sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

No mitäs oot tykännyt Saksasta?

Nyt parin viikon jälkeen oon kuullut ton kysymyksen aika usein. Aiempien kokemuksieni vuoksi osaankin verrata elämää täällä vaikka Briteissä tai Turkissa asumiseen. Ja onnekseni voin todeta kysyjille nauttivani ainakin Düsseldorfista ehkä enemmän kuin mistään muusta kaupungista pitkään aikaan. En oikein osaa kuvailla miksi minulla on täällä niin hyvä olla, mutta oloni on jotenkin kotoisa. Hauskintahan tässä on se, että suljin tietoisesti Saksan mahdollisista asuinmaistani jo kauan sitten. Onneksi harkinnan jälkeen hain tätä työtä ja onneksi sitten myös sain sen.


Jos nyt miettii niin en ole kamalasti ollut itse saksalaisten kanssa. Trivagolla olen tutustunut ainakin yhteen todella kivaan saksalaiseen, mutta työntelijöiden ollessa pääsääntöisesti muista maista, on saksalaistuttujen määrä jäänyt minimiin. Myös saksalaiset kämppikseni ovat todella mukavia ja olen viettänyt kahdessa viikossa enemmän aikaa heidän kanssaan kuin varmaan koskaan ennen kenenkään muun kämppiksen kanssa. Perjantaina tulin Ikeasta toisen kämppiksen kanssa supernälkäisinä ja kotona odotti toisen kämppiksen tekemä herkullinen kasvispaistos. En siis enää jaa vain vuokraa kanssa-asujieni kanssa, vaan myös juttelemme paljon, syömme yhdessä ja tutustumme toisiimme.

Myös tämä viikonloppu nostattaa tämän hetken fiiliksiä todella paljon. Olin sopinut tapaavani yhden britin lauantaina ja suunnitelmaamme selventääksemme lähetin hänelle viestin perjataina iltakymmenen jälkeen. Hän vastasi, ettei osaa vielä sanoa ja olisin myös tervetullut lähtemään hänen kavereiden kanssa juhlimaan. He olivat juuri lopettamassa yhden britin läksiäisillallista ja sovin tapaavani heidän vanhassa kaupungissa. Olen todella iloinen, että lähdin sillä ilta oli jostain syystä yksi parhaimmista varmaan koko tänä vuonna. Vietin myös lauantain heidän seurassaan juoden olutta ja katsellen futista ja leffaa. Päätän tämän viikon ihanasti tunnin spinningiin, saunaan, vihdoinkin koottuihin Ikea-kalusteisiin, siistiin huoneeseen ja pian nautittavaan illalliseen brittiseurassa. Törmäsinpä kuntosalin saunassa suomalaiseen trivagolaiseenkin!

Että kiitos kysymästä, oon tykänny Saksasta ihan kamalasti! Töissä on kivaa, uudet ihmiset ovat kivoja ja vaikka olenkin korkannut viinipullon tällä viikolla yhtä montaa kertaa kuin olen kävellyt kuntosalin ovesta sisään niin koen elämäni vihdoinkin olevan jonkinlaisessa tasapainossa. 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Uusi ihana elämä

Kuten viime tekstistä saattoi päätellä, olen sopeutunut Düsseldorfiin todella hyvin. Tällä viikolla pääsin vihdoinkin tutustumaan tarkemmin omaan työnkuvaani, erilaisiin ohjelmiin ja työtiimiimme. Hetkittäin minut valtaa hassu tunne, että miten tämä kaikki voi olla totta, sillä Saksaan muuton päätös tuli ihan yllättäen ja muutto loppujen lopuksi niin nopeasti. Tunne on todella positiivinen ja minun on vaikea uskoa, että juuri minulle on annettu tämä mahdollisuus kokea nämä asiat ja elää juuri tätä elämää. 

Tunnelmaa korostaa vielä se, että olen tavannut todella mukavia ihmisiä. Viime postauksessa surin omaa laiskuuttani ja nyt eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni töiden lähestyessä loppua ja kysäistä henkilöstöhallinnon puolella aloittaneen tytön iltasuunnitelmia. Muutaman kerran jo emmin, sillä en haluaisi nyt olla kenellekään haitaksi ja vaivaksi ja ehkä häntä nyt vaikka väsyttää. Sitten kuitenkin laitoin viestin ja lähdimme "yhdelle" viinilasilliselle joka päätyi pariksi pulloksi Reinin varrella ja vanhassa kaupungissa. Siirryimme paikasta toiseen, kun kumpikaan ei vain halunnut lähteä kotiin. Kerroimme elämistämme ummet ja lammet ja ihmettelimme miten hyvin tulemme toimeen. Sovimme jo sunnuntaille brunssipäivän, jolloin menen hänen kotikyläänsä hieman Düsseldorfin ulkopuolelle. Tuollaiset illat luovat todella uskoa siihen, että saattaisin löytää täältä vaikka kuinka hyviä ja ihania ystäviä, enkä vain satunnaisia puolituttuja, joita elämäni on viime vuosina ollut enimmäkseen täynnä. Ensimmäinen askel kohti sosiaalisuutta on nyt oikeasti otettu ja aion ottaa niitä vielä useita!


Kaiken tämän onnellisuuden keskellä sain tänään sähköpostia, että yliopistoni on valinnut opparini yhdeksi parhaimmista ja haluaisi laittaa sen tietokantaan tulevia opiskelijoita varten. Meinasin alkaa itkeä, sillä vaikka opparista tulikin A niin en ikinä edes ajatellut, että se kelpaisi jollekkin malliesimerkiksi. Uskomatonta!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kotia etsimässä

Toukokuun lopussa istuin Arlandan lentokentällä odottamassa viimeistä lentoyhteyttä Suomeen. Koko elämä oli taas pakattu laukkuihin sekä laatikoihin ja minua odotti loma tutuissa maisemissa ja seurassa. Odotellessani lentoa lentokenttäkyselyä tekevä henkilö otti minut kohteekseen ja ajankulukseni lupauduin taas kerran kertomaan minne olen lentämässä, mistä tulen, söinkö lentokentällä mitään ja millaisella matkalla olen. Ennen kaikkea tätä kuitenkin herra kyselyn aloittaakseen kysyi minulta asuinmaani. Häkellyin ihan täysin ja totesin, että ei minulla ole tällä hetkellä kotia. Olen juuri muuttamassa pois Briteistä, menossa kotimaahani lomalle ja sen jälkeen muuttamassa Saksaan. Päädyimme lopuksi valitsemaan asuinmaakseni Britannian, sillä olin asunut siellä viimeiseksi. Vaikka kotini tulee aina olemaan pienessä kylässä Pohjanmaalla niin jotenkin jatkuvien muuttojen mukana käsitys kodista on hieman hajonnut. Käyn tällä hetkellä enää noin 2-3 kertaa vuodessa Suomessa ja toivoisin, että voisin kutsua myös jotain toista paikkaa todella kodikseni. 

Kotiin kuuluu miljoona sanontaa, tiedättehän Borta bra men hemma bäst ja Home is where your heart is. Vaikka hetkittäin olisikin ikävä Suomeen niin en kuitenkaan koe, että se sydämeni olisi siellä, sillä en enää halaja sinne asumaan. Ainakaan tällä hetkellä. Missähän se sydämeni sitten on? Tai entä jos täällä on hyvä, niin missä on se koti, jossa on vielä parempi? 


Näistä asioista johtuen olenkin monelle todennut, että haluaisin rakentaa elämäni vaikka Saksaan, sillä täällä on nyt hyvä. Olisi ihanaa rakentaa tänne sellainen turvaverkosto, että täällä olisi vieläkin parempi ja tänne olisi aina ihana palata. Aika pitkän tähtäimen suunnitelmia tällaiselta jatkuvalta seilaajalta, mutta kun en tällä hetkellä kaipaa minnekään muuhun maahan, uskon että minulla olisi kaikki mahdollisuudet alkaa rakentamaan jotain pysyvämpää. Vaikka maailmassa olisi miljoona jännittävämpää maata niin olen todennut, että ei ne maisemat, seikkailut tai villit kulttuurit tee siitä ehkä parempaa maata, etenkään jos asumista ajatellaan. Kyse on siitä, että on hyvä olla ja minulle se näköjään rakentuu pienistä asioista kuten siitä, että asiat pelaavat ja kulttuuri ei ole liikaa ristiriidassa sen kanssa, johon itse olen kasvanut. Täällä nautin mm. hyvin toimivasta julkisesta liikenteestä (ehkä maailman tärkein asia!!), asioiden hoitamisen helppoudesta, kuntosalini saunasta ja suhteellisen korkeasta englannin kielen taidosta ennen kuin oma saksani alkaa luonnistumaan. Pieniä asioita, mutta ne yhdessä rakentavat ainakin itselleni toimivan elämän. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kuulumisia

Ensimmäinen viikko hujahti hetkessä ohi. Olimme töissä joka päivä jopa klo 18-19 asti, sillä aloitimme aamumme vasta kymmenen aikoihin. Itselleni tuli hieman yllätyksenä, että ihmiset tulevat töihin vasta lähempänä kymmentä. Maanantaina yhdeksän aikaan toimisto oli vielä aika hiljainen ja vasta noin tunnin kuluttua väkeä alkoi valumaan paikalle. Vaikka voinkin aloittaa päiväni vaikka kahdeksalta aamulla, saattaa palaverit olla vasta iltapäivän loppupuolella, jolloin kuitenkin joutuisin venymään töissä pidempään. Katsotaan nyt kuinka tämä lähtee tästä liikkeelle! Huomenna on kuitenkin viimeinen päivä ryhmäperehdytystä yrityksestä, sen toimintatavoista ja muusta yleisestä. Vihdoinkin pääsemme tutustumaan omaan työhömme enemmän, jota ainakin minä olen odottanut todella paljon!

Arkipäivät hujahtivat ohi töissä ja torstaina vietimme vapaapäivää piknikillä. Viikonlopun eteen tullessa tein kuitenkin klassisen virheen ja huomasin kieltäytyväni perjantain after work bisseistä ja lauantain Saksan futispelin tuijotuksesta uusien tuttujen kanssa. Näiden sijaan nukuin, kokkasin, katselin telkkua ja urheilin. Liityin perjantaina vihdoinkin kuntosalille ja lauantaina heti aamusta säntäsin sinne huomaamaan, että spinning-ohjaaja ei saapunut paikalle. Onneksi kuitenkin pääsin nauttimaan saunomisesta kevyn urheilun jälkeen.


Jotenkin tunnen sopivani Saksaan paremmin kuin Britteihin. Nyt etenkin kaikkien virallisten asioiden hoitamisen jälkeen olo on aika hyvä. Hetkittäin tulee kaipuu Suomeen lomalle tuttujen ihmisten seuraan, mutta jo monen monta kertaa tämän vaiheen läpi käyneenä tiedän, että kunhan tämä arki lähtee käyntiin, ajatukset muuttuvat positiivisemmiksi. Nyt kun vain osaisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoitua uusien ihmisten tapaamisen kanssa niin homma lähtisi käyntiin. Olen jotenkin niin mukavuudenhaluinen sillä saralla, että mieluummin vietän aikaa ihmisten kanssa, jotka jo tunnen hyvin. Huomaan usein jääväni kotiin, sen sijaan että hengaisin puolituttujen kanssa. Töissä olen viihtynyt ihmisten kanssa hyvin, mutta näin vapaapäivinä muutun epäsosiaaliseksi ja haluan vain hautautua peittojen sekaan. 

torstai 19. kesäkuuta 2014

MINÄ TEIN SEN!

Syksyllä tutkintoni oli mennä täysin mönkään. Syyskuun alussa en ollut enää varma valmistunko miksikään ja koko Vietnamin reissun ajan ajattelin kaiken menneen pilalle. Onnekseni yliopisto antoi minulle vielä yhden mahdollisuuden ja tänä iltana kiitän heitä siitä todellakin. Kiitän myös siitä, että virheen kautta opin olemaan vieläkin ahkerampi koko tutkintoni tärkeintä vuotta ajatellen. Uskomattoman illan työkavereiden kanssa kruunasi se, että kotiin tultuani puolelta öin huomasin tutkintoni tulosten olevan netissä ja voin onnellisena kertoa, että valmistun koko tutkinnon parhaalla arvosanalla, 1st honours degreellä. Opparista tuli A ja niin tuli tämän kevään kahdesta muustakin kurssista. Jos olisin saanut joko opparista tai yhestä toisesta kurssista edes 1% huonomman, olisi kokonaisarvosanani tippunut parhaan arvosanan alapuolelle.

Nyt minä lähden maailman leveimmän hymyn saattelemana nukkumaan ja miettimään, että voiko elämä muuttua enää yhtään paremmaksi. Huomenna ainakin tällä puolella Saksaa on vapaapäivä ja suuntaan työporukan kanssa piknikille. Ennen sitä kuitenkin nautin pitkän aamupalan, mietin elämää ja hymyilen enemmän kuin olen hymyillyt koko vuonna.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen päivä töissä

Istuin tänään uuden työpaikkani neuvotteluhuoneessa 11. kerroksessa aamulla kymmenen aikaan ja mietin, että miten onnekas minä olenkaan. Alun perin en halunnut mainita missä työskentelen, mutta nyt kun työt ovat alkaneet ja tulevat olemaan suuri osa elämääni niin voi kertoa, että työskentelen Trivagolla. Ensimmäisen päivän jälkeen kaikki vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.

Aamulla heräsin ajoissa, mutta olen oppinut epä-jennimäisen tavan olla viime tipassa paikalla. Juoksin juna-asemalle, etsin automaattia, ostin kahvin hajottaakseni setelin, ostin lipun ja juoksin metroon. Onnekseni metro meni sinne minne pitikin ja seisoa nökötin toimiston aulassa 8.57 noin 15 muun juuri aloittavan työntekijän ja harjoittelijan kanssa. Aluksi kiersimme ruotsalaisen tytön kanssa hakukonemainonnan tiimin läpi ja kiertelimme eri kerroksia. Aloitan työskentelyt 5. kerroksessa, mutta yritys laajentaa ja tilamme kipuavat 15. kerrokseen, josta pitäisi aueta Düsseldorf aika upeasti. Toimiston tilat olivat jo itsessään aivan mahtavat ja joka kulmassa olevat neuvotteluhuoneet olivat erikoisia ja erilaisia. Useissa keittiöissä oli hienot kahvikoneet, useita muro- ja myslilaatuja, hedelmiä sekä kaapit täynnä virvokkeita oluesta terveelliseen kookosveteen. Ja kaikki tämä ilmaiseksi. Toimiston seinillä ja tietokoneiden yläpuolella roikkui varmaan jokaisen mahdollisen maan lippuja ja tapasinpa tänään neljä suomalaistakin.

Tämän viikon ajan meille pidetään perehdytystä, koulutusta ja teemme presentaatioita mm. uusista ideoista. Ensi viikolla sitten pääsen vihdoinkin käsiksi itse hommaan ja odotan oikeasti todella innolla! Tällä viikolla töiden ohella on myös SEM (eli hakukonemainonnan) porukan kanssa grilli-ilta puistossa sekä jonkinlainen juhlailta. Ensi viikolla on tiimi-iltaa jonkun aktiviteetin parissa ja ihmiset kuulemma jäävät töiden jälkeen joka perjantai nauttimaan virvokkeista työpaikan peli-/oleskeluhuoneeseen. Tänäänkin varmaan yli 80 ihmistä jäi katsomaan Suomi-Portugali ottelua.


