tiistai 23. syyskuuta 2014

Kiitos kannustuksesta

Muistan kun olin yhdeksännella luokalla ja englannin tunnilla tuli puhetta siitä, että minä aion hakea englannin kieliseen lukioon. Jo naperosta asti tuntemani naapurin poika naurahti, että hei mitä sä sinne, sullahan on surkeempi enkku kun mulla. Onneksi se oli tuttu naapurin kloppi ja osasin asennoitua häneen vain hymähtämällä. Ennen kuin ehdin kuitenkaan hymähtää, englannin opettajamme totesi jotain todella kannustavaa ja minua puolustavaa. En ihan tarkalleen muista mitä hän sanoi, mutta muistan hänen todenneen, että Jennillä on kuitenkin halua oppia. Ja en minä sentään toivoton tapaus yläasteella ollut, sillä 13-vuotiaana koettu 3 viikon kielikurssi etelä-Engalnnissa oli kasvattanut minussa kyltymättömän halun oppia englantia kuin se olisi äidinkieleni. 

En todellakaan tiedä miksi aloin pohtia asiaa aamulla metrossa, mutta jotenkin olin yhtäkkiä todella kiitollinen englannin kielen opettajalleni. Kun muut naurahtelivat kunnianhimoisille tavoitteilleni lähteä suorittamaan koko lukio englanniksi 230 kilometrin päähän kotoa, ilman sen kummempaa kielikokemusta, hän kannusti minua. Ja hän oli juuri ehkä se paras mahdollinen henkilö kannustamaan, sillä hän uskoi, että minun kielitaidoillani tulen selviämään. Tai ehkä juuri sillä halulla.

Oli miten oli. Minä suoritin lukion englanniksi. Etenkin ensimmäinen vuosi oli rankka, sillä uusien asioiden lisäksi opettelin englannin kieltä. Muistan kuinka istuin sanakirja kourassani opettelamassa useita aineita. Samalla kun opettelin mannerlaattojen sijantia, kemiallisia yhdisteitä, kasvibiologiaa tai matematiikan kaavoja, opettelin myös mitä nämä kaikki vieraat englannin kieliset sanat edes olivat. Jotenkin kuitenkin selvisin kursseista läpi, aikaahan se vei. Ajanpuutteen lisäksi minulla oli kuitenkin se halu, tuki ja kannustus, jotka auttoivat loppuun.

Tänään olen todella kiitollinen siitä kannustuksesta, jota olen saanut. Etenkin omien vanhempieni kannustus läpi tuskaisten opparikausien ja vaikeiden lukiotenttien on ollut korvaamaton. Vaikka asummekin eri maissa,  ei se ole kuin yksi viesti, joka saattaa muistuttaa siitä, että kyllä minä tähän pystyn. Jos totta puhutaan, ilman monen osapuolen kannustusta tuskin olisin tässä tänään. Vaikka olen kunnianhimoinen, ei luotto itseeni aina riitä. Siksi tarvitaan tukijoukot.

Kannustavaa tiistaita kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti