perjantai 30. toukokuuta 2014

Hyvästi Aberdeen

Istun juuri tyhjässä huoneessani tavarat pakattuina. Muutamien tuntien kuluttua suuntaan lentokentälle, jonne saavuin lähes 4 vuotta sitten itku kurkussa valmiina lähtemään ensimmäisellä koneella takaisin Lontooseen. Olen useaan otteeseen kiittänyt itseäni, etten lähtenyt vaan jäin tekemään tutkintoni. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut todella paljon, ei pelkästään Skotlannissa asumista, mutta myös vaihto-opiskelua Istanbulissa ja pitkä työharjoittelu Helsingissä. Silloin nelisen vuotta sitten tulin Aberdeeniin elämä ihan sekaisin ja sirpaleina ja nyt lähden täältä mukanani jonkunlainen suunta, selkeys ja suunnitelma. Olen nyt paljon viisaampi, kokeneempi, vahvempi ja satoja kokemuksia rikkaampi.


Eilinen päivä oli täynnä draamaa. Ja mitä sitä muuta voisikaan odottaa, kun on rakentanut elämänsä useamman maan välille? Iltapäivän kriiseilin laukkujen kanssa, kun tavara ei mahtunut kahteen laukkuun ja SAS:in sivuilta ei löytynyt tapaa varata lisälaukkua, vaikka sitä kovasti mainostettiinkin. Sitten lähdin Iidan kanssa burgereille ja valkkarille. Hyvästien aikana olo oli aika normaali, kunnes Iida alkoi itkemään ja sittenhän minä tietysti aloin kyynelehtimään kuin viimeistä päivää. Heh, juuri sitä, viimeistä päivää. Kai se sinä hetkenä konkretisoitui, että olen lähdössä pois ja elämäni tulee muuttumaan täysin. En enää istu Iidan vieressä kirjastossa tuskailemassa opparia tai näe häntä opiskelujen lisäksi. Yksi päivä harmittelin, etten nää enää lentopallojoukkuetta. Kävin myös eilen viimeistä kertaa maailman parhaalla kuntosalilla. Näin keskiviikkona viimeistä kertaa yliopistoni, jossa olen viettänyt paljon tuskaisia, mutta myös hyviäkin hetkiä. Bussikuski huikkasi lähtiessäni, että See ya!, mutta tuskinpa enää kohtaamme. Ensimmäistä kertaa taidan muuttaa pois kaupungista, jossa tuskin enää koskaan vierailen. Toisaalta, never say never. Aika haikeita hetkiä, ajatuksia ja muistoja pyörii mielessä, mutta samaan aikaan odotan innolla edessä aukeavaa uutta elämää. Ja ennen sitä saan vielä lomailla 2 viikkoa Suomessa! 

Kaiken tämän stressin keskellä hyvä uutinen oli kuitenkin herätä aamulla viestiin, että pakettini ovat saapuneet Saksaan! Lupasin sitten vasta hengähtää, kun ne ovat perillä. Nyt stressaan kentälle lähtöä ja ylimääräistä matkalaukkua. 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vuosisadan muutto- ja matkustusstressi

Stressaannun jo pelkästä lentämisestä. Pelkään, että olen varannut lennon väärälle päivälle, laukkuni painaa liikaa (kuten lähes joka kerta näillä muuttoretkillä. Lue täältä miten kikkailin tavarat Suomeen kaksi vuotta sitten) tai pahimmassa tapauksessa missaan koko lennon. Siihen kun lisätään päälle noin 60 kiloa tavaraa ja maasta toiseen muutto, niin stressi nousee kohisten. Varasin muutamalle paketille kuljetuksen Saksaan ja loput tavarat pakkaan laukkuihin, jotka vien nyt mukanani Suomeen. Aamulla herättyäni vieressäni odotti kolme pakettia ja kuljetusfirma haki oveltani juuri kaksi pakettia. Kerrankin totesin, että säästäminen ei kannattanut, vaikka sain pakettien kuljetuksen halvemmalla kun lähetin yhden isomman ja yhden pienemmän, kuin kolme pienempää. Minulla oli hieno visio kelmuttaa kaksi boksia yhdeksi ja onnistuinkin siinä muutamien itkupotkuhajoamisten jälkeen ihan hyvin. Juoksin kauppaan hakemaan kolme rullaa lisää kelmua, teippikin loppui. Kun paketti oli kasassa huomasin sen painavan muutaman kilon liikaa. Googletuksen jälkeen huomasin, että kuljetusfirma ei edes hyväksy niin painavia paketteja. Itku silmässä lattialla istuen mietin, että mitä minä nyt teen. Yhteysnumeroja ei löytynyt ja peruakkaan en viitsinyt, kun en olisi saanut rahoja takaisin. Sitten päätin avata superkelmutetun laatikon päästä auki, onnekseni päällä oli kasa kenkiä, joilla sain painon oikeisiin rajoihin. Ainiin, teippi loppu, millä minä saan nyt paketin kiinni! Kävin kolmen kerroksen naapurit läpi ennen kuin joku mummo tarjosi minulle maalarinteippiä. Eihän se paljoa pitänyt, mutta vaihtoehdot loppu, sillä postimiehellä ei ollut tarkkaa saapumisaikaa, eikä lähikaupassakaan myyty teippiä. 

