niitä treenejä ja lenkkejä tällekkin viikolle tulla yhteensä viisi. Intensiteetti on vain hieman hukassa ja aamulenkillä kuvailenkin mieluummin kukkia kuin mietin sykkeitä ja energiankulutusta.


Siinäpä se mun viikko. Huomenna edessä on taas aamutreeni salilla ja sen jälkeen aion taas olla vaatimattomat 8-10 tuntia kirjastolla. On se kuitenkin mukavaa, että myös kaverit jumittaa kirjastolla, niin ehtii edes jotenkin sosialisoida!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti