sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sunnuntai ja syksy

Kirjoitin juuri kuluneella viikolla siitä, kuinka syksy sallii koti-illat. Ihan kuin kesä ei sallisi, mutta kaikki varmaan tietää sen pakonomaisen tunteen, että nyt kun aurinko paistaa ja on sortsikeli, on pakko olla ulkona. No nyt ei paista aurinko vaan taas sataa vettä. Päivällä onneksi paistoi ja pystyimme juomaan aamukahvit yhdessä eilen juhlimassa olleiden ihmisten kanssa. Tai pienen osan, sillä eilen juhlittiin norjalaisen tytön synttäreitä ja oltiin todella isolla porukalla baarittelemassa aamuviiteen.

Juhlimisesta johtuen onkin ollut kiva, että tänään sai hyvällä omalla tunnolla olla kotona vällyjen välissä ja katsoa uusimman Putouksen. Kiva syödä kaurapuuroa, juoda fenkoliteetä (uusin addiktio), lukea Paulo Coelhon kirjaa ja kuunnella uusia musiikkilöytöjä. Uusin Spotify-soittolistani suorastaan huutaa syksyä, sillä kesäinen menevä musiikki on vaihtunut melankoliseen kitararallatukseen. Tiistaina saapuvan serkkuni vuoksi sain myös siivottua koko kämpän tänään loppuun ja voin hyvin mielin istua keskellä siistiä huonettani ja juoda näköjään pöydälle unohtunutta viileää teetä. 


Olen viime aikoina kuullut, etenkin lämpimistä maista olevien ihmisten toteavan, että ihan kamala tämä keli. Mutta jos totta puhutaan niin itse tykkään tälläisestä rauhoittavasta kelistä vähintään yhtä paljon kuin kuumista kesäpäivistä. Kesä, aurinko ja helle ovat kivoja, mutta kestän niitä vain tiettyyn pisteeseen asti. Kesäisin usein kaipaan väliin juuri tällaisia syksyisiä sadepäiviä. Täällä tämä syksy on myös todella mukava sen puolesta, että lämpötilat eivät ole vielä pudonneet 15 asteen alle ja voin vieläkin kulkea kesätakilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti