perjantai 9. toukokuuta 2014

Eikö sinua pelota?

Saksaan muuton julkistamisen jälkeen olen kohdannut monta kysymystä siitä, että eikö minua pelota ja miten minä uskallan. Harvemmin ajattelen asioita pelon kautta ja olenkin ihminen, joka juoksee silmät kiinni päin seinää ja vasta sitten vasta pohtii, että kannattiko se. Pienissä asioissa mietin yleensä muutaman sekunnin eteenpäin ja pyrin välttämään virheitä, mutta isommissa päätöksissä hyppään vain virran mukaan (tai näköjään Nordketten vuorelta alas kuten kuvassa), vaikka se kulkisi kuinka lujaa. Miten järkevää tämä on, siitä en sitten tiedä. 


Mutta otsikon kysymykseen voisin todeta, että tottakai minua pelottaa, jännittää ja välillä jopa ahdistaa. Välillä iskee sellainen olo, että voisin käpertyä vain peiton alle ja olla kohtaamatta kaikkea edessä olevaa. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että elämäni olisi kovin kuivaa, jos ei kehoani välillä valtaisi pelon ja jännityksen sekainen tunne. Niin kauan kuin kyse on positiivisiin asioihin liittyvästä jännityksen kaltaisesta pelosta, on kyseinen tunne mielestäni välillä ihan hyväkin. Mutta nyt kun asiat alkavat edetä; kämppä sovittu, huonekaluja saan käytettynä, lentolippu taskussa ja tavaroiden lähetyksen suhteen asiat selvinneet, ahdistus on alkanut pikkuhiljaa kaikkoamaan. Ja hyvä niin! 

Mitä minä sitten jännitän? En tällä sekunnilla ehkä mitään, mutta yleisesti ottaen pelkään eniten niitä tuntemattomia asioita. Esimerkiksi ensimmäinen työpäivä tuntuu tällä hetkellä niin etäiseltä ja utopistiselta, että ajatus työpaikalle ensimmäistä kertaa saapumisesta tuntuu kovin jännältä. Myös maahan saapuminen ja ensimmäiset päivät tuntuvat jollain tasolla pelottavilta. On uudet kämppikset, tuntematon kaupunki ja lähes tuntematon maa. Onneksi nämä pelot ovat loppujen lopuksi pieniä ja karisevat pois jo varmasti ensimmäisen viikon jälkeen. Tällä hetkellä ne eivät myöskään vaivaa minua ja olen enemmän innoissani kuin peloissani kaikesta tulevasta. Siispä, silmät kiinni ja kohti tuntematonta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti