lauantai 29. marraskuuta 2014

Joudu jo joulukuu

Joulukuu on ihan nurkan takana. Se on lähempänä kuin välillä muistankaan, sillä täällä oleva sää ei vihjaa lähetyvästä talvesta vielä kovinkaan paljoa. Aamulla kuljin salille vielä juoksucapreissa. Minua itseäni ei ulkona oleva raikas viileys vielä hajota, ohikulkijat tosin katsovat paljaita pohkeitani kummaksuen. 

Joulukuu on kuukausi, jota olen jo pienen hetken odottanut, sillä se tarkoittaa vain 9 työpäivää ja hirmuisesti lomaa. Ensi perjantaina lähden Innsbruckiin pitkäksi viikonlopuksi ja paluuni jälkeen on vain viikko Düsseldorfissa oleskelua ennen kuin suuntaan Suomeen. Postimies kuljetti eilen viikon piristykseksi joulukalenterin Suomesta asti. Ihana alkaa laskemaan päiviä, ei pelkästään jouluun, vaan myös lomaan. Tule jo joulukuu, minä olen valmis!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Ikuinen kaukokaipuu?

Anna palasi eilen Amsterdamista viikonloppureissulta. Olin jo aiemmin viestien kautta ymmärtänyt, että Dami on niiiiiiiiiiiin upee. Nopean jutustelun jälkeen heitin Annan Amsterdam-muuttohaaveisiin, että meikäläinen seuraa perässä kesällä. Tällainen tunne on minulle jo niin tuttu. Etenkin niin päivinä kun töissä ei jaksa, ärsyttää, hajottaa, puuduttaa, niin mielessäni herää ajatus uudesta muutosta. Välillä päädyn selailemaan työpaikkailmoituksia, niin Suomesta kuin muistakin maista. Viimeksi eilen Amsterdam-keskustelun jälkeen työpisteelleni lysähtäessä heitin Googlen hakukenttään sanat "Amsterdam jobs". Tykkään olla töissä trivagolla ja Düsseldorfkin on aika jees, mutta niin olisi varmaan miljoona muutakin kaupunkia! Tällainen loputon hinku aina jonnekkin, tämä kyltymätön kaukokaipuu, tekee elämästä jännää ja arvaamatonta, mutta myös jollain tasolla aiheuttaa tyytymättömyyden tunnetta siihen nykyiseen tilanteeseen. Täällä on jees, mutta muualla voisi olla vielä mukavempaa

Olen usein miettinyt, että mitä jos eteeni sattuisi hyvä työmahdollisuus uudessa maassa tai kaupungissa. Itseni tuntien lähtisin sukat luistaen sen perään, kamalasti pidemmälle pohtimatta. Juuri tästä syystä minun pitäisikin pysyä niiltä työpaikkasivustoilta poissa ja koittaa olla onnellinen juuri nyt. Tietysti saattaisin ehkä missata jonkun työmahdollisuuden, mutta hei olen ollut trivagolla vasta pian puoli vuotta! Tunnustelen nyt ainakin kesään, kunnes vuoden sopparini päättyy, että onko kaukokaipuu vielä yhtä voimakas.


Mikähän se on, joka minut sitten joku päivä pysäyttää? Täydellinen työ? Mies? Ihan aidosti toivon, että joku päivä kaukokaipuuni heltyy edes hieman ja kohdistan sen vain matkustamiseen.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

JOULUINEN DÜSSELDORF

Perjantaina työpäivän lähestyessä loppuaan päätin, että käyn nappaamassa kotoa kameran ja suuntaan yksin juuri auenneille joulumarkkinoille kuvailemaan tunnelmaa. Koko viikonlopun tarkoitus olikin ottaa rennosti ja viettää laatuaikaa itseni kanssa. Sunnitelma hieman muuttui ja toimistolla hengailu venähti odottamaani pidempään. Ja vaikka perjantaina ja lauantaina tulikin oltua markkinoilla, niin en ollut siellä yksin eikä kamerakaan tarttunut kertaakaan mukaan. Sunnuntaina skarppasin ja tähtäsin vanhaankaupunkiin juuri hämärän laskeutuessa. Ja tietysti, kaikki markkinat olivat poikkeuksellisesti tänä sunnuntaina kiinni. Päädyin siis kuvailemaan valoja ja keskustassa käyvää kuhinaa, ennen kuin lähdimme katsomaan uusinta Nälkäpeliä elokuviin. Koitan kuitenkin jossain vaiheessa napata kuvia joulumarkkinoilta, onhan siellä niin nättiä!



Joulumarkkinoita ja matkalaukusta kaivettua kevyttalvitakkia lukuunottamatta Düsseldorfissa on vielä aika syksyisää. Suomalaisena sanoisin ehkä lokakuista. Eilen kävin lähes 15 kilometrin hölkkä-kävelyllä, ihan vain siksi että halusin nauttia säästä. Ja siitä nautinkin, sillä lenkki kulki mukavasti pelkässä hupparissa ja juoksucapreissa. Onneksi Reinin varrella puhalsi tuuli, sillä ilman sitä olisin varmaan läkähtynyt auringonpaisteessa. Tällainen leuto talvi on enemmän kuin mieleeni! 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Puoli vuotta poissa kotoa

Siitä, kun jalkani viimeksi koskettivat Suomen maata on kulunut jo viikon yli 5 kuukautta. Se on näin lyhyessä ihmiselämässä aika paljon. 26 päivän päästä kun lennän joululomalle Suomeen, saavutan elämässäni pisimmän ajan, jonka olen koskaan ollut poissa kotimaastani. Se herättää monenlaisia tunteita. Jossain vaiheessa minua ahdisti ajatus, että tätäkö se nyt on, että käyn enää kaksi kertaa vuodessa kotona. Väheneekö se jossain vaiheessa vain yhteen kertaan vuodessa? Vai palaanko joskus sittenkin Suomeen pysyvästi? Eräs pian trivagolla lopettava, Amerikasta kotoisin oleva sälli kertoi ettei ole käynyt yli 2,5 vuoteen kotonaan. Minulle tuo olisi varmaan mahdotonta!

Nyt etenkin töissä käyvänä lomat ovat kortilla ja kaikkia niitä päiviä ei haluaisi käyttää kotona reissaamiseen. Välillä tietysti myös tulee hetkittäisiä hinkuja Suomeen ihmisten takia tai tulee ikävä suomalaista ruokaa. Mutta koska kukaan ei ole vielä kehittänyt teleporttia niin näinä hetkinä täytyy vain kurkata countdown-laskuria ja muistaa ne syyt miksi en ole Suomessa (esim. minulle epäsopivat lämpötilat). Olen onnellinen mahdollisuudesta asua ulkomailla, mutta himskatti soikoon on ihana päästä kotiin alle kuukauden päästä!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Keväällä Kaakkois-Aasiaan

Aamulla lähtiessäni oli aikomukseni suunnata töiden jälkeen spinningiin. Iltapäivän edetessä spinning-into kuitenkin laski ja ehdotin Annalle reppureissun suunnittelua toimistolla urheilun sijaan. Istuimme Bangkokiksi nimettyyn pieneen neuvotteluhuoneeseen ja aloimme katsella lentoja. Tuntia myöhemmin poistuimme Bangkokista ilosta hyppien kädessämme lento Bangkokiin ja takaisin! Onhan tätä suunniteltu ja asiasta paljon puhuttu, mutta nyt vihdoinkin se on varmaa. Lennämme (perjantaina) 13. maaliskuuta Bangkokiin, josta jatkamme matkaa maitse Kambodžaan. Meillä on aikaa reissussa hieman yli 3 viikkoa, joten emmeköhän me ehdi nähdä Kambodžan lisäksi myös Thaimaan rantoja. Sekä itse Bangkokin! Sillä vaikka Anna onkin siellä jo muutamaan otteeseen käynyt, niin minulle Thaimaa on täysin uusi kohde. Ainut minulle tuttu maa Kaakkois-Aasiassa on Vietnam, josta voit lukea juttuja kyseisen tunnisteen alta (eli täältä).


Vuodenvaihteen jälkeen voi sitten pikkuhiljaa alkaa stressaamaan vakuutuksia, rokotuksia sekä viisumeita. Onko kellään vinkkejä, kannattaako Thaimaasta Kambodžaan ylittäessä hankkia viisumi rajalta vai etukäteen netistä? Päätin myös pistää reissun muuttoni ajalle, eli ennen reissua pitää roudata kaikki kamat jonnekkin, mahdollisesti Annan luo, ja heti palatessa minulla on yksi vapaapäivä aikaa muuttaa ennen töihin paluuta. Jos olen löytänyt kämpän.

Tulossa on varmasti useampi reissusuunnittelupostaus, kunhan ensin selviän muutaman viikon päässä olevasta Innsbruckin reissusta ja kolmen viikon joululomasta Suomessa. Kaikki vinkit taas kerran ovat enemmän kuin tervetulleita! Ajatuksena on ainakin Angkor Wat, paljon rantoja, ehkä joku rauhallinen saari sekä mahdollisesti myös sukelluskurssi!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lapsuudenkaveri tuli kaupunkiin

Muutama viikko sitten kerroin marraskuun olevan ensimmäinen kuukausi, jolloin luokseni ei tule Suomi-vieraita. Tämä kuitenkin muuttui heti kuun alussa, kun yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä varasi junaliput Pariisista luokseni. Hän saapui keskiviikkona ja pidin torstain vapaana, jolloin kävimme minulle tuntemattomalla alueella Düsseldorfissa, ihanassa ranskalaisessa kahvilassa ja illalla saksankielisessä Shrek-musikaalissa. Perjantaina juhlittiin trivagolaisten kanssa ja tänään lauantaina on katsottu suomalaisia sarjoja ja tehty pitsaa. Pitsa on aina ollut se meidän juttu. Teininä teimme sitä aina; aamupalaksi, iltapalaksi, joka palaksi. Huomenna Elina palaa aikaisin aamulla Pariisiin ja minä jään odottelemaan joululomaa, jolloin näämme taas. Takana on paljon ihania hetkiä. Ja hitokseen selfieitä puhelimen muistissa.



tiistai 11. marraskuuta 2014

11.11. 11:11

Tänään on 11. marraskuuta. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tänään kello 11:11 alkoi saksalaisittain vuoden viides vuodenaika, karnevaalit. Jos jotain olen oppinut Saksaan muuton jälkeen, niin se on se, että karnevaalit ovat isot ja ne kestävät pidempään kuin vain yhden päivän. Olen nähnyt kuvia ja kuullut huhuja tästä helmikuuhun kulminoituvasta traditiosta. Tarinoiden mukaan kovin meno täällä Reinin alueella helmikuussa on Kölnissä, joka sijaitsee Düsseldorfista vain 30 minuutin junamatkan päässä. Moni on sanonut, että kerta Kölnissä riittää, sillä meno on todella villiä ja ihmisiä on ihan kaikkialla. Wikipedia kehuu myös Düsseldorfia yhdeksi kovimmista menomestoista karnevaalien aikaan. Minun osaltani tämä marraskuun 11. päivä tänään tarkoitti skumppaa ja munkkeja töissä sekä piruiksi ja leijoniksi pukeutuneita ihmisiä kaduilla. Helmikuun 18. päivä aion itsekkin pistää ranttaliksi!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ulkomailla asuminen ja tärkeät päivät

Tänään Suomessa vietettiin Isänpäivää. Tämä on yksi niistä päivistä, kun olisin mielelläni kotona muun perheen kanssa. Sain jo etukäteen veljeltäni kuvan harjoitellusta currywurstista ja äidiltäni hänen tekemän pariisilaisen omenakakun reseptin. Isäni on tykästynyt ja kiinnostunut saksalaisesta ruoasta ja mielestäni veljeni idea valmistaa hänelle tunnettu saksalainen herkku oli todella mahtava. Tämä ajatus kotona tapahtuvasta yhteisestä hetkestä saa minut halajamaan sinne. Currywurstia saa täältäkin, mutta perheen keskeisiä hetkiä vuoteeni mahtuu vain pieni määrä. 

Ulkomaille muuton jälkeen minulta on jäänyt väliin isän 50-synttärit, pari jouluaattoa (toinen töissä Britanniassa ja toinen tenttikauden aikaan Istanbulissa). Väliin on myös jäänyt väistämättä kaikki isän- ja äitienpäivät. Ja tottakai se harmittaa. Ehkä kotimaastaan poissa ollessa näiden päivien merkitys vaan kasvaa, sillä en usko, että jokainen kotimaassaan asuva matkustaa vanhempiensa luokse heidän päivinään. Onneksi kuitenkin pian on joulu, se on nykyään minulle sitä aikaa jolloin en suostu enää olemaan poissa kotoa.

Tänään olen katsellut paljon valokuvia koneeltani läpi ja miettinyt sitä miten onnekas tytär olenkaan!


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

#lifeattrivago

Millaista elämä trivagolla on? Hauskaa! Paljon tehdään töitä, mutta sitten myös nautitaan työkavereista, erilaisista tiimi-illoista, yhteisistä kemuista, ilmaisesta oluesta. Välillä tuntuu, että olisin opiskelijavaihdossa. Vuoden kohokohtana kävimme Itävallassa huikealla reissulla (trivago on tour -postaus täällä) ja pian edessä on vuoden toinen kohokohta eli pikkujoulut. Tänään kävimme tiimi-illassa (ei tosin oman tiimini, paikkasin sairastelijaa) laskemassa mäkeä laskettelukeskuksessa. Olemme myös syöneet tiimi-illoissa, kulkeneet partybussilla Düsseldorfin katuja sekä käyneet pelaamassa värikuulasotaa. Urheilujen osalta mukaan on tullut viikottainen beach volley sisäkentällä ja jopa boulderingiä tuli kokeiltua. Kiva tehdä asioita työkavereiden kanssa ja kokeilla juttuja, joita muuten ei ehkä kokeilisi. Paljon on ehtinyt hieman alle 5 kuukaudessa jo tapahtua, kokea ja elää!



Otsikon mukaisella hashtagilla löytyy myös instasta aimoannos trivago-kuvia!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Syysväsymystä ilmassa

Istuimme tänään lounaalla, kun lämpimästä maasta, oliko nyt sitten Egyptistä vai Arabiemiraateista, kotoisin oleva tyttö kysyi, että miten me pohjoismaalaiset selviämme talven pimeyden yli. Se on todella hyvä kysymys, sillä itse en enää ehkä jaksaisi. Kerroimme kirkasvalolampuista, joiden avulla voi aamuisin herätä kuin auringonnousuun. Itselläni ei tosin koskaan ole ollut sellaista, aamuisin herättiin pilkkopimeässä ja noustiin sängynpohjalta jonkin todella maagisen voiman avulla. Täälläkin alkaa olla aamuisin pimeää, mutta sopivan työrytmini ansiosta heräilen nykyään lähempänä yhdeksää kuin kahdeksaa, jolloin aurinko valaisee jo.

Nyt ovat myös illat alkaneet pimentymään todella aikaisin. Ennen kello kuutta taivas on täysin pimeä ja tekisi vain mieli kotiin peiton alle. Syysmasennuksesta ei siis pääse eroon Pohjoismaista pois muuttamallakaan. Ulkona tulee vettä ja motivaatio moneen asiaan tuntuu valuvan vesisateen mukana jonnekkin maan alle. Haluaisin viettää aikaa liian addiktoivan Gone girl-kirjan kanssa kotona, vaikka todellisuudessa minua varmaan piristäisi enemmän tehokas spinning-tunti ja muiden ihmisten kanssa oleminen. Pitäisiköhän tälläisissä vetelissä fiiliksissä kuunnella omaa mieltä ja skipata sosiaalisointi ja aktiivinen elämä, vai pitäisiköhän sitä vain ottaa itseään niskasta kiinni ja pysyä tomerana?


Tänään pysyin tomerana ja marssin lemppariohjaajani spinningiin. Ja saunaan. Sitten sain kellahtaa sängyyn vilttien, teemukin ja Gone Girl-kirjan kanssa. Tänään tomeruus kannatti!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween viikonloppu

Tähän viikonloppuun on mahtunut jo trivagon todella huikeat halloween-juhlat, Annan synttärit, kakkua, burgerit ja syyspiknik puistossa. Lämpöasteet ylittivät taas tänään kahdenkymmenen. Ei pahempi alku marraskuulle!