Kuljetusfirma haki paketit juuri ja nuori kundi totesi, että eiköhän tää paketti kestä. Toivotaan! Nyt pitäisi vielä pakata loppuun matkalaukut ja toivoa, etteivät ne paina liikaa. Nyt aion lähteä keskustaan nollaamaan stressiä shoppailemalla (todella loogista, kun laukut jo nyt taitavat painaa liikaa!), haahuilemalla ja mahdollisesti kahvittelulla kaverin kanssa. Totesinkin juuri äitille, että kunpa minä olisin jo Suomessa ja paketit turvallisesti Saksassa. Sitten voisin hengähtää, sillä tällä hetkellä todellakin pelkään paketin hajoamista tai muita ongelmia.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Pikaloma Glasgowssa

Saavuin juuri Glasgowsta, jossa olin suomalaisessa tyttöseurassa viettämässä pari päivää. Takana on shoppailua, koktaileja, viiniä ja erittäin hyvä illallinen. Nyt istun pahvilaatikoiden ja matkalaukkujen keskellä ja mietin, että missä välissä tämä tavaramäärä on kasvanut näin hurjaksi. Aioin lähettää Saksaan vain yhden paketin tavaraa, mutta nyt vieressä on kolme pahvilaatikollista vaatteita, kenkiä ja muuta roinaa. Hieman ärsyttää, sillä pakettien lähetys ei enää olekaan niin halpaa, kun määrä vain kasvaa kasvamistaan. Paljon on lähtenyt tavaraa pois, kiertoon tai myyntiin ja vieläkin sitä on ihan liikaa. Suomeen ei viitsisi pakata kamalasti mukaan, kun tuttuun tapaan sielläkin niitä vaatteita, etenkin kesäkuteita ja -kenkiä on. Nehän on pakko tietysti saada Saksaan mukaan. Vihaan pakkaamista, etenkin muuttopakkaamista! Nyt vain raivolla tavara laatikoihin ja laukkuihin ja sitten tämä neiti on valmis lähtemään. Jäljellä on enää 3 kokonaista päivää Aberdeenissä. Kysyisinpähän vain, että mihin tämä kevät on mennyt? Tai mihin nämä 4 opiskeluvuotta ovat menneet?

 


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kiitos ja näkemiin RGU!

Eilen oli historiallinen päivä, sillä vihdoinkin opiskeluni päättyivät! Illalla pelattiin myös viimeinen lentopallopeli ja lähdettiin tyttöjen kanssa juhlimaan. Nyt en oikein osaa sanoa tästä tilanteesta mitään, olen vielä hieman hämilläni. Koko ajan tuntuu, että jotain pitäisi tehdä ja relaaminen tuntuu mahdottomalta. Olen odottanut tätä päivää niin kauan ja nyt on todella vaikea sisäistää, että vihdoinkin voin vain olla. Töiden alkuun on vielä melkein 4 viikkoa, eli eiköhän tässä ehdi vielä päästä lomailun makuun! Työharjoittelun aikana odotin opiskelijan vapaampaa arkirytmiä, mutta nyt odotan todella paljon vapaita viikonloppuja ja iltoja sekä sitä, että vapaa-ajalla ei tarvitse koko ajan stressata asioista, joita täytyisi olla tekemässä. Tänään illalla menen laitattamaan kesän ja loman kunniaksi ripsien pidennykset, jee!


lauantai 17. toukokuuta 2014

Unia

Nään usein unia, jotka jäävät mieleeni vahvasti ja riippuen unen tunnelmasta, saattavat vaikuttaa päivääni voimakkaastikin. Viime yönä näin unta, joka ehkä vihjasi siitä, että edessä oleva suuri muutos ja mennyt elämä pyörivät nyt vahvasti mielessäni. Nuorempana tykkäsin välillä tulkita uniani, mutta nykyään uskon niiden vain johtuvan tiedostetuista ja tiedostamattimasta ajatuksista, joita elämässämme sillä hetkellä pyörii. Toisinaan unet ovat todella sekavia ja eivät tunnu liittyvän yhtään mihinkään, kun taas toisinaan niissä on ihan selkeä yhteys edellisen päivän tai viikkojen ajatuksiin ja tapahtumiin.

Kuten välillä aiemminkin, viime öinen uni on pyörinyt tänään paljon mielessäni. Muistan siitä tarkkoja yksityiskohtia, etenkin aamulla herätessäni muistin juuri päättyneen filmipätkän todella selkeästi. Unessa olin juuri muuttanut Saksaan, joka kuitenkin muistutti minua vahvasti Innsbruckista. Kaupunki oli tosin huomattavasti pienempi ja jotenkin nyt ajatellessani paikkaa se ei tuntunut jotenkin mukavalta, ennemminkin ahdistavalta. Asuin rinteessä, mutten kuitenkaan kaukana keskustasta, sillä Innsbruckin lomalla suomalainen tyttö kertoi kuinka puuduttavaa on fillaroida ylämäkeä pitkin kotiin päivän päätteeksi. Unessa ajattelin ihan samaa, mutta fiilistelin kuitenkin Alppimaisemaa, joka aukesi todella isolta parvekkeeltani. Mietin äitini kanssa, että josko toisimme oikeastikkin olemassa olevat Tampereen aikaiset vanhat parvekekalusteeni uuteen asuntoon. Ihmettelimme äitini kanssa myös kovin paljon porailtuja seiniä. Sanoin kuitenkin hänelle, ettei reiät haittaa sillä olihan minulla Helsinginkin kämpässä paljon naulan reikiä seinissä ja voisin taas peittää ne. Unessa tutustuin myös tuleviin kämppiksiini, jotka eivät kuitenkaan asuneet minun kanssani. Muistan myös kuinka olimme vihdoinkin selvittäneet, kuinka todellisuudessa päätä vaivaava ongelma tavaroiden kuljetuksesta tulevaan asuntooni oli selvitetty ja kuinka minulle vihdoinkin selvisi tulevan sänkyni leveys. Uneen liittyi myös muita henkilöitä menneisyydestäni ja jotenkin koin heidän pois lähtönsä todella surullisena. 


Toisaalta uni oli todella arkinen, mutta erilaiset tunteet, jotka vieläkin heijastuvat olooni kun ajattelen unta pistivät miettimään. Oli niin paljon ahdistusta, menetystä ja uutta. Olin toisaalta innoissani isosta asunnosta (vaikka jaoinkin parvekkeen naapurissa asuvan vanhan pulsun kanssa) ja upeasta maisemasta, mutta jotenkin koin olevani todella erilainen kuin kämppikseni ja heidän kaverit, pelkäsin tuttujeni sekä perheeni lähtemistä ja koin uuden kaupungin tunnelmallisesti kovinkin ahdistavana. Vaikka se oli vain uni niin koen sen heijastavan todella paljon tiedostamattomia tunteita ja ajatuksia, joita en arkisessa elämässäni oikeastaan edes ajattele. En sinänsä pelkää tai stressaa tulevaa, mutta ehkä mielessäni silti pyörii huoli mm. sopeutumattomuudesta ja uusien suhteiden luomisesta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Muutoksien kuukausi

Tapanani on toisinaan pysähtyä miettimään aikaa eteen- sekä taaksepäin ja huomata miten erilaisista tilanteista sitä löytää itsensä, jopa yhden kuukauden sisällä. Nyt juuri on sellainen hetki, sillä neljän päivän päästä yliopisto-opiskeluni ovat ohi, tasan kahden viikon päästä olen jo matkalla Suomeen ja kuukausi tästä päivästä niin olen viettänyt ensimmäisen työpäiväni töissä Saksassa. Edessä on siis todellinen muutoksien kuukausi! Viimeisinä vuosina elämässäni on ollut ainakin kerran vuodessa kuukausi, kun maisemat muuttuvat nopeasti. Esimerkiksi syksyllä loppui vuoden työharjoittelu Helsingissä, siitä kuukauden kuluttua olin jo reissanut Vietnamin päästä päähän ja saapunut takaisin Skotlantiin. Tällä kertaa kuitenkin on kyseessä vielä suuremmat muutokset, sillä opiskeluni ihan oikeasti ovat pian ohi ja Skotlantiin paluu ei ole kovinkaan todennäköistä. Voihan myös olla, että Saksasta tulee pitkäaikainen asuinmaa, tai sitten ei. Tällä tahdilla kun elämä muuttuu ja suunta vaihtuu, on ihan turha lähteä miettimään mistä sitä itsensä löytää reilun vuoden päästä sitte kun 12 kuukauden työsoppari päättyy. Tuleeko jatkoa, haluanko minä jatkaa vai kutsuisiko jo vaikka maisteriopinnot? Tai jäikö nyt väliin jäänyt reppureissu kaihertamaan liikaa mieltä? Vaikea veikata, eli elän vain nyt tässä hetkessä ja nautin edessä olevasta mullistavasta, ihanasta ja jännästä kuukaudesta!


