keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vuosisadan muutto- ja matkustusstressi

Stressaannun jo pelkästä lentämisestä. Pelkään, että olen varannut lennon väärälle päivälle, laukkuni painaa liikaa (kuten lähes joka kerta näillä muuttoretkillä. Lue täältä miten kikkailin tavarat Suomeen kaksi vuotta sitten) tai pahimmassa tapauksessa missaan koko lennon. Siihen kun lisätään päälle noin 60 kiloa tavaraa ja maasta toiseen muutto, niin stressi nousee kohisten. Varasin muutamalle paketille kuljetuksen Saksaan ja loput tavarat pakkaan laukkuihin, jotka vien nyt mukanani Suomeen. Aamulla herättyäni vieressäni odotti kolme pakettia ja kuljetusfirma haki oveltani juuri kaksi pakettia. Kerrankin totesin, että säästäminen ei kannattanut, vaikka sain pakettien kuljetuksen halvemmalla kun lähetin yhden isomman ja yhden pienemmän, kuin kolme pienempää. Minulla oli hieno visio kelmuttaa kaksi boksia yhdeksi ja onnistuinkin siinä muutamien itkupotkuhajoamisten jälkeen ihan hyvin. Juoksin kauppaan hakemaan kolme rullaa lisää kelmua, teippikin loppui. Kun paketti oli kasassa huomasin sen painavan muutaman kilon liikaa. Googletuksen jälkeen huomasin, että kuljetusfirma ei edes hyväksy niin painavia paketteja. Itku silmässä lattialla istuen mietin, että mitä minä nyt teen. Yhteysnumeroja ei löytynyt ja peruakkaan en viitsinyt, kun en olisi saanut rahoja takaisin. Sitten päätin avata superkelmutetun laatikon päästä auki, onnekseni päällä oli kasa kenkiä, joilla sain painon oikeisiin rajoihin. Ainiin, teippi loppu, millä minä saan nyt paketin kiinni! Kävin kolmen kerroksen naapurit läpi ennen kuin joku mummo tarjosi minulle maalarinteippiä. Eihän se paljoa pitänyt, mutta vaihtoehdot loppu, sillä postimiehellä ei ollut tarkkaa saapumisaikaa, eikä lähikaupassakaan myyty teippiä. 

Kuljetusfirma haki paketit juuri ja nuori kundi totesi, että eiköhän tää paketti kestä. Toivotaan! Nyt pitäisi vielä pakata loppuun matkalaukut ja toivoa, etteivät ne paina liikaa. Nyt aion lähteä keskustaan nollaamaan stressiä shoppailemalla (todella loogista, kun laukut jo nyt taitavat painaa liikaa!), haahuilemalla ja mahdollisesti kahvittelulla kaverin kanssa. Totesinkin juuri äitille, että kunpa minä olisin jo Suomessa ja paketit turvallisesti Saksassa. Sitten voisin hengähtää, sillä tällä hetkellä todellakin pelkään paketin hajoamista tai muita ongelmia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti