torstai 18. syyskuuta 2014

Yhtä kielikurssia koko elämä

Saksaan kolme kuukautta sitten muuttaessani en osannut laskea saksaksi edes kymmeneen. Nyt osaan, sillä joku opetti minulle sen kympin. Tällä hetkellä osaan myös paljon muitakin sanoja, vaikka saksan kielen kurssi on minulle vieläkin vain Joskus sitten-projekti. Kun työskentelee täysin muilla kielillä ja suurin osa täällä olevista ystäväni ei puhu saksaa, en ole kokenut sitä niin ajankohtaiseksi. Moni täällä on sanonutkin, että paras tapa oppia kieli on aloittaa parisuhde saksalaisen kanssa. Mene ja tiedä, en ole vielä kokeillut. 

Mutta kuten sanoin, olen maahan muuton jälkeen oppinut useita sanoja. Osaan tilata viinit ja pretzelit sujuvasti, jos minulta ei kysytä vastakysymyksiä. Tuo ruokasanasto onkin se vahvin osaamisalueeni. Tarvitseeko ihmisen edes muuta osata? Ymmärrän myös jos joku kysyy, että enkö puhu saksaa ja vastaan siihen jo päivittäiseksi toteamukseksi muodostuneen Sorry, no German. Ja ymmärrän, jos joku kysyy, että mitä kuuluu. En vain tosin tiedä mitä siihen pitää vastata.. Päivät jolloin olen töissä, jossa en kuule sanaakaan saksaa ja vietän illan suomalaisen Annan kanssa, eivät kuitenkaan edistä oppimistani hurjasti. Ja näitä päiviä on paljon. Mutta silti pieniä sanoja tarttuu sieltä ja täältä. Myös osa sanoista on helppo ymmärtää englannin ja ruotsin kielen vuoksi. Ymmärrän esimerkiksi suihkun (Dusche) ja mehun (Saft), kiitos ruotsin.

Mut tällästä tää meikäläisen arki on. Jatkuvaa kielikurssia, arvailua ja Anteeksi en puhu saksaa -lauseen toistamista englanniksi. Mutta jotenkin en ole vieläkään kokenut osaamattomuuttani ongelmaksi. Kiitos saksalaisten, jotka puhuvat englantia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti