sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Entä jos

Ennen nykyisen työpaikan vastaanottamista minulla on selkeä visio reppureissureitistäni Aasiassa. Olin jo sopinut tekeväni osan reissustani kaverin kanssa ja muuten olisin vain rentounut pitkillä hiekkarannoilla ja pohtinut rauhassa tulevaisuuttani. Harkinnan jälkeen kuitenkin valitsin aikalailla toisen ääripään ja päätin mennä heti töihin. Muutaman kerran huonona päivänä olen kyseenalaistanut valintaani ja väsyneenä työpaikalle raahautuessani olen pohtinut, että tätäkö tämä on nyt seuraavat 50 vuotta. Ajatuksen suurin syy varmaankin oli se, että vielä tässä vaiheessa työpäiväni kuluvat perehdytyksen parissa ja välillä aika tuntuu menevän todella hitaasti. Mutta entä jos olisin varannut lennot, paennut kauas Euroopasta ja ottanut hetken aikaa hengittää rankan kevään jälkeen? Toisaalta, entä jos en olisi saanut enää hyvää työpaikkaa pitkän lomailun jälkeen? Varmasti katuisin ja miettisin, että entä jos olisinkin muutanut silloin sinne Saksaan.

Viime viikkoina blogissani olen hehkuttanut arjen, työn, elämän, tasapainon ja Saksan ihanuutta, mutta tietysti välillä iskee vastaan väsymys ja voimattomuus. Ja tietysti vanha tuttu yksinäisyys. Etenkin juuri näinä kurjempina päivinä ajatukset eskaloituvat ja alan kyseenalaistamaan kaikkea. Entä jos, entä jos, entä jos.. Elän tällä hetkellä aika vuoristorataa ja ihailen hetken elämäni upeutta ja seuraavana hetkenä kääriydyn rakkaisiin muumilakanoihin ja mietin, että entä jos. Perjantaina vietimme todella hauskan illan Reinin varrelle tulleessa huvipuistossa juoden olutta ja nauttien kesäillasta. Sen jälkeen otimme veneen Reinin toiselle puolelle ihan vain koska voimme (ja emme jaksaneet kävellä paria sataa metriä metrolle). Siinä laivassa istuessa mietin, että vau mikä elämä. Pieniä hyviä hetkiä ja hauskaa seuraa, mitä muuta ihminen voisikaan kaivata. Seuraavana päivänä taas makasin väsyneenä neljään asti sängyssäni ilman mitään mielenkiintoa tehdä mitään. Raahauduin ostamaan maksimekon, salille ja 7 tunnin päästä taas untenmaille. 


Tänään ei illalla ainakaan tarvitse olla yksin, sillä varmasti koko kaupunki kokoontuu katsomaan MM-futiksen finaalia. Jos Saksa voittaa, on edessä varmasti todella mielenkiintoinen ilta (ja väsynyt maanantai)!

2 kommenttia:

  1. Todella kaunis tuo kuva! Olen varma että kaikki aina miettiin jossain vaiheessa (ja varsinkin tietty niillä hiljaisina hetkinä) että "entä jos...". Mun mielestä se on aika luonnollista mutta toisaalta samalla yritän aina ajatella että näin tuli valittua ja jos joku ottaa suuresti päähän voinhan taas yrittää muuttaa omaa elämääni. Hankalasti selitetty mutta toivottavasti tajusit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin kyllä :) uskottelen itselleni, että mulla on mahdollisuus lähteä pitkään reppureissuun jos sitä vielä halajan vaikka vuoden päästä!

      Poista