tiistai 6. tammikuuta 2015

Väsynyt, mutta onnellinen

Heräsin aamulla 03.27, unta oli takana hurjat kaksi tuntia. Ajatus pakkasesta, pimeydestä ja kodin mukavuudesta lähtemisestä ei houkutellut sitten yhtään. Pitkästä aikaa oli kuitenkin mukavan levollinen, jopa odottavainen olo lennon aikana. Olen joskus itkenyt silmät päästäni lentokentillä, kyynelehtinyt vielä koneessa ja kiukutellut, että miksi ihmisen on pakko tehdä itselleen tällaista, jos se kerran näin pahalta tuntuu. Tällä kertaa ei kuitenkaan kiukuteltu ja laskun jälkeen herätessäni keskellä kuivaa, aurinkoista ja todella keväistä Düsseldorfia, olo oli aika onnellinen. Menin kentältä suoraa töihin ja katselin 15. kerroksen ikkunoista kuinka aurinko ei laskenutkaan puoli neljältä, vaan melkein kaksi tuntia myöhemmin. Moikkailin tuttuja, kyseltiin kuulumisia ja toivoteltiin hyviä uusia vuosia. On oikeastaan ihan kiva olla takaisin.


Maisemat koneesta Helsingin yllä, auringon noustessa olivat aika upeat. Onneksi tajusin kurkata ikkunasta ulos, ennen kuin vajosin kahden tunnin koomaan.

2 kommenttia:

  1. Se fiilis, kun pitää lähteä rakkaiden luota (oli suunta mikä tahansa) on ehkä eniten perseestä ikinä. Varsinkin kun matkustaa yksin ja joutuu tien päällä monta tuntia kärvistelemään sen ahdistavan lähtöfiiliksen kanssa ennen kuin pääsee nollaamaan toisessa päässä.

    Yleensä lentokoneikkunakuvat on ihan meh, mutta sä olet kyllä onnistunut nyt saamaan oikeen helmiotoksen, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hieno maisema helpotti hyvän otoksen nappaamista!
      Mietin jo hetken, että teinköhän liian realistisen ja ristiriitaisen kirjoituksen, kun kerroin että kentillä on aikoinaan useastikin tullut itkeskeltyä. Mutta uskon, että moni meistä ulkomailla asuvista tosiaan voi samaistua tuohon fiilikseen! Molemmissa maissa on ne hyvät, ja minun tapauksessani ainakin erilaiset puolensa :)

      Poista