Kuva tasan vuoden takaa aurinkoisesta ja kesäisestä Helsingistä. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Tyyliä etsimässä

Jos minulta kysytään, niin mielestäni pukeutumisen tärkein asia on mukavuus. Kulkisin oikein mielelläni lenkkareissa joogapantsit jalassa aina. Jotenkin yhteiskunnallisesti se ei kuitenkaan ole kovin suvaittua muualla kuin kauppareissulla, kotona ja urheilun parissa. Lenkkarit tosin ovat ilokseni yleistyneet katukuvassa ja Nike senkun puskee ulos mitä upeampia malleja. Tietysti tykkään pukeutua välillä fiksummin ja pistää punaa huuliin. Näinäkin päivinä tosin tulee iskettyä lähes aina Conssit tai Vanssit jalkaan. 

Nyt Saksaan muuton ja uuden työn aloituksen lähestyessä on tullut kierreltyä aktiivisemmin vaatekauppoja fiksumpien vaatteiden toivossa. Kaappiini on tullut lisää peruskauluspaitoja, kesäisiä rennompia paitapuseroita, bleiseri ja mustat suorat housut. Onnekseni siis saksalaisista tavoista poiketen yrityksessä ei ole pukukoodia, mutta aion pelata asian kanssa varman päälle ja ainakin ensimmäiset viikot seurata muiden pukeutumista. Toisaalta, haluaisin pistää päälleni uuden oranssin rennohkomman jakun ja jonkun näyttävämmän korun piristämään mustia housuja ja kauluspaitaa, sillä niillä loisin itsestäni ehkä realistisemman kuvan. Katsokaa, minä olen Jenni ja erittäin energinen ja pirteä! Sen sijaan, että olisin Jenni, joka pukeutuu tylsästi harmaansiniseen kauluspaitaan ja mustiin suoriin housuihin. Ensivaikutelma on kuitenkin se, joka nopeasti luo kuvan ihmisen luonteesta ja saatta iskostua kovinkin syvälle mieliin.

Pukeutumisessani koen kuitenkin jonkin tyyppistä ristiriitaa. Katson ihmisiä ja ihailen heidän pukeutumistaan. Oikeastaan tiedän miltä haluaisin näyttää ja millainen tyyli olisi kiva, mutta sitten jotenkin huomaan ostavani ihan erilaisia vaatteita. Muutamia viikkoja sitten menin ostamaan kahdet lasit yhden hinnalla ja nappasin toiseksi pariksi hieman hipsterimmän erikoisemman parin. Ilokseni nyt lasit saatuani olen huomannut, että juuri nuo lasit sopivat minulle paremmin ja käytän niitä huomattavasti enemmän. Tänään tentin jälkeen innostuin erittäin epä-Jennimäisesti kiertelemään vaatekaupoissa jopa 4 tuntia. Mukaan tarttui mm. aiemmin mainitsemani oranssi jakku. Katsoin jakkua, että vau, tää sopis mun uusiin laseihin ja piristäis mun mustaa asukokonaisuutta! Heti sen jälkeen huomasin ajattelevani, että löytyisköhän tätä mustana. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja ostaa jakun oranssina, silläkin uhalla että se jää kaappiini kertakäyttötakiksi, jonka käyttöä aina pohdin mutten koskaan kuitenkaan toteuta. 


Olen myös usein huomannut, että vaatteeni eivät täysin miellytä minua siitä syystä, että ostan paljon alennuksesta. Ostan siis vaatteen usein sillä ajatuksella, että se on kiva, mutta etenkin halpa. Nyt kuitenkin työsopparin kirjoituksen jälkeen olen innostunut ostamaan normaalihintaisia vaatteita ja pystyn teoriassa alkaa muuttamaan tyyliäni kohti sitä mitä haluan. Nyt vain siis järki käteen ja jokaisen tuotteen kohdalla pohtimaan, että onko tämä tuote kiva siksi, että se a) on halpa b) on vaan niin mukava päällä c) sopisi sen aiemman tylsemmän Jennin päälle vai d) korostaa juuri sitä mitä minä haluan tyyliltäni. Muiden päällä kaikki näyttää aina niin kivalta, mutta itse olen jotenkin tyylien sekasorrossa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

VINKKEJÄ ULKOMAILLE MUUTTOON

Keskustelin muutama viikko sitten skotlantilaisen lentopallokaverini kanssa ja kerroin, kuinka puuduttavaa on taas maata vaihtaessa hoitaa kaikki asiat alusta asti, kuten asunto, pankkitili, matkustuskortti, salijäsenyys. Näiden lisäksi pitää ottaa selvää veroasioista, terveyshuollosta, vakuutuksesta sekä mahdollisesti miljoonasta muusta asiasta. Kaverini naurahti, että hänelle ei olisi tullut mieleenkään puolet noista asioista. Mitä siis täytyy ja kannattaa hoitaa, kun muuttaa ulkomaille?


Ihan ensimmäisenä tietysti asunto. Olen joskus kirjoittanut tästä Britannian näkökulmasta ja osa kirjoittamistani asioista päätee varmasti moneen muuhunkin maahan. Tarjoaako opiskelu- tai työpaikka asunnon? Haluatko asumaan yksin vai muiden kanssa? Esimerkiksi Britanniassa asunnot ovat usein kalustettuja ja helpottavat muuttoa, kun taas Saksan asuntoja katsellessani huomasin ihmisten vieneen välillä jopa keittiöstä kaikki kalusteet uunia myöten mukanaan. Kokemukseni mukaan monesta maasta löytyy virallisten asunnonvälittäjäsivustojen lisäksi sivuja, joilla yksityiset henkilöt tarjoavat soluhuoneita tai kokonaisia asuntoja vuokralle, näissä tietysti otettava huomioon mahdolliset huijaustapaukset, joita itse olen kohdannut joka kerta asuntoa etsiessäni (esim. feikit kuvat, pyydetään etukäteen maksua oudoille tileille, yms.). Suomessa näitä sivustoja on esim. tori.fi, Turkissa asuntoni löysin Craiglististä (toimii monessa muussakin maassa), Briteissä olen aina löytänyt Gumtreestä ja nyt Saksan kämppiä katselin wg-gesucht.de -sivustolta. Näitä sivuja on maakohtaisesti enemmänkin ja kannattaa kysellä tutuilta, seurata keskustelupalstoja tai vaikka tiedustella sosiaalisessa mediassa. Asuntoasioita pohtiessa kannattaa tutustua myös maan käytäntöihin, esim. mitä vuokraan sisältyy, miten irtisanoutuminen tapahtuu ja tehdäänkö vuokrasopimus (itse suosittelen aina tekemään!). Mitä asuntoon vielä tulee, muista tehdä mm. muuttoilmoitus Suomessa ja perua lehtitilaukset!

Toinen asia, ehkä itse asiassa vielä tärkeämpikin on vakuutukset, viisumit ja muut viralliset asiat. Oma käytäntöni on ollut aika rento ja luotan siihen, että asiat hoituvat kunhan pääsen maahan. Turkkiin vaihtoon mennessäni jouduin kuitenkin hankkimaan viisumin etukäteen ja maassa piti hoitaa asumislupa kuntoon kuukauden sisällä. Rento asenne ei siis etenkään Euroopan ulkopuolella aina toimi. Esimerkiksi skottikaverini lähti intoa puhkuen työharjoitteluun Kanadaan. Aika pian hänelle selvisi, että hänen viisuminsa ei kelpaakkaan työskentelyyn ja hän joutui palata pettyneenä kotiin, sillä uutta viisumia ei jostain syystä voinut enää saada. Mitä vakuutukseen tulee, itse olen asunut koko lähes 5 vuotta matkavakuutuksella ulkomailla. Eräs tuttuni muutama vuosi sitten oli juuri palaamassa kotimaahansa ja ei viitsinyt enää uusia vakuutustansa muutamaksi viikoksi. Eräänä iltana Aberdeenissä joku selkeästi harvinaisen fiksu ihminen tuli kulman takaa ja pamautti tuttuani suoraan naamaan ilman syytä, niin että häneltä lähti suuri osa etuhampaista. Tässä tilanteessa pieni lisämaksu vakuutuksesta olisi tuntunut varmaan paremmalta vaihtoehdolta kuin tuhansien eurojen hammasremppa, jonka hän tietysti joutui itse maksamaan. Tässä muutama ääripään esimerkki siitä, että kannattaa olla kartalla asioista! Kannattaa myös olla yhteydessä Kelaan ennen muuttoa, että voit tarpeen tullen saada myös hoitoa Suomessa kuuluessasi Suomen terveydenhuollon piiriin.

Ihmisestä riippuen suosittelen myös mahdollisuuksista ja halusta riippuen luomaan kontakteja kohdemaahan. Jos on menossa yliopistoon, tulee varmasti tutustumaan moneen muuhun opiskelijaan. Myös työpaikasta riippuen ihmisiin tutustuminen saattaa olla helppoa. Toisinaan kuitenkin paikallisten kontaktien etukäteen kerääminen saattaa helpottaa asioiden selvittelyä, järjestämistä ja muutenkin henkistä jaksamista suuressa muutoksessa. Aberdeeniin muuttaessa löysin Facebook-ryhmästä yhden suomalaisen tytön, jonka tunteminen varmasti helpotti elämääni. Kun omat kämppikseni olivat niin eri elämäntilanteissa, oli mukavaa saada viettää aikaa suomalaisen tytön ja hänen kämppistensä seurassa. Saksaan muuttamista suunnitellessa olen saanut paljon apua Aberdeenissä asuvilta saksalaisilta kavereiltani. Facebookissa myös selvisi, että Istanbulissa tapaamani tyttö asuu nykyään Düsseldorfissa ja hänen kauttaan sain joitain asioita selville. Kämppää ja käytettyjä huonekaluja metsästäessäni tutustuin Facebookin kautta jo viiteen ihmiseen, jotka osoittivat oikein avuliasta luonnetta ja halua auttaa alkuun pääsemisessä. Tulevasta asunnosta pois muuttavan tuttu tarjosi minulle huonekalujaan muuttaessaan samoihin aikoihin Espanjaan. Keskustellessamme kävi ilmi, että hänen isovanhempansa asuvat Aberdeenissä ja tapaamme varmaan hänen täällä viikon päästä käydessään jo kahvin merkeissä! Tietysti myös kämppisten kanssa eläminen on helpottanut elämääni, etenkin Turkissa kun en osannut kieltä, turkkilaiset kämppikseni auttoivat minua todella monessa asiassa.

Suosittelen myös tutustumaan kohdemaahan muilla tavoin, näin voi myös välttää mahdollisen kulttuurishokin. Kannattaa miettiä maan kieltä ja mahdollisesti sen opiskelua (ellei jo tuttu), kulttuuria, maan käytäntöjä, uskontoja ja muita arkiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Kokemukseni perusteella pienetkin asiat saattavat joskus ärsyttää: miksei täältä saa tuttuja ruokia? Miksei ihmiset saavu paikalle ajallaan? Miksi jotkin asiat ovat niin vanhanaikaisia (terkuin Aberdeenin käsinkirjoitetut bussikortit!!)? Kaikkeen todellakin yleensä tottuu ja uusi maa tuo varmasti myös kivoja asioita arkeen, kuten uusia ruokia, maisemia, ihmisiä ja tapoja toimia.

Saatoin unohtaa useita hyviä vinkkejä ja toisekseen, olen kokenut vain Euroopan sisäisiä muuttoja. Siksi kysynkin teiltä muut muihin maihin muuttaneet; löytyykö lisää hyviä vinkkejä? Onko varauduttu vai opittu virheiden kautta?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kesäisiä lomahaaveita

Tuntuu, että ennen lomia Suomessa mulla on aina ihan kamalasti kouluhommia (ei enää kohta ole!!) ja aina uppoudun mieluummin haaveilemaan siitä tulevasta lomasta, Suomesta, perheestä, kavereista ja kaikesta muusta ihanasta mikä siellä kotopuolessa minua odottelee. Muutama päivä sitten yllätyksekseni tajusin palanneeni Skotlantiin jo yli 4 kuukautta sitten, joka on pitkiin aikoihin pisin Suomesta pois olemani aika. Yllättäen tämä on kuitenkin kotikaipuun kannalta ollut helpoin jakso, sillä aika on mennyt kiireiden vuoksi hetkessä ohi. Myös tällä hetkellä on yllättävän neutraali olo kotiin menon suhteen. Tähän olotilaan varmasti vaikuttaa muutama asia, kuten se, että kohta en palaa enää lainkaan Aberdeeniin. En ole kovin haikeissa tunnelmissa, mutta oudoltahan tämä ehkä tuntuu, jos enemmän alkaa miettimään. 

Lomaa ennen olen aina fiilistellyt paljon kaikkea tulevaa. Myös tällä kertaa kahteen lomaviikkooni mahtuu niin paljon ihania asioita, että saatan kohta haljeta innostuksesta! Heti Suomeen saavuttuani ja muutamia tunteja nukuttuani lähdemme kohti pohjois-Pohjanmaata ja serkkupojan ylioppilasjuhlia. En ollut lainkaan tajunnut asiaa, mutta onnekseni lentoni sattui juuri oikealle päivälle, sillä todellakin haluan nähdä sukua (ja syödä kakkua) mahdollisimman paljon. Viikon vanhempien luona rentoutumisen, jonne myös isovanhempani tulevat, jälkeen suuntaan Poriin lukiokaverini häihin. En tiedä onko maailmassa mitään ihanempaa juhlaa kuin häät. Edellisen kerran olen ollut häissä noin 14 vuotta sitten ja kaiken lisäksi nämä tulevat olemaan ensimmäiset kaverin häät koskaan. Näen kerralla kaikki tärkeimmät Tampereen kaverit, olen niin innoissani tästä! Viimeksi taisin nähdä heidät kaikki vuosi sitten juhannuksena. Loppulomalla ajattelin nähdä Tampereella asuvaa serkkua sekä mahdollisesti olla pari päivää Helsingissä. Toivon todellakin, että säät osuvat kohdilleen. Voisi käydä vaikka kalastamassa, kestitä pienimuotoisesti synttäreitäni, roudata kamaa kirpparille, syödä oman maan mansikoita (onko niitä edes vielä siihen aikaan?), saunoa, katsoa taas yömyöhään olkkarin sohvalle käpertyneenä telkkua, käydä valoisilla iltalenkeillä, grillata, mitä vaan! Nyt jo hieman pelottaa, miten nopeasti tämä loma ja nämä niin ihanat asiat ovat ohi. Onneksi ne ovat vielä tänään kaikki edessä!

 


Kuvat kesältä 2012

Todellinen post-holiday depression

Jos joku olisi nähnyt minut torstaina ja ei olisi tiennyt, että olin matkustanut juuri vuorokauden ja ollut lentokentällä yön, olisi hän voinut todeta minun näyttävän kovinkin masentuneelta. Taisin makoilla sohvalla telkun ääressä koko päivän, mennä nukkumaan puoli kahdeksalta illalla ja olla erittäin epäsosiaalinen. Sama kaava jatkui perjantaina, jolloin en vieläkään saanut itseäni ihmisten ilmoille ja hautauduin mieluummin peiton alle. Nyt pari päivää myöhemmin pohdittuani asiaa totesin, että minulla on hirmuinen hinku takaisin lomailemaan. Etenkin jotenkin tuo Itävalta, upeat Alpit ja Innsbruckin rento tunnelma taisivat viedä sydämeni. Ja ne komeat snoukka-hipsterikundit, niitä oli kaikkialla! Harvoin loman jälkeen on näin vahva ikävä itse kohdetta kohtaan, lomailuahan arjessa kaipaan aina. Minuun on siis iskenyt todellinen post-holiday depression, kun en kaipaa pelkästään lomaa, mutta myös itse lomakohdetta!

Tietysti asiaan vaikuttaa tulevat tentit, väsymys ja maailman surkein motivaatio opiskella. Kovin rutistus on todellakin onneksi takanapäin, mutta miten tentteihin luku voikaan olla näin puuduttavaa! Kenelläkään ei ole tietoa tenttialueesta ja kaikki pommittavat toisiaan viesteillä ja puheluilla, että mitä meidän pitää opiskella. Kyseessä on tärkeä tentti, sillä tässä kurssissa emme ole tehneet yhtään esseetä tai muuta arvosanaan vaikuttavaa työtä. Mietinkin, että kuinkahan monella tämä tentti koituu kohtaloksi ja estää valmistumisen. Tänä vuonna kun ei saa uusia mitään. 


Pakko kai tässä vaan on painaa menemään, lukea sitten vaikka kaikki käsitellyt asiat läpi. Reilun viikon päästä tämä kaikki on ohi, jos kaikki nyt menee läpi!

Ps. Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Oman äidin ikävöinnin lisäksi tämä lomailusta haaveilu kasvattaa kovasti innostusta 19 päivän päästä alkavaan minilomaan Suomessa! 

perjantai 9. toukokuuta 2014

Eikö sinua pelota?

Saksaan muuton julkistamisen jälkeen olen kohdannut monta kysymystä siitä, että eikö minua pelota ja miten minä uskallan. Harvemmin ajattelen asioita pelon kautta ja olenkin ihminen, joka juoksee silmät kiinni päin seinää ja vasta sitten vasta pohtii, että kannattiko se. Pienissä asioissa mietin yleensä muutaman sekunnin eteenpäin ja pyrin välttämään virheitä, mutta isommissa päätöksissä hyppään vain virran mukaan (tai näköjään Nordketten vuorelta alas kuten kuvassa), vaikka se kulkisi kuinka lujaa. Miten järkevää tämä on, siitä en sitten tiedä. 


Mutta otsikon kysymykseen voisin todeta, että tottakai minua pelottaa, jännittää ja välillä jopa ahdistaa. Välillä iskee sellainen olo, että voisin käpertyä vain peiton alle ja olla kohtaamatta kaikkea edessä olevaa. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että elämäni olisi kovin kuivaa, jos ei kehoani välillä valtaisi pelon ja jännityksen sekainen tunne. Niin kauan kuin kyse on positiivisiin asioihin liittyvästä jännityksen kaltaisesta pelosta, on kyseinen tunne mielestäni välillä ihan hyväkin. Mutta nyt kun asiat alkavat edetä; kämppä sovittu, huonekaluja saan käytettynä, lentolippu taskussa ja tavaroiden lähetyksen suhteen asiat selvinneet, ahdistus on alkanut pikkuhiljaa kaikkoamaan. Ja hyvä niin! 

Mitä minä sitten jännitän? En tällä sekunnilla ehkä mitään, mutta yleisesti ottaen pelkään eniten niitä tuntemattomia asioita. Esimerkiksi ensimmäinen työpäivä tuntuu tällä hetkellä niin etäiseltä ja utopistiselta, että ajatus työpaikalle ensimmäistä kertaa saapumisesta tuntuu kovin jännältä. Myös maahan saapuminen ja ensimmäiset päivät tuntuvat jollain tasolla pelottavilta. On uudet kämppikset, tuntematon kaupunki ja lähes tuntematon maa. Onneksi nämä pelot ovat loppujen lopuksi pieniä ja karisevat pois jo varmasti ensimmäisen viikon jälkeen. Tällä hetkellä ne eivät myöskään vaivaa minua ja olen enemmän innoissani kuin peloissani kaikesta tulevasta. Siispä, silmät kiinni ja kohti tuntematonta!

torstai 8. toukokuuta 2014

Tutustumisloma tulevaan

Palasin tänä aamuna Itävallan ja Saksan reissultani. Matkustin lähes kellon ympäri, sillä odottelin aika kauan Münchenin kentällä ja vietin viime yön Edinburghin kentällä odotelleen ensimmäistä bussiyhteyttä. Ehkä olen jo jotenkin tottunut lentokentällä yöpymisiin, sillä minua ei haitannut lainkaan. Asiaan vaikutti varmasti viikon täysrentoutuminen, jonka jälkeen olen kuin uudestisyntynyt. 

Vaikka lähdinkin lomalle tapaamaan ystävää ja lomailemaan, sattui se myös olemaan tutustuminen tulevaan. Olen käynyt kerran Saksassa tammikuussa 2011, mutta silloin vietimme paljon aikaa maaseudulla saksalaisen ystäväni luona. Nyt näin hieman suuremman kaupungin menoa Münchenissä, sillä yövyimme siellä pari yötä. Sen lisäksi pääsin nauttimaan upeista Alpeista ja erittäin kauniista Innsbruckista. Taisin ehkä hieman ihastua kyseiseen kaupunkiin, sen ihmisiin ja rentoon elämäntyyliin. Huomasin jopa kyseleväni kaupungin koulutusvaihtoehtoja ja harmikseni tajusin, ettei sieltä löydy markkinointiin liittyviä maisterintutkintoja. Itsehän siis tulen muuttamaan toiselle puolelle Saksaa, mutta oli oikein kiva nähdä edes jollain tasolla tuota keski-Eurooppaa, kuulla kieltä ja huomata, että minähän viihdyn siellä. Loma on tietysti aina loma, mutta olen nyt ainakin hieman varmempi tulevan muuton suhteen. Samalla reissulla skypetyksen kautta sain myös hoidettua tulevan asunnon! Tällä hetkellä jaan asunnon yhden miespuolisen henkilön kanssa, seuraavassa asunnossa niitä tulee olemaan kaksi! Heidän edellinen kämppis on myös tyttö ja odotan oikein innolla muuttoa heidän mukavan näköiseen, keskustassa sijaitsevaan asuntoon. Huone vain sattuu olemaan kalustamaton, joka ehkä hieman aiheuttaa päänvaivaa. Mistä hankin sängyn yhdessä päivässä? Tiedän, IKEAsta. 

Kameran jätin sitten kotiin ja kuvia kertyi puhelimenkin muistiin erittäin vähän. Jos jotain lomalla teimme niin nukuimme, söimme ja rentouduimme. Tuli todellakin tarpeeseen! Tässä puhelimen kuvasaldoa, jota on näkynyt myös Instagramissani viikon mittaan.