maanantai 19. tammikuuta 2015

Muutto maaliskuussa

Kun muutin nykyiseen jaettuun asuntoon, tiesin että maaliskuussa kämppisteni kaverin palatessa vaihto-opiskelemasta, minun on muutettava pois. Luulin päättäneeni muuttaa yksiöön, kunnes taas kerran muistin soluasumisen hyvät puolet. Ei tarvitse ostaa isoa kasaa huonekaluja, pesukonetta tai muita kodinkoneita. Ei tarvitse tehdä pitkiä vuokrasoppareita ja nopeat päätökset ovat helpompi toteuttaa. Yksin olisi kiva asua, mutta tämän hetkiseen elämäntyyliini se ei ehkä vielä sovi.

Ehdin jo hieman stressaantua muutosta, sillä sen piti tapahtua ollessani Aasiassa. Sain nyt siirrettyä muuttopäivän maaliskuun alkuun, joten minulla on jopa kaksi viikkoa aikaa sopeutua uuteen kämppään ennen lähtöä. Iso osa stressistä kuitenkin hävisi eilen, kun sain ilokseni puhelun asunnosta, jota olin käynyt katsomassa. Se oli alusta asti sellainen, jonka olin todella halunnut. Tiesin olevani vahvoilla, sillä tuleva (putkeen jo neljäs miespuolinen) kämppikseni ilmoitti haluavansa parantaa englannin kielen taitojaan. Ehdin siis käydä katsomassa vain yhtä kämppää ja heti nappasi! Aion kuitenkin stressata vielä torstaihin asti, kunnes sopimus näyttää hyvältä ja nimet on paperissa. 

Muutan nyt lähemmäs työpaikkaa, aivan erään metroaseman viereen. Minulla on nyt ollut todella hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, mutta voisin väittää niiden olevan jatkossa vieläkin paremmat. Jatkossa minulla on myös useita ruokakauppoja huomattavasti lähempänä. Muun muassa kokemukseni perusteella Saksan halvin ruokakauppa Aldi on vain 2 minuutin kävelymatkan päässä (!!) ja vieressä löytyy huomattavasti kalliimpi, mutta erittäin laajalla valikoimalla oleva Edeka. Miten ruokakauppojen läheisyys voikaan tehdä ihmisestä näin onnellisen? Kauppojen lisäksi myös kävelymatka vanhaankaupunkiin lyhenee ja suuri osa trivagolaisista asuu lähettyvillä. Asunnossa on isot makuuhuoneet, keittiö, kylppäri, olkkari ja iso parveke, joka jatkuu koko keittiön ja olohuoneen seinän verran. Jo käydessäni katsomassa kämppää mietin, kuinka kesällä viikonloppuisin istun parvekkeella aamupalalla, ehkä kirjaa lueskellen. Tai kuinka illallistan jonkun kaverin kanssa kesäisessä illassa. Ainut ongelma on se, että asuntomme on ylin ja parvekkeella ei ole katosta. 

Olen tykännyt ihan hirmuisesti nykyisistä kämppiksistä ja tästä asunnosta, mutta olen myös aika innoissani muutosta. En ehkä siitä, että pitää muuttaa, vaan siitä että pakollisen muuton edessä onnistuin saamaan näin täydellisen kämpän! 


Vasemmalla minun huone, keskellä parveke keittiön ovesta hiljaiselle sisäpihalle, oikealla olohuone

2 kommenttia:

  1. Oih, kuulostaa ihanalta asunnolta! Ja kämppiselämässä on ehdottomasti hyvät puolensa, varsinkin jos on kyseessä lyhyt aikaisemmasta muutosta juuri niin ettei halua ostaa kaikki kippoja ja kuppeja sitä varten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana asunto se onkin, toivotaan että tämäkin kämppiselämä onnistuu! :)

      Poista