tiistai 16. syyskuuta 2014

Myöhäiset, hitaat aamut


7.30: Mitä tapahtuu? Hetken uni ja herätyskellon ääni sekoittuvat. Onneksi kello on vasta näin vähän, voin torkuttaa hetken. Vai pitäisiköhän nousta? Lasken nopeasti, että jos nyt nousen, olen töissä jo 8.30 aikoihin. Se on noin puolitoista tuntia aiemmin kuin oma tiimini yleensä saapuu paikalle. Silmät siis kiinni, vaikka hiljainen työympäristö houkutteleekin. Seuraavat 30 minuuttia sammutan torkun 3 minuutin välein. 

8.15: Mitä tapahtui? 10 kerran torkut meni ohi ja varaherätys soi. Silmät ummistuvat vielä hetkeksi ja herään paniikissa 8 minuutin kuluttua. En omista pommiin nukkumisen jaloa taitoa, vaan herään aina juuri niin, että ehdin ajoissa paikalle. Taidan nousta vasta puolelta. Siristelevin silmin katson läpi mitä sosiaaliseen mediaan on päivittynyt yön aikana; ei paljon mitään, blogin kommenttiboksikin huutaa hiljaisuuttaan.

8.30: Onneksi kävin illalla suihkussa, säästyy aikaa. Aamulla kuivattu tukka olisi kyllä aika jees, sellainen kivan pöyheä. Nyt päässäni sojottaa vain neljän tötteröä. Tiedättehän, semmoiset kuin Orange is the new black -sarjan Crazy eyes-hahmolla oli sarjan alkupuolella. Lapsena niistä tuli aika mageet kiharat, nyt avatut sykeröt näyttävät vain siltä, että unohdin kammata märän tukkani ennen nukkumaan menoa. Taitaa olla taas nutturapäivä. 

8.53: Avaimet, lompsa ja kännykkä, check. Vielä kolmen kuukaudenkin päästä opettelen mikä kolmesta oven edestä menevästä ratikasta menee kohti päärautatieasemaa. Jes, 704 saapuu juuri ja pääsen sillä nopeasti jopa sen yhden pysäkin matkan. Miksihän muuten ne kolme ratikkaa tulevat aina samaan aikaan? Vihaan niitä aamuja, kun ratikkaa täytyy odottaa 7 minuuttia, sillä samassa ajassa kävelisin. Mutta aina ei vain jaksa kävellä. Rautatieasemalla tuoksuu pulla, kahvi ja etenkin uusi herkkuni Pretzel. Siitä tulee mieleen Simit, tai sen pehmeämpi versio, jonka nimeä en enää muista. Muistan kuitenkin sen, että söin niitä Turkissa asuessani aika monta. Pretzelit jäävät kuitenkin kojuun, sillä töissä minua odottaa rahkapurkki ja laaja murovalikoima. 

9.20: Onneksi metro tuli pian, olen jo perillä. Enää korvat lukkoon saava hissi 15. kerrokseen ja olen perillä. Ainiin, kello on vasta näin vähän, täällähän on vielä aika hiljaista. Päivän mysliksi valikoituu joku muka terveellisempi versio. Ja tietysti ripaus muromysliä. Spesiaaliaamupala, sillä jokainen aamu on aika spesiaali. Cappuccinot koneesta, päivän hesarin otsikot nopeasti läpi ja tsekkailemaan miten pohjoismaissa on eilen etsitty hotelleja.

Hyvää tiistaita kaikille!

Kuva weheartit

2 kommenttia:

  1. Haha, hauska. Minkälainen työrytmi siellä muuten on? Lähinnä siis kellonaikojen suhteen, eli mennäänkö vähän myöhempään vasta töihin ja sama sit et lähdetään vasta vähän myöhempään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän osastolla on aikalailla 10-19 ja siinä välissä usein tunnin lounas. Itse kyllä pyrin tulemaan hieman aikaisemmin ja lounastelemaan jopa koneen ääressä, niin pääsen 17-18 aikaan kotiin. Monella muussa osastolla tullaan kai jo lähempänä 8-9 töihin!

      Poista