tiistai 22. huhtikuuta 2014

Rakas oppari, hyvästi!

Takana on aika kreisi viikko, mutta vihdoinkin tänään Instagramiini (jenninuor) päivittyi kuva, jossa komeilee nidottu 121 sivuinen opparini Business Schoolimme edessä. Vielä ei ole tajunnut palautuksen olevan vihdoinkin ohi, sillä oppari on todellakin ollut hallitseva osa elämääni koko kevään. Päällä on myös aikamoinen väsymys, sillä heräsin tänään klo 5 lähteäkseni kävellen kampukselle tulostamaan ja mahdollisesti myös palauttamaan. Nitominen tapahtui odotettua nopeampaa ja seisoin jo ennen puolta päivää respassa kaksi kopiota kädessäni.

 

Hieman reilu viikko sitten tyhjän tietämättömänä hehkutin sitä, kuinka opparistressi oli nollaantunut ja koko homma paketissa. Vaikka jossain syvällä pääni sisällä tiedostinkin, että tulen saamaan aikamoisen palautekasan ja edessä olisi vielä paljon muutettavaa. En kuitenkaan ihan odottanut tällaista viikkoa. Viime viikon maanataiaamu alkoi palautteen saamisella, jonka jälkeen lähdin aika pian pois kampukselta, sillä en vain jotenkin kestänyt sitä ahdistuksen tunnetta. Ensimmäiset sivut palautteesta selattuani stressi ja paniikki nousi nollasta sataan ja jouduin vain pidättelemään kyyneleitä. Koska ajatus yksin kotiin menemisestäkin ahdisti paljon, päätin mennä Starbucksiin kahville. Siellä palautetta sellaillessani sain sitten sähköpostin Saksasta, jonka jälkeen pillahdin stressin ja onnen sekaiseen itkuun. Viime viikko jatkui aika samalla kaavalla, taisin tirauttaa muutamat stressi-itkut kirjastossa, bussissa ja missä milloinkin.
 
Vihdoin ahdistuksesta toivuttuani päätin vain lähteä muokkaamaan opparia ohjeiden mukaan. Onnekseni kirjastolla oli toinenkin opiskelija, jolla oli sama ohjaaja. Häneltä sain muutaman vinkin, joiden jälkeen tajusin vihdoinkin mitä ohjaajani oli hakenut koko prosessin ajan. Pidin paniikkitapaamisen ohjaajani kanssa torstaina, jonka jälkeen asiat selvenivät ja pystyin aloittaa todellisen muokkauksen. Sanamäärä sen kun kasvoi ja pian huomasin, että pitäisi saada reilu 1000 sanaa pois. Siihen meni yksi päivä. Mutta sanojen karsimisen jälkeen olin entistä tyytyväisempi tekstiini, sillä tekstistä oli tullut kompakti ja relevantti. Tutkimusdataa läpikäydessä päädyin vielä muokkailemaan literature reviewta ja viikonloppuna sen pitkästä aikaa kokonaan läpi lukaistessani ihmettelin jopa itse, että miten minä nyt tällaisen kirjoitin. Toivon syvästi, että opparin arvioiva ohjaajani on samaa mieltä!
 
Viikonloppu meni täysin läppärin äärellä. Heräsin siinä seiskan pintaan ja sen jälkeen suoraan läppäri syliin ja kirjoittamista sinne aamukahteen saakka. Toissapäivänä vihdoinkin huomasin olevani yllättävän valmis, mitä nyt conclusion piti viimeistellä ja sanoja karsia. Huomasin myös olevani tuhottoman väsynyt ja erinomaiselta kuulostanut idea lähteä kahvilaan tekemään opparia kotona nukahtamisen pelossa ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin. Suorastaan nuukahtelin lounaskeittoni äärelle, kunnes päätin mennä kotiin vetämään pikapäikkärit. No, ne pikapäikkärit kesti 3 tuntia, sillä herätys oli taas kerran menny ihan ohi. Eilinen vierähti yhtälailla kirjastolla, hieman vain hioen. Omat hiomiseni jo tiedän, ne kestävät yleensä koko päivän. Puolen yön aikaan viime yönä vihdoinkin muutin koko tiedoston pdf-muotoon ja jätin odottamaan aamua.

Nyt edessä on enää yksi essee ennen Saksan ja Itävallan lomaa, sen jälkeen enää kaksi tenttia ja papereita vaille Honours-tutkinnon omaava onnellinen neiti kiittää ja kuittaa. AHH, ihanaa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti