keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Mitä tänne Saksaan kuuluu?

Takana on jo 4,5 kuukautta Saksassa ja tänne kuuluu hyvää. Aluksi kaikki oli turhan ihanaa, sitten käytiin pohjalla ja nyt eletään aika arkisen mukavaa elämää. Tuleva marraskuu on itse asiassa ensimmäinen kuukausi, jolloin luonani ei käy vieraita Suomesta. Vaikka vieraat ovatkin ihan mahtava asia, jotenkin tuntuu kivalta elää pelkästään tätä omaa arkista elämää hetki. Sitten voikin hyvin mielin suunnata Suomeen katselemaan lisää niitä tuttuja, rakkaita naamoja.

Elämä pyörii vahvasti työn, urheilun, suomalaisen Annan ja satunnaisen trivago-sosiaalisoinnin ympärillä. Olen tietysti tutustunut todella moneen ihmiseen töistä, mutta jotenkin töiden ulkopuolella heidän kanssa tulee harvemmin vietettyä aikaa. Paitsi tietysti Annan. Tänne on saapunut myös syksy, vihdoinkin. Vettä tulee, illat ovat pilkkopimeitä, aamut kirpakoita ja ihmiset tuijottelee, kun kävelen nilkat paljaina kesätossuilla. Pian pitäisi alkaa joulumarkkinat, joita aikalailla odottelenkin; jouluvaloja, glühweiniä, musiikkia.. Lukemani ja kuulemani perusteella Düsseldorfin joulumarkkinat ovat jopa aika tunnetut!


Tämän hetkisten tunnelmien perusteella tuntuu, että voisin pysyä Saksassa ja trivagolla vaikka toisenkin vuoden, jos sellaista mahdollisuutta tarjotaan. Vaikka kaipaan välillä ihan hurjasti lomailuun ja jossain määrin opiskeluun liittyvää vapautta, tuntuu työskentely tällä hetkellä järkevimmältä vaihtoehdolta. Suomen mediakin vähän väliä muistuttelee siellä vallitsevasta työllisyystilanteesta, joten jos töitäni saan jatkaa ensi kesää pidempään, olisi mielestäni tyhmää jättää mahdollisuus käyttämättä. Tietysti myös maisteritutkinto kutkuttelee mielessä. Heitin itselleni ajatuksen siitä, että saisin sen pakettiin ennen kuin olen 30-vuotias, eli aikaa on vielä muutamia vuosia. Maisteritutkinnon haluaisin mahdollisesti suorittaa Suomessa koulutuksen tason, kielen ja sen opiskelijaelämäkokemuksen vuoksi. Mutta koska olen tälläinen tuuliviiri niin en halua ajatella asioita liian pitkälle. Huomaan aina löytäväni itseni jostain ja koska se on toiminut tähänkin asti näin hyvin, antaa tuulen kuljettaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Viikonloppu Berliinissä: Sunnuntai

Viikonloppureissumme sunnuntai käynnistyi aurinkoisissa merkeissä (lauantain postauksen voi lukea täältä). Olimme jo etukäteen kurkkineet, että lämpöä pitäisi riittää, mutta taisimme molemmat yllätyä siitä, että saimme heittää pitkähihaiset pois porhaltaessamme aurinkoisilla kaduilla rinkka selässä. Tai Kaarina porhalsi, minä kuljin pienempi reppu selässä ja kuvasin jokaista söpöä taloa ja tuota edessä hiihtävää serkkua. 



Sunnuntaina emme vuokranneet pyöriä vaan kuljeskelimme keskustan (Mitte) alueella. Ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan miten pääsemme junalakon aikaan takaisin bussiasemalle. Onneksemme huomasimme, että metrot kulkevat ja U-bahn vie meidät perille puolessa tunnissa. Sitten stressittömin mielin katsastamaan Berliinin muurin toinen osa ja sieltä kätevästi kävellen Mauerparkin sunnuntaimarkkinoille. Itse olin jo aiemmin haaveillut markkinoilla piipahduksesta, mutta pelkäsin ettemme ilman fillareita ehtisi paikalle. Markkinat olivatkin onneksemme hieman odotettua lähempänä ja pääsimme pyörimään ihmisvilinään hetkeksi. Olisi varmasti ollut mukavampaa katsella rauhassa, jos käsissämme ei olisi ollut rinkkaa, reppua ja kameraa. Markkinoilla oli monenlaista syötävää, nähtävää, ostettavaa. Oli uutta ja kierrätettyä. Ruokaa löytyi moneen nälkään ja itse nappasimme turkkilaisesta kojusta herkulliset letut, sillä lounasaika lähenteli ja aamupala oli unohtunut. Itse söin Istanbul-ajoilta niin tutun ja rakkaan gözlemen pinaatilla ja juustolla. Hetken päästä suuntasimme vielä hakemaan kanelilla ja sokerilla täytetyt crepit. Berliiniin matkaaville nämä sunnuntaimarkkinat ovat mielestäni must-juttu, jos ihmisvilinä ja hipsterit eivät häiritse. Vaikkei mitään tavaraa kaipailisikaan niin ruoka- ja juomatarjonta on todella hyvä. 




Markkinoilta suuntasimme takaisin Aleksanderplatzille ja metrolla bussiasemalle. Kyllä kannatti olla ajoissa, sillä junalakon vuoksi linja-autoasema oli täynnä ihmisiä. Sitten vielä 7,5 tunnin bussimatka ja takaisin Düsseldorfissa. Jos jotain tältä reissulta opin, niin ainakin sen, että Berliiniin pitää päästä uudestaan!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Proteiiniset kikherneletut ja suklaa-avokadomousse

Kuluneen viikon aikana kokeilukeittiössäni ovat paistuneet letut ja pölissyt kikhernejauho. Jauhosta olin lukenut aiemminkin, mutta nyt vihdoinkin sain aikaiseksi testata lettujen tekoa. Makeiden kikhernelettujen päälle surautin vielä monen kehumaa suklaa-avokadomoussea. Mmmmm.... 


Kikherneletuthan voi tehdä myös ilman kananmunia ja veteen, jolloin ne ovat gluteenittomuuden lisäksi myös munattomia ja maidottomia. Itse halusin laittaa lettuihini myös proteiiniajauhetta ja makeutta, joten lisäsin kananmunan pitämään paistokset koossa. Taikinan tein joka kerta hatusta heittäen ja ilman mittoja, mutta aina sain aikaiseksi noin 5 keskikokoista lettua. Tässä arvioivat mitat makeisiin proteiini-kikhernelettuihin:

2-3 dl nestettä (vettä, maitoa, kauramaitoa, tms)
1 kananmuna
2-3 rkl heraproteiinia (vanilja toimi tosi hyvin)
2-4 rkl kikhernejauhoa
Ripaus suolaa
Makeutusta steviasta, sokerista, hunajasta
Mausteita, kuten kaardemummaa

Lisää proteiinijauheen ja kikhernejauhon määrät itseäsi miellyttävässä suhteessa. Sekoita kaikki aineet sekaisin niin, että taikina jää vielä yllättävän veteläksi, kuten esim muurinpohjalettujen takina. Taikina maistuu hieman hassulta kikhernejauhosta johtuen, mutta omasta mielestäni maku hävisi paistettaessa. Paista letut pannulla haluamasi öljyn kanssa.

Suklaa-avokadomoussen yhdelle henkilölle tein puolikkaasta avokadosta, sokeroimattomasta kaakaojauheesta ja makeuttajasta, kuten hunajasta tai steviasta. Survaisin kaikki aineet sekaisin ja lisäsin kaakaota ja makeutusta tarpeen tullen. Mielestäni maistuu ihan lapsuudesta tutulle suklaiselle Jacky makupalalle!


Kuvat on muuten napsittu uudella Sonyn Xperia Z3:lla, jonka kameran käyttöön täytyy selkeästi tutustua lisää. Toimintoja on todella paljon!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kaksi kuukautta jouluun

Kaveri lähetti eilen kuvan lumisesta Helsingistä. Täällä kun lämpötilat nousivat sunnuntaina vielä kevyesti yli 20 asteen (tällä viikolla on kyllä tullut vettä ja jopa rakeitakin), on ollut vaikea ymmärtää joulun lähestymistä. Aika samanlainen olo kuin Istanbulissa asuessani, sillä siellä tähän aikaan vuodesta talvesta ja jouluisesta tunnelmasta ei todellakaan ollut tietoa. Mutta tuosta kaverini lähettämästä kuvasta vihdoinkin mieleeni iski ajatus joulusta, joululomasta, jouluhaaveilusta, joulukuusesta, jouluaatosta, joululahjoista, jouluruoasta, joulumaksalaatikosta, joulutortuista, joulupuurosta..

Jotenkin tekisi mieli taas laittaa joululaulut pyörimään taustalle samalla kun pohdin joululahjoja ja piparkakkutaikinaa. Samalla kun silmissäni näkyy luminen Suomi ja vahvasti miinuksella oleva lämpömittari. Ja samalla kun mietin kuinka aattoiltana makoilen (juuri rempatun!) saunamme ylimmällä lauteella tietäen, että kohta istumme yhdessä perheen kanssa joulupöydän ääreen syömään maksalaatikkoa, riisipuuroa ja joulutorttuja. Kolme viikkoa Suomessa kuitenkin tuntuu tällä hetkellä kaukaisuuksien päässä olevalta haaveelta. Onneksi ennen joululomani alkua on vielä kaikkea kivaa edessä, kuten työpaikan Halloween-juhlat ja pikkujoulut sekä miniloma Innsbruckiin!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Berliini pyöräillen

Tukholman pyöräilykokemuksesta innostuneena päätimme serkkuni kanssa lähteä kokeilemaan samaa myös Berliinissä. ja lopputulos oli, että lumettomana aikana (ja sateettomina päivinä) Berliini todellakin kannattaa katsastaa pyörän selästä. Tietysti tämä vaatii pyöräilyn osaamista sekä kokemusta ja varmuutta liikkua välillä myös liikenteen seassa. Pyöriä sai vuokrattua useasta paikasta 10-15 euron päivähintaan ja kokemamme perusteella tällä hinnalla saa jo laadukkaat fillarit. Usealla keskustan alueella olevalla kadulla löytyi oma kaista pyöräilijöille ja hiljaisemmilla kaduilla kuului ajaa autojen seassa. Mutta tosin kuten alla olevista kuvistani näkee, näillä kaduilla oli jopa viikonloppuna erittäin hiljaista. 

Miksi siis pyörä? Se on helppo tapa nähdä suuri osa kaupungista. Me pyöräilimme useamman kaupunginosan läpi lyhyessä ajassa. Se on myös helppo väline parkkeerata, jos haluaa lähteä kiertelemään tai pysähtyä herttaiseen kahvilaan, sillä kyllä pyörälle aina parkki löytyy. Se on myös halpa ja etenkin hauska tapa kokea kaupunki! Taas kerran nappivalinta!



maanantai 20. lokakuuta 2014

Viikonloppu Berliinissä: Lauantai

Kun Deutsche Bahn ilmoitti perjantaina junalakostaan, kiitimme me valintaamme matkustaa bussilla, vaikka istumista linja-autossa Düsseldorfista Berliiniin kertyikin 8 tuntia suuntaansa. Yöllä yhden aikaan löysimme tiemme yllättävän syrjässä olevalta bussiasemalta lähimmälle rautatieasemalle ja ehdimme ottaa junan hostellin lähelle ennen lakon alkamista. Myöhäinen saapumisaika, puhelimesta loppunut akku ja vanha varapuhelimeni epävarma herätyskello takasivat pommiin nukkumisen. Minä panikoin, serkku otti hieman chillimmin. Ehdimme kuitenkin saada itsemme valmiiksi, juostua pankkiautomaatille, vuokrattua fillarit ja vielä poljettua näyttävää 89 metriä leveää Karl-Marx Alleeta varaamaani brunssipaikkaan melkein ajoissa. Istuimme väsyneinä pöydän ääreen nauttimaan alppityylisestä aamupalasta. Taisimme molemmat tykätä eniten Schneeweiss -ravintolan pretzeleistä, jälkkäreistä, pienissä purkeissa tarjotuista salaateista ja rauhallisesta tunnelmasta. 


Syötyämme selailimme hieman karttaa ja Saksan Lonely Planet -opasta ja päätimme suunnata seuraavaksi Berliinin muurille. Koko viikonlopun muutenkin menimme aika fiilispohjalta ja pysähdyksiemme aikana päätimme minne suuntaan lähdemme seuraavaksi. Muuri osoittautui mahtavaksi kuvauspaikaksi, vaikkakin meitä turisteja kuhisi kapealla jalkakäytävällä paljon. Tästä oli hyvä jatkaa Kreuzbergin alueelle. Sattumalta huomasimme kauppahallin, joka oli ehkä yksi reissuni henkilökohtaisia suosikkeietappeja. Sisällä aukesi tunnelmallinen halli täynnä erilaisia herkkuja tapaksesta raakakakkuihin, joita ihmiset nauttivat hallin keskellä olevien pöytien ääressä. Mies myi vihanneksiä nukkuva lapsi selkärepussaan ja nenässä sekoittui useita erilaisia tuoksuja. Kaarina osti tuoreen omena-minttu jääteen, jossa maistui ihana omatekoinen omenamehu. Huomasimme vanhan passikuva-automaatin ja kävimme nappaamassa muutamat kuvat vain parilla eurolla. Tästä matka jatkui takaisin kadulle, läheiseen kahvilaan. Sen jälkeen pyöräilimme ympäriinsä, ihailimme nopeasti vaihtuvia maisemia. Kaupunginosat olivat jotenkin niin erilaiset, itse pidin etenkin Kreuzbergistä, jonka kaduilla oli pieniä, tunnelmallisia kahviloita värikkäine kalusteineen sekä second hand -myymälöitä täynnä aarteita. 



Keskustassa haahuillessamme ja välillä karttaa lukiessa ylitimme pieniä siltoja, näimme mm. Berliner Domin, Reichstagin, Holocaust Memorialin ja televisiotornin. Auringon paistaessa ja hiusten hulmutessa mieleeni vilahti ajatus, että en yhtään ihmettele kuinka moni ihminen rakastuu Berliiniin. Sillä niin taisimme tehdä mekin.


Seuraavassa postauksessa kerron meidän sunnuntaistamme, joka ei ollut ihan yhtä pitkä päivä. Kamerassani on lähemmäs 500 kuvaa koko reissusta, joten postaukseni hipaisevat vain pintaa ja kertovat omasta mielestäni parhaat kohdat reissusta. Jos jollain tulee kysyttävää Berliinistä, voin  yrittää 1,5 päivän kokemuksellani antaa vinkkejä :) tärkein vinkki kuitenkin on: Mene Berliiniin, se on upea!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Innsbruck round 2

Kävin viime toukokuussa moikkaamassa Lindaa Innsbruckissa ja kirjoittelin reissun jälkeen siitä, miten paljon tykkäsin tuosta kauniista Alppien ympäröimästä kaupungista. Nyt kun Linda ohimennen ehdotti reissua joulumarkkinoiden aikaan harmittelin jäljellä olevien lomapäivieni määrää. Suunnitelmat kuitenkin hieman muuttuivat ja taas kerran tein extempore päätöksen ja ostin lennot joulukuun alkuun. Lennän Düsseldorfista aikaisin aamulla Müncheniin, josta otan taas parin tunnin bussin rajan toiselle puolelle Itävaltaan. Tällä kertaa reissulta on odotettavissa itävaltalaiset joulumarkkinat, mahdollinen päiväreissu jonnekkin sekä laskettelua Alpeilla. En ole lasketellut useaan vuoteen, mutta mikä parempaa, en ole koskaan lasketellut Alpeilla. Saatan olla taas hieman innoissani!


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sunnuntai ja syksy

Kirjoitin juuri kuluneella viikolla siitä, kuinka syksy sallii koti-illat. Ihan kuin kesä ei sallisi, mutta kaikki varmaan tietää sen pakonomaisen tunteen, että nyt kun aurinko paistaa ja on sortsikeli, on pakko olla ulkona. No nyt ei paista aurinko vaan taas sataa vettä. Päivällä onneksi paistoi ja pystyimme juomaan aamukahvit yhdessä eilen juhlimassa olleiden ihmisten kanssa. Tai pienen osan, sillä eilen juhlittiin norjalaisen tytön synttäreitä ja oltiin todella isolla porukalla baarittelemassa aamuviiteen.

Juhlimisesta johtuen onkin ollut kiva, että tänään sai hyvällä omalla tunnolla olla kotona vällyjen välissä ja katsoa uusimman Putouksen. Kiva syödä kaurapuuroa, juoda fenkoliteetä (uusin addiktio), lukea Paulo Coelhon kirjaa ja kuunnella uusia musiikkilöytöjä. Uusin Spotify-soittolistani suorastaan huutaa syksyä, sillä kesäinen menevä musiikki on vaihtunut melankoliseen kitararallatukseen. Tiistaina saapuvan serkkuni vuoksi sain myös siivottua koko kämpän tänään loppuun ja voin hyvin mielin istua keskellä siistiä huonettani ja juoda näköjään pöydälle unohtunutta viileää teetä. 


Olen viime aikoina kuullut, etenkin lämpimistä maista olevien ihmisten toteavan, että ihan kamala tämä keli. Mutta jos totta puhutaan niin itse tykkään tälläisestä rauhoittavasta kelistä vähintään yhtä paljon kuin kuumista kesäpäivistä. Kesä, aurinko ja helle ovat kivoja, mutta kestän niitä vain tiettyyn pisteeseen asti. Kesäisin usein kaipaan väliin juuri tällaisia syksyisiä sadepäiviä. Täällä tämä syksy on myös todella mukava sen puolesta, että lämpötilat eivät ole vielä pudonneet 15 asteen alle ja voin vieläkin kulkea kesätakilla. 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Muutoton syksy

Alkuviikosta kävin kävelyllä Düsseldorfin pimeillä, sateisilla ja todella syksyisillä kaduilla. Mietin sitä, kuinka syksy herättää minussa aina niin paljon erilaisia tunteita. Enimmäkseen pidän syksystä; silloin on aika rauhoittua kesän jälkeen, tukahduttavat helteet väistyvät ja pimenevät illat sallivat kotona loikoilun. Siltikin syksyyn liittyy aina hieman haikeutta, jotenkin syksy on minulle luopumisen aikaa. En kauaa ehtinyt omaa melankolista oloani analysoida, kunnes tajusin, että vihdoinkin 2008 vuoden syksyn jälkeen minä en ole muuttamassa minnekkään. En vaihda taas asuntoa, kaupunkia tai maata. En luovu arjesta, ihmisistä tai mistään, mihin olen jo saattanut pienessä tai pidemmässä hetkessä kiintyä.

Samana iltana yritin nukkua, mutta päässäni pyöri ajatuksia tähän asiaan liittyvästä kirjoituksesta. Nousin vielä yhden aikaan yöllä ylös ja naputin tekstin. Jätin tekstin kuitenkin vielä muhimaan, sillä olo oli jotenkin hieman epävarma; haluanko minä julkaista noin negatiivissävytteistä postausta, sillä oikeastihan juuri tämä muuttaminen on tehnyt elämästäni ja minusta sellaisen kuin oli tarkoituskin. Ihmiset, jotka eivät tunne minua tarpeeksi, että tietäisivät minun ilmaisen asioita välillä astetta voimakkaammin tai dramaattisemmin, etenkin kirjoittaessani, saattaisivat ymmärtää ajatukseni hieman väärin. Vaikka nyt onkin ihana olla kerrankin muuttamatta, on muutot ja maiden välissä seilaaminen mahdollistaneet ja toteuttaneet elämässäni upeita unelmia. Halusin ulkomaille opiskelemaan, haaveilin sujuvasta englannin kielen osaamisesta ja toivoin pääseväni kansainväliseen yritykseen töihin. Minulla oli ja on yhä hirmuinen halu kokea maailmaa, kulttuureja ja nähdä mitä tällä koko planeetalla on minulle annettavaa. Siksi olisikin naurettavaa kirjoittaa siitä, että tänä syksynä olen onnellinen, etten sano yksiäkään hyvästejä, sillä ne ovat automaattisesti osa omia elämänvalintojani. Valintoja, joilla mahdollistan omat haaveeni.



Olen myös aiemminkin kirjoittanu siitä, että en enää jaksaisi muuttaa maasta toiseen. Ihan rehellisesti voin sanoa, että se on henkisesti haastavaa, sillä olen vuoden välein joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin, asuinympäristöön ja luomaan arkea missä milloinkin. Sanoin näin myös ennen nykyisen työni saamista, mutta kuitenkin taas kerran olin valmis hyppäämään kohti tuntematonta ja jättämään taakseni paljon. Mutta se oli hyvä valinta, niin kuin ovat olleet aiemmatkin muuttoni. Siksi en valita valinnoistani, sillä vaikka välillä jossittelen, niin tämä on juuri hyvä näin.

Vaikka muutot ovatkin olleet elämääni eteenpäin vieviä, niin samaan aikaan on aika kivaa viettää muutoton syksy. Muutinhan vasta 4 kuukautta sitten Saksaan. Enkä ole ihan hetkeen lähdössä.

Kuvat  muutamasta viime vuoden huoneesta ja maisemasta, eipä niissä missään ole kyllä kamalasti valittamista :)

torstai 9. lokakuuta 2014

Reissusuunnittelua

Kyllä minä tiedän missä olemme, olen nähnyt tämän kadun aiemminkin. Näin toteaa isäni usein reissuillamme, vaikkei hän ole koko kaupungissa käynytkään. Hänellä on hauska tapa tutustua aina matkakohteisiin Google-karttojen Street view -toiminnon avulla. Myös tiettyyn kohteeseen autoillessa hän osaa kartat ja reitit ulkoa, kun itse pyörittelen paniikissa puhelimeni navigaattoria. Joka tietysti on jumittunut jonnekkin vieressä olevan järven päälle, eikä tajua että liikumme...

Isäni kuuluu siis niihin järjestelmällisiin matkailijoihin, jotka suunnittelevat, tutustuvat ja harvoin eksyvät. Uskon oppineeni isältäni paljon ja kuuluvani ainakin osittain samaan matkajärjestelmällisyyskastiin. Uuteen kohteeseen, etenkin yksin, matkustaessa tulostelen karttoja, nappailen kuvakaappauksia puhelimeeni, katson lentokenttäbussit, tutustun reittiin paikasta A paikkaan B. Välillä on kyllä tullut hypättyä bussista kesken matkan pois huomattuani tutun kuuloisen kadun nimen. Samaisella, aika heikosti suunnitellulla, Sisilian reissulla talutettiin myös pyöriä 2 tuntia ylämäkeen vuoriston läpi, kun tämä neiti oli tutustunut sijaintiin vain matkan pituuden, ei mäen jyrkkyyden perusteella.

Eilen illalla huomasin taas innostuvani matkasuunnitellusta. Berliinin minimatkan varaamisen jälkeen olen hieman katsellut ja lueskellut, pääasiassa hyvistä aamupaloista ja brunsseista. Eilen sain Annalta Saksan Lonely planet -kirjan lainaan ja aloin oikein kunnolla selaamaan. Vain tuntia myöhemmin huomasin tuntevani Berliinin monta kertaa paremmin. Varasin lauantaiaamuksi jonkun aamupalabuffetin, joka sattuu olemaan jopa 30 minuutin (plus vartin eksymisen) pyöräilyn päässä. Ja katsoin myös, että mistä saadaan fillarit vuokrattua päiväksi, sillä niillä saamme aivan varmasti parhaiten kierreltyä Spree-joen molempia puolia. Uskon matkakumppanini, joka lähtee reissuihimme aina astetta rennommalla asenteella, hieman säikähtävän muistiinpanojani. Mutta toisaalta, hän kyllä totesi, että antaa minun suunnitella ja seuraa mielellään perässä. Saksassa matkustamista helpottaa tietysti puhelimessani oleva nettiyhteys, josta ei usein ulkomaanreissuilla pääse nauttimaan.


Suunnittelematon lomailu on välillä myös ihanaa. Nyt kuitenkin jotenkin haluan saada mahdollisimman paljon irti tuosta paljon puhutusta, hehkutetusta ja odotuksia asettavasta kaupungista. Vielä kun jaksaisi hieman reilun viikon odottaa!

Ps. Berliinivinkkejä otetaan vieläkin todella innolla vastaan! :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Muista tämä hetki

Edessä aukeaa laakso. Kurkkaan reunalta ja huomaan, että pudotusta on paljon. Kuulen ympäriltäni useita eri kieliä, en ehkä edes tunnista kaikkia. Ota kuva! Otan ojennetun kameran ja nappaan kuvan, jonka taustalla näkyy lentäviä lintuja, laskeva aurinko ja loputon määrä tulivuoren tuhkasta syntyneitä kivimuodostelmia. Jenni, muista tämä hetki..



Usein elämässäni olen sulkenut silmät, hengittänyt syvään ja todennut itselleni nuo sanat. Muista tämä hetki. Kun maisemat, asiat ja kokemukset vilisevät kovalla vauhdilla ohi, olen huomannut että keskittyminen auttaa ikuistamaan sen hetken; istuinpa sitten toisella puolella maapalloa kajakissa keskellä Halong Bayta, tai ihan vain omalla kotisohvalla ympärilläni uusia, vanhoja, rakkaita ja mielenkiintoisia ihmisiä kokemassa kanssani ihania hetkiä. Vielä kun yhdistää yhteen hetkeen nämä upeat ihmiset ja upeat paikat, en halua unohtaa sekuntiakaan.

Pysähtyykö kukaan muu muistuttamaan itseään keskellä tärkeää, kaunista, ainutlaatuista hetkeä?

maanantai 6. lokakuuta 2014

Mitä siellä Suomessa tapahtuu?

Katsottiin eilen Annan kanssa perjantain Vain elämää -sarjan viimeisin jakso ja aloin taas kerran miettimään, miten ulkomailla asuessa tietyt Suomessa tapahtuvat asiat ja ilmiöt menevät ohi. Vain elämää ei tosin ole yksi niistä, sillä pian on taas Spotify täynnä uusimman kauden kappaleita ja tällä hetkellä koko viikonlopun ajan näkee keskustelua sosiaalisessa mediassa perjantaisesta jaksosta. Aika sama homma on Putous -sarjan kanssa, jota itsekin olen ulkomailla asuessa seurannut aktiivisesti. Ensimmäisistä kausista ei tosin ole kamalasti tietoa. Mikä ihmeen munamies? Usein Suomeen mennessä, olen myös todella pihalla suomalaisesta musiikista. Hei, mikä tää biisi on, onks tää uus? Useimmiten se ei ole uusi, vaan on ehtinyt soida jo useamman kuukauden ja minä vain olen ihan pihalla. 

Jotenkin nyt, kun päivät alkavat aina tietokoneen ääressä olen yrittänyt seurata esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkeleita ja tiedostaa mitä Suomessa tapahtuu. Suomalaisessa seurassa välillä tulee myös puhuttua kotimaassamme tapahtuvista asioista. Ei kai sillä tavallaan ole suuresti merkitystä tiedänkö milloin uusin Tanssii tähtien kanssa kausi alkaa tai kenen ilta oli juuri Vain elämää -sarjassa. Lähinnä ehkä hallituksen muutoksia, taloudellista tilannetta ja muita Suomessa elämiseen vaikuttavia asioita tulee seurattua. Ehkä silläkin silmällä, jos sinne 10 vuoden sisällä palaisi. 

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kesäinen lokakuu

Eilen Saksassa vietettiin valtakunnallista Saksan yhtenäisyyspäivää, joka tarkoitti tietysti vapaapäivää. Aamusalin jälkeen tulin kotiin siivoamaan, kunnes Anna viestitti, että lähdetäänkö pyörillä Kaiserswerthiin. En tiedä missä se on, mutta tietysti lähdetään, kun ulkona paistaa aurinko ja lämpöasteetkin ylittävät kahdenkymmenen!

Käytiin Düsseldorfin pohjoispuolella olevassa kylässä, joka näköjään on vielä osa Düsseldorfia, katsomassa raunioita ja istumassa hetki Reinin varrella terassilla. Samalla pyöräiltiin myös mukavat 25 kilometriä kivoissa maisemissa Reinin varrella. Mennessä katseltiin vihreitä peltoja ja tullessa upeaa auringonlaskua. Kannatti ostaa kuukausi sitten käytettynä pyörä, jonka penkki on vieläkin liian korkealla ja pinkki-violetti väritys takaa sen, ettei kukaan taida edes haluta yrittää varastaa sitä tuosta kadulta.


Tänäänkin on aikamoinen auringonpaiste. Jokohan sitä vihdoinkin tsemppaisi itsensä ulos kävelylle ja illalla voisi grillata parvekkeella.

torstai 2. lokakuuta 2014

Minilomalle Berliiniin

Jotenkin välillä unohtuu miten keskellä Eurooppaa nykyään asunkaan. Takana on jo 3,5 kuukautta Düsseldorfissa ja en ole reissannut Hollannin rajaa ja Kölniä pidemmälle. Olikin siis jo aika varata miniloma toiselle reunalle Saksaa ja mikä tietenkään parempaa kuin toteuttaa tuo viikonloppureissu serkkujen kesken! Kaarina on ahkerasti ravannut minun luonani niin Briteissä kuin Turkissakin, minä taas kävin moikkaamassa häntä 1,5 vuotta sitten Tukholmassa. Se reissu oli ihan huikea, tästä tulee varmasti vielä parempi!

Varasin tänään aamulla meille 7,5 tunnin bussimatkat ja hostellimajoituksen Berliiniin kahden viikon päähän. Lähdettiin ihan niin budjetti- ja reissaajalinjalle, että valitsimme makuusalin kahden hengen huoneen sijaan. Jaetut huoneet eivät pelkästään ole älyttömän halpa vaihtoehto, vaan niissä saattaa kohdata myös mielenkiintoisia uusia tuttuja ympäri maailmaa. En itse ole erikoisemmin hotelliluksuksen perään, sillä etenkin näin lyhyellä reissulla siellä saattaa aamuyöllä käydä nukkumassa muutaman tunnin. Kunhan vain on lukkoon menevä lokero ja jonkin sortin punkka!


Blogien, artikkelien ja kertomusten perusteella Berliini on mahtava. Itse odotan urbaania kaupunkia, suuria sunnuntaikirppiksiä, hyvää ruokaa.. Olen myös kuullut ja tänään lukenut, että Berliini on brunssien taivas! Ja jos tanssijalkaa vipattaa lauantai-iltana, uskon että Berliinin yökerhot eivät jätä meitä kylmäksi. Berliinissä asunut työkaverini jakoikin minulle jo paljon vinkkejä; mistä parhaat burgerit, missä hieno kattoterassi, missä halvat koktailit ja miten pääsee minnekkin. Mietin myös, että vaikka Berliinin julkinen liikenne onkin hyvä, mitä jos taas vuokraisimme pyörät, kuten silloin Stokiksessa. Se oli todellakin yksi sen reissun parhaimpia ideoita!

Vaikka olenkin saanut jo jotain vinkkejä entiseltä paikalliselta, niin olisi kiva kuulla jos teillä olisi jotain hyviä matkatärppejä!