perjantai 30. toukokuuta 2014

Hyvästi Aberdeen

Istun juuri tyhjässä huoneessani tavarat pakattuina. Muutamien tuntien kuluttua suuntaan lentokentälle, jonne saavuin lähes 4 vuotta sitten itku kurkussa valmiina lähtemään ensimmäisellä koneella takaisin Lontooseen. Olen useaan otteeseen kiittänyt itseäni, etten lähtenyt vaan jäin tekemään tutkintoni. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut todella paljon, ei pelkästään Skotlannissa asumista, mutta myös vaihto-opiskelua Istanbulissa ja pitkä työharjoittelu Helsingissä. Silloin nelisen vuotta sitten tulin Aberdeeniin elämä ihan sekaisin ja sirpaleina ja nyt lähden täältä mukanani jonkunlainen suunta, selkeys ja suunnitelma. Olen nyt paljon viisaampi, kokeneempi, vahvempi ja satoja kokemuksia rikkaampi.


Eilinen päivä oli täynnä draamaa. Ja mitä sitä muuta voisikaan odottaa, kun on rakentanut elämänsä useamman maan välille? Iltapäivän kriiseilin laukkujen kanssa, kun tavara ei mahtunut kahteen laukkuun ja SAS:in sivuilta ei löytynyt tapaa varata lisälaukkua, vaikka sitä kovasti mainostettiinkin. Sitten lähdin Iidan kanssa burgereille ja valkkarille. Hyvästien aikana olo oli aika normaali, kunnes Iida alkoi itkemään ja sittenhän minä tietysti aloin kyynelehtimään kuin viimeistä päivää. Heh, juuri sitä, viimeistä päivää. Kai se sinä hetkenä konkretisoitui, että olen lähdössä pois ja elämäni tulee muuttumaan täysin. En enää istu Iidan vieressä kirjastossa tuskailemassa opparia tai näe häntä opiskelujen lisäksi. Yksi päivä harmittelin, etten nää enää lentopallojoukkuetta. Kävin myös eilen viimeistä kertaa maailman parhaalla kuntosalilla. Näin keskiviikkona viimeistä kertaa yliopistoni, jossa olen viettänyt paljon tuskaisia, mutta myös hyviäkin hetkiä. Bussikuski huikkasi lähtiessäni, että See ya!, mutta tuskinpa enää kohtaamme. Ensimmäistä kertaa taidan muuttaa pois kaupungista, jossa tuskin enää koskaan vierailen. Toisaalta, never say never. Aika haikeita hetkiä, ajatuksia ja muistoja pyörii mielessä, mutta samaan aikaan odotan innolla edessä aukeavaa uutta elämää. Ja ennen sitä saan vielä lomailla 2 viikkoa Suomessa! 

Kaiken tämän stressin keskellä hyvä uutinen oli kuitenkin herätä aamulla viestiin, että pakettini ovat saapuneet Saksaan! Lupasin sitten vasta hengähtää, kun ne ovat perillä. Nyt stressaan kentälle lähtöä ja ylimääräistä matkalaukkua. 

2 kommenttia:

  1. Ah, mullekin tuli jotenkin haikea olo tasta tekstista. Tuli ihan mieleen oma lahto Aberdeenista (jonne muuten en ole viela kertaakaan palannut). Haikeita hetkia mutta sulla on monia kivoja juttuja joita odottaa!
    Tsemppia laukkujen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän ne laukut Suomeen lennä :) Mietin itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani, että ootkohan sä koskaan käynyt Aberdeenissä lähtös jälkeen!

      Poista