perjantai 10. lokakuuta 2014

Muutoton syksy

Alkuviikosta kävin kävelyllä Düsseldorfin pimeillä, sateisilla ja todella syksyisillä kaduilla. Mietin sitä, kuinka syksy herättää minussa aina niin paljon erilaisia tunteita. Enimmäkseen pidän syksystä; silloin on aika rauhoittua kesän jälkeen, tukahduttavat helteet väistyvät ja pimenevät illat sallivat kotona loikoilun. Siltikin syksyyn liittyy aina hieman haikeutta, jotenkin syksy on minulle luopumisen aikaa. En kauaa ehtinyt omaa melankolista oloani analysoida, kunnes tajusin, että vihdoinkin 2008 vuoden syksyn jälkeen minä en ole muuttamassa minnekkään. En vaihda taas asuntoa, kaupunkia tai maata. En luovu arjesta, ihmisistä tai mistään, mihin olen jo saattanut pienessä tai pidemmässä hetkessä kiintyä.

Samana iltana yritin nukkua, mutta päässäni pyöri ajatuksia tähän asiaan liittyvästä kirjoituksesta. Nousin vielä yhden aikaan yöllä ylös ja naputin tekstin. Jätin tekstin kuitenkin vielä muhimaan, sillä olo oli jotenkin hieman epävarma; haluanko minä julkaista noin negatiivissävytteistä postausta, sillä oikeastihan juuri tämä muuttaminen on tehnyt elämästäni ja minusta sellaisen kuin oli tarkoituskin. Ihmiset, jotka eivät tunne minua tarpeeksi, että tietäisivät minun ilmaisen asioita välillä astetta voimakkaammin tai dramaattisemmin, etenkin kirjoittaessani, saattaisivat ymmärtää ajatukseni hieman väärin. Vaikka nyt onkin ihana olla kerrankin muuttamatta, on muutot ja maiden välissä seilaaminen mahdollistaneet ja toteuttaneet elämässäni upeita unelmia. Halusin ulkomaille opiskelemaan, haaveilin sujuvasta englannin kielen osaamisesta ja toivoin pääseväni kansainväliseen yritykseen töihin. Minulla oli ja on yhä hirmuinen halu kokea maailmaa, kulttuureja ja nähdä mitä tällä koko planeetalla on minulle annettavaa. Siksi olisikin naurettavaa kirjoittaa siitä, että tänä syksynä olen onnellinen, etten sano yksiäkään hyvästejä, sillä ne ovat automaattisesti osa omia elämänvalintojani. Valintoja, joilla mahdollistan omat haaveeni.



Olen myös aiemminkin kirjoittanu siitä, että en enää jaksaisi muuttaa maasta toiseen. Ihan rehellisesti voin sanoa, että se on henkisesti haastavaa, sillä olen vuoden välein joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin, asuinympäristöön ja luomaan arkea missä milloinkin. Sanoin näin myös ennen nykyisen työni saamista, mutta kuitenkin taas kerran olin valmis hyppäämään kohti tuntematonta ja jättämään taakseni paljon. Mutta se oli hyvä valinta, niin kuin ovat olleet aiemmatkin muuttoni. Siksi en valita valinnoistani, sillä vaikka välillä jossittelen, niin tämä on juuri hyvä näin.

Vaikka muutot ovatkin olleet elämääni eteenpäin vieviä, niin samaan aikaan on aika kivaa viettää muutoton syksy. Muutinhan vasta 4 kuukautta sitten Saksaan. Enkä ole ihan hetkeen lähdössä.

Kuvat  muutamasta viime vuoden huoneesta ja maisemasta, eipä niissä missään ole kyllä kamalasti valittamista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti