tiistai 2. syyskuuta 2014

Kiitos tästä päivästä, tai no, oikeastaan koko elämästä

Eilen koitti vihdoinkin ensimmäinen Iholla-sarjan jakso. Muistan kuinka Skotlannissa puolitoista vuotta sitten keväällä jäin koukkuun edelliseen tuottikseen. Miten upeaa onkaan päästä kurkistamaan toisten elämään, yrittää ymmärtää heidän surujaan ja ilojaan. Juuri alkaneen tuotantokauden tekee vielä paremmaksi se, että pääosassa ovat miehet. 

Aiemmista kokemuksista oppineena tiesin, että jakson päättyessä edessä on takuuvarmasti oman elämän pohdintaa. Laitoin ensimmäisen jakson päättäneen kappaleen soimaan ja makasin sängylläni miettien sitä, että miten hurjan jännää minun elämästäni on tullut. Voin ihan rehellisesti todeta, ettei tämä aina ole hauskaa ollut. Kuinkahan monta kertaa olen kyseenalaistanut valintojani? Jatkuvat hyvästelyt, muuttuvat asunnot, ikuinen ikävä jonnekkin ja ystävyyssuhteiden vaikeus on tuonut elämääni paljon haikeutta. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikista vaikeuksista huolimatta olen vihdoinkin tullut pisteeseen, jossa yhtäkkiä kaikki kolahtaakin paikoilleen. Hamuilin pitkään ilman tiettyä päämäärää. Hain kansainvälistä koulutusta, kokemuksia ja elin sen ajatuksen varassa, että niillä asioilla saisin elämässäni aikaiseksi jotain, millä olisi merkitystä. Eihän sitä nytkään olla lähelläkään maalia, mutta juuri tässä voisi olla hyvä pysähdyspaikka. 

On oikeasti aika huojentavaa huomata, että minulla on vihdoinkin mahdollisuus pysähtyä. On myös aika huojentavaa huomata kuinka paljon elämä voi muuttua lyhyessä ajassa ja kuinka paljon hyviä aikoja on vielä edessä. Jos 24 vuoden aikana olen ehtinyt kerätä kasaan näin upeita, kasvattavia ja vahvistavia kokemuksia, niin mitä elämäni voikaan vielä olla?


2 kommenttia:

  1. Hienoa, että oot löytänyt sitä 'sisäistä rauhaa' vauhdikkaassa elämässä! :) Siihen nyt ei varmaan koskaan täysin totu, että aina ikävöi jotain, oli missä tahansa. Toivottavasti mäkin pystysin jo pian vähän rauhottumaan tai asettumaan jonnekin, oon ihan kypsä tähän monen paikan välissä roikkumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä, monen paikan välissä roikkuminen on todella väsyttävää!

      Poista