Toivon, että fiilikset pysyisivät yhtä korkealla kunhan olen päässyt työhön kunnolla kiinni. Tällä hetkellä ainakin koen tehneeni juuri elämän parhaan valinnan muuttamalla tänne.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ensimmäiset päivät Saksassa

Istun tällä hetkellä uuden huoneeni lattialla laatikoiden ja laukkujen keskellä. Tyttö, jolta ostan hänen huonekalunsa toi minulle eilen pienen lipaston sekä vaaterekin, jotka olen jo täyttänyt tavaroillani. Hänen pitäisi saapua muutaman huonekalun kanssa tunnin sisällä, jonka jälkeen kuljetamme sängyn palasina ostoskärryllä, kun emme saaneet ketään kuljettamaan niitä autolla. Välimatka pitäisi olla lyhyt, joten ehkä selviämme!

Saavuin perjantaina ajallaan Düsseldorfiin ja juna-asemalla minua oli vastassa asunnosta pois muuttava tyttö. Samana päivänä kävimme vielä kiertämässä keskustassa, vanhassa kaupungissa ja kurkkaamassa miltä Reinin ranta näytti. Loppumattomat terassit, ihmispaljous, iloisuus ja ihmisten aktiivisuus loivat kaupungista heti todella positiivisen kuvan. Oli mukavaa nähdä, että ihmiset todella istuvat ulkona terasseilla sosialisoimassa.


Lauantaina suuntasin kartan avulla keskustaan, jonne kävelee asunnolta noin 15-20 minuuttia. Yritin etsiä huoneeseeni sisustusjuttuja, mutta luovutin väsyneenä muutaman tunnin jälkeen. Illalla menimme Reinin varrelle piknikille kämppisten kanssa viettämään lähtevän tytön läksäreitä ja siitä suuntasimme vielä juomaan yhden pienen lasillisen Düsseldorfilaista olutta. Eilen piknikillä oli useampiakin saksalaisia ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka kaikki käskystä puhuivat heti englantia. Turkissa asuessani muistan kielen todella nopeasti kääntyneen takaisin heidän omaan kieleensä, toisin kuin nyt, kun kaikki oikeasti jatkoivat keskustelua kohteliaasti kielellä, jota kaikki ymmärsivät.

Tänä aamuna tyttö muutti huoneestaan pois ja minä siirryin olkkarin sohvalta uuteen huoneeseeni. Odotin todella paljon, että pääsisin purkamaan laukut ja laatikot sekä siirtymään nukkumaan sänkyyn. Nyt odotan vielä, että saisin toisen laatikoston ja sängyn, jolloin huoneestani alkaisi oikeasti muodostua elettävä. Puhuimme juuri kämppikseni kanssa mahdollisesta IKEA visiitistä tällä viikolla, jolloin voisin ostaa itselleni myös tarvittavia asioita. Lauantaisin täällä on myös kirppari, jossa ihmiset myyvät mm. huonekaluja ja pyöriä. Ajattelin käydä siellä ensi viikolla katsomassa tarjontaa ja rakentaa huonettani sitä mukaa, kun huonekaluja ja muita juttuja löytyy. Ajatuksena olisi myös eteisen lisäksi maalata minun huoneestani tuo kummallinen vaaleanpunainen seinä pois.


Tällä hetkellä fiilis on tosi hyvä. Kämppä on todella kiva ja niin myös kämppiksetkin. Puhuimme juuri aamulla siitä, kuinka jokaisella on oma rauha sillä huoneidemme välissä on aina joku toinen huone, esim. olkkari, keittiö tai kylppäri. Tämä tekee huoneista todella hiljaisia ja meillä kaikilla on oma rauhamme. Asunnossa on myös kiva parveke ja kämpän siisteystaso on mielestäni todella kohdillaan. Sijainti on sopiva työtä, keskustaa ja julkista liikennettä ajatellen. Olen todella innoissani kaikesta tulevasta. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä työpäivää huomenna!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Auf Wiedersehen Finnland

Kuten oli odotettavissa, kaksi viikkoa Suomessa hujahti liian nopeasti ohi. Lähdin tänä aamuna jo ennen kuutta Tampereelta bussilla Helsinkiin ja nyt istun onnellisesti turvatarkastuksen paremmalla puolella. Nyt vihdoinkin olo on aika rauhallinen, ehkä olen vain liian väsynyt jännittämään. Tämä viikko on kuitenkin ollut jännityksen suhteen aiempiin muuttoihin verrattuna ihan erilainen. Pelkkä ajatuskin Saksasta, muutosta ja uudesta työstä ovat saaneet mahani kipristelemään. Olisin odottanut, että tässä vaiheessa tämä muihin maihin muuttelu olisi edes helpottunut!

Viimeisin viikko hurahti serkun luona Tampereella ja kavereita nähdessä. Kävimme keskiviikkona jopa Helsingissä asti päivävisiitillä, jolloin näin entisiä työkavereita ja pyörähdin vanhalla työpaikallakin. Viimeisen viikon aikana on tullut mainittua monta kertaa, etten olisi vielä valmis lähtemään. Pidempi loma rankan kevään jälkeen olisi todellakin maistunut! Mutta samaan aikaan olen iloinen, että muutan toiseen maahan juuri kesäaikaan, jolloin ihmisillä on intoa tehdä paljon enemmän asioita ja tutustumismahdollisuudet ovat paljon paremmat. Kirjoittelen Saksasta, kunhan ehdin ja jaksan. Auf Wiedersehen!


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Niin hyvä on

Suomeen saapuessani olen huomannut yhden kappaleen soivan radiossa toistamiseen ja vaikken olekkaan erikoisemmin suomiräpin ystävä niin kertsin sanat uppoavat tällä hetkellä minuun kuin kuuma veitsi voihin; Niin hyvä on, en lähde minnekään, tänään tänne jään. Viimeisenä iltana vanhempieni luona toivon, että voisin tehdä juuri kappaleen tavoin. En nyt ihan muuttamassa olisi, mutta lomailu saisi minun puolestani jatkua. 

Huomenna herään jo viiden aikoihin ja hyppään junaan. Pyörähdän Tampereella nopeasti ja suuntaan kohti Poria ja lukiokaverini häitä. Vaikka olenkin odottanut näitä häitä jo varmaan puoli vuotta ja odotan, että voin ensi viikolla viettää aikaa serkkuni ja Tampere-kavereideni kanssa, on olo jotenkin vastentahtoinen. Eilen illalla chattaillessani kaverini kanssa sanoin hänelle, että olisin mielelläni täällä kotikulmilla vielä hieman pidempään. Hän kysäisi, että tuleeko minun ikävä vanhempiani vai miksi en haluaisi vielä lähteä. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ikävöisi välillä vanhempiani, mutta etenkin kun he ovat tulossa käymään Düsseldorfissa reilun kuukauden päästä, kyse ei ole ikävästä. Sitten tajusin, että kun oma elämä, maat, asunnot, ihmiset ja kaikki ympärilläni muuttuu niin vanhempieni luona kaikki kuitenkin pysyy samanlaisena vuodesta toiseen. Olihan täällä tehty remppaa ja pihapiiri muuttuu, mutta täällä on silti oma vanha huoneeni ja paljon muistoja. Täällä olo on jopa seesteinen ja voin oikeasti olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Täällä ollessani tykkään valvoa yömyöhään katsoen digiboksille nauhoitettuja ohjelmia, etenkin kesällä kun pimeää ei tule. Kävimme myös tavaksi tulleella tavalla Vaasassa kesäostoksilla ja veimme samalla kirpparille tavaraa. Tiistaina juhlin myös synttäreitäni villisti Vaasan rannikolla kalastaen. Täällä on vain ollut niin hyvä olla.



Vaikka loma jääkin lyhyeksi, olen kuitenkin kiitollinen, että työn aloitus Saksassa venyi sen verran, että saan viettää Suomessa nämä kaksi viikkoa. Ja että etenkin pääsen sinne kaverini häihin! Tietysti odotan Saksaan lähtöä, mutta fiilikseeni vaikuttaa se, että kummallisia jännityksen tunteita on alkanut vähitellen ilmaantumaan. Juuri ajattelin, että viikon päästä olen jo Saksassa ja mahassani muljahti.Toissapäivänä kanavia selatessamme totesimme äitini kanssa saksalaisen ohjelman kohdalla, että mites olisi pikainen kielikurssi ja taas mahassani muljahti, kun muistin kovaa kyytiä lähestyvän muuton. Toivon vain, että ensimmäiset viikot olisivat jo ohi ja tärkeimmät asiat olisivat hoidettu, matkat töihin selvenneet ja muutenkin etenkin töiden puolesta asiat kirkastuneet. Inhoan uuden työn aloittamiseen liittyvää haahuilua ja hukassa olemista. Siihen kun lisää päälle uuden maan, asunnon, kämppikset ja kielen niin päälle tuntuu kaatuvan liikaa uutta. Mutta ei se mitään, haasteita täytyy olla!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Perillä Suomessa

Hiljaisuudesta huolimatta saavuin perjantain jälkeisenä yönä Suomeen ilman mitään ongelmia. Sain asiallisen avautumisen jälkeen lisälaukun online check-innin hinnalla ruumaan ja lennot kulkivat ajallaan. Vaikka Suomeen saapuessa hetken tuntui oudolta olla täällä taas 5 kuukauden tauon jälkeen, kaikki kuitenkin tuntui todella luonnolliselta heti seuraavana aamuna herättyäni. Olen aiemmin maininnutkin sen, miten elämässäni tuntuu olevan kaksi eri elämää; on se ulkomailla asuminen ja Suomessa oleminen. Etenkin Suomessa ollessa se ulkomailla asuminen tuntuu todella kaukaiselta ja epärealistiselta. Aina kuitenkin Britanniaan palattuani kaikki siellä tuntuu tosi luonnolliselta ja tutulta. Tällä kertaa taisin olla henkisesti todella valmis tulemaan Suomeen, sillä alkuhaikeuden jälkeen en ole oikeastaan edes miettinyt Britannian taakse jättämistä. 

Lauantaina muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdimme pohjois-Pohjanmaalle serkkuni ylppäreihin. Sillä aikaa Savossa asuvat isovanhempani olivat ajaneet meille kotiin. Eilen käytiin Vaasan rannikolla kalassa. Itse en saanut yhtään kalaa, mutta opinpa ainakin heittelemään. Tänään kestitsemme veljeni tyttöystävän perhettä ja noin 9 kuukauden tauon jälkeen leivoin jotain normaalia käyttäen sokeria, voita ja jauhoja. Tänään papupiirakat jäivät muille maille ja nautimme paistetusta juustokakusta ja chocolate chip  -kekseistä. Taisipa tuo äiti pyöräyttää savolaisen kalakukonkin pöytään, ettei tarjonta käänny liikaa tuonne Amerikan ja Britannian suuntaan. 

Jotenkin todella ihanaa olla kotona. Hieman jo harmittaa, että pian tämä lomailu loppuu, sillä kahden viikon päästä olen juuri ensimmäistä päivää töissä. Mutta nautin nyt, kun voin! Olin juuri isän kanssa hieman nyrkkeilemässä ulkona ja sen jälkeen kuntopiireilin ja makailin nurmikolla. Hiki virtasi ja aurinko paistoi. Ihanaaaa!