maanantai 2. helmikuuta 2015

Arkisia kuulumisia

Viime päivät on olleet todellista hiljaiseloa sosiaalisessa mediassa. Äitikin jo kyseli, kun ei ole facebookissa tätä neitiä näkynyt. Viime viikko vaan sai aika kurjan käänteen, kun vain muutaman kuukauden vanha puhelimeni putosi suojakotelossaan 10 sentistä maahan, niin että näyttö halkesi keskeltä. En saanut edes aikaiseksi kunnon säröistä lasia, vaan yksi selkeä viilto keskelle niin ettei varmasti kosketusnäyttö toimi. Se oli ensimmäinen puhelin, jonka olen koskaan hukannut tai hajottanut. Saatoin ehkä vetää pienet paniikki-itkut keskellä katua. Mutta sillä hetkellä ei tullut mieleeni edes, että hei korjautanpa näytön. Ensimmäisenä vain mietin, etten voi ostaa uutta, jopa Aasian lentoja kalliimpaa puhelinta. Ja tietysti vieraassa maassa, vieraalla kielellä tämmöisiä asioita on aina paljon vaikeampi hoitaa. Sain asian kuitenkin onnekseni nopeasti hoidettua ja puhelin on todennäköisesti jo jossain päin Sonyllä huollossa. 

Viikonloppuna tuli myös käytyä Kölnissä, jonne tulee mentyä aivan liian harvoin. Vaikka kulutettiinkin hyvin aikaa shoppaillessa, löysin vain adidaksen myymälästä uusia urheiluvaatteita. Niiden shoppailu usein on kyllä kaikista mielekkäintä. Kuvia reissussa en ottanut lainkaan, sillä jätin lainassa olevan Sonyn varmuuden vuoksi kotiin. Elämä ilman puhelinta on kyllä haastavaa, mutta jotenkin todella rentouttavaa. Kun on kertonut kaikille tärkeimmille ihmiselle, että olen nyt aika tavoittamattomissa, ei tarvitse surra että joku huolehtisi vastaamattomuuttani. 

Seuraavina viikkoina on edessä aika paljon kaikkea kivaa. Ensi viikonloppuna mennään vihdoinkin sinne Bruggeen. Varasin tänään myös yhden uuden trivagolaisen kanssa junat Amsterdamiin juuri ennen Aasian lähtöä. Tässä kuussa on myös edessä karnevaalit, muutto ja todennäköisesti reissu Hampuriin. Seuraava viikonloppu kotona taitaakin olla tuossa 2 kuukauden päