torstai 29. tammikuuta 2015

Nuori ja rohkea

Ajoittain tulee mieleeni se hetki, kun vedin kämmenpohja kipeytyneenä vanhaa matkalaukkua Stanstedin lentokentällä keskellä yötä. Silmät itkemisestä ja väsymyksestä punaisina ja olo niin käsittämättömän orpo. Kuinka hapuilin puhelinta ja odotin jostain jonkun naisen ilmestyvän kysymään minulta englanniksi, että olenko Jenni. Ja kuinka me toisemme löydettyämme ajoimme Lontoosta pois päin, kohti Oxfordia pimeänä syksyisenä yönä. Kuinka molemmat istuimme ihan hiljaa, tietämättä mitä sanoa. Tai en minä ainakaan siinä tilanteessa osannut sanoa mitään, sillä en tuntenut lainkaan tätä naista. Tulevan pomoni tytärtä. Muistan kuinka ihmettelin, ettei hän auttanut minua kantamaan painavia laukkuja kapeaa portaikkoa ylös. Muista olla hiljaa, asiakkaat nukkuvat

Päivästä jolloin lensin Englantiin, aikomuksena viettää vain muutama kuukausi työskennellen, on kulunut jo melkein 5,5 vuotta. Olin silloin juuri täyttänyt 19 vuotta ja matkalla kohti ihan täysin tuntematonta, tietämättä muutamaa sähköpostia enempää mitä minä olen menossa tekemään. Muutama viikko ennen lähtöä soitin yhden nopean puhelun sydän hakaten bed and breakfastin omistajalle, jonka jälkeen hypin Tampereen yksiöni lattialla riemusta hihkuen. Minulla on työ, minä muutan Englantiin! 

Nyt kun mietin tuota hetkeä, kauhistelen jopa itsekin, että miten minä uskalsin. Silloin en todellakaan tiennyt mihin olin itseni laittamassa, mitä olisi vastassa ja miten haastavaa se tulisi olemaan. Hyppäsin omaan tapaani täysin tuntemattomaan, suurempia pelkäämättä. En ehkä uskaltaisi enää nyt lähteä tuossa tilanteessa täysin vieraaseen maahan. Saksaan muuttaessa olin tulossa tunnettuun yritykseen oman alan töihin. En jonnekkin sivukylän pubiin kaatamaan olutta ja petaamaan ohikulkumatkalla olevien majoittujien petejä. Siinä ensimmäisessä paikassahan minä viihdyin vain viikon ja pakosta jatkoin vielä kaksi lisää. Sen jälkeen pääsin siirtymään lyhyempiin työpäiviin, lähemmäs Lontoota ja useamman nuoren työskentelijän pariin. Se käsittämätön uskallus ja rohkeus, joka minussa silloin oli, on muuttanut koko loppuelämäni. 


2 kommenttia: