perjantai 6. kesäkuuta 2014

Niin hyvä on

Suomeen saapuessani olen huomannut yhden kappaleen soivan radiossa toistamiseen ja vaikken olekkaan erikoisemmin suomiräpin ystävä niin kertsin sanat uppoavat tällä hetkellä minuun kuin kuuma veitsi voihin; Niin hyvä on, en lähde minnekään, tänään tänne jään. Viimeisenä iltana vanhempieni luona toivon, että voisin tehdä juuri kappaleen tavoin. En nyt ihan muuttamassa olisi, mutta lomailu saisi minun puolestani jatkua. 

Huomenna herään jo viiden aikoihin ja hyppään junaan. Pyörähdän Tampereella nopeasti ja suuntaan kohti Poria ja lukiokaverini häitä. Vaikka olenkin odottanut näitä häitä jo varmaan puoli vuotta ja odotan, että voin ensi viikolla viettää aikaa serkkuni ja Tampere-kavereideni kanssa, on olo jotenkin vastentahtoinen. Eilen illalla chattaillessani kaverini kanssa sanoin hänelle, että olisin mielelläni täällä kotikulmilla vielä hieman pidempään. Hän kysäisi, että tuleeko minun ikävä vanhempiani vai miksi en haluaisi vielä lähteä. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ikävöisi välillä vanhempiani, mutta etenkin kun he ovat tulossa käymään Düsseldorfissa reilun kuukauden päästä, kyse ei ole ikävästä. Sitten tajusin, että kun oma elämä, maat, asunnot, ihmiset ja kaikki ympärilläni muuttuu niin vanhempieni luona kaikki kuitenkin pysyy samanlaisena vuodesta toiseen. Olihan täällä tehty remppaa ja pihapiiri muuttuu, mutta täällä on silti oma vanha huoneeni ja paljon muistoja. Täällä olo on jopa seesteinen ja voin oikeasti olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Täällä ollessani tykkään valvoa yömyöhään katsoen digiboksille nauhoitettuja ohjelmia, etenkin kesällä kun pimeää ei tule. Kävimme myös tavaksi tulleella tavalla Vaasassa kesäostoksilla ja veimme samalla kirpparille tavaraa. Tiistaina juhlin myös synttäreitäni villisti Vaasan rannikolla kalastaen. Täällä on vain ollut niin hyvä olla.



Vaikka loma jääkin lyhyeksi, olen kuitenkin kiitollinen, että työn aloitus Saksassa venyi sen verran, että saan viettää Suomessa nämä kaksi viikkoa. Ja että etenkin pääsen sinne kaverini häihin! Tietysti odotan Saksaan lähtöä, mutta fiilikseeni vaikuttaa se, että kummallisia jännityksen tunteita on alkanut vähitellen ilmaantumaan. Juuri ajattelin, että viikon päästä olen jo Saksassa ja mahassani muljahti.Toissapäivänä kanavia selatessamme totesimme äitini kanssa saksalaisen ohjelman kohdalla, että mites olisi pikainen kielikurssi ja taas mahassani muljahti, kun muistin kovaa kyytiä lähestyvän muuton. Toivon vain, että ensimmäiset viikot olisivat jo ohi ja tärkeimmät asiat olisivat hoidettu, matkat töihin selvenneet ja muutenkin etenkin töiden puolesta asiat kirkastuneet. Inhoan uuden työn aloittamiseen liittyvää haahuilua ja hukassa olemista. Siihen kun lisää päälle uuden maan, asunnon, kämppikset ja kielen niin päälle tuntuu kaatuvan liikaa uutta. Mutta ei se mitään, haasteita täytyy olla!

2 kommenttia:

  1. Ihana että saat vähän lomailla koto-Suomessa ennen uusiin haasteisiin lähtöä! Jännitys on varmasti kova, mutta sinä selviät siitä kyllä, olen aivan varma siitä! Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka selviää lopulta mistä vaan :)

    Aurinkoisia lomailupäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pipsa tsempistä! Itsekkin uskon, että kyllä tästä selvitään, vaikka jännitys kasvaakin päivä päivältä :)

      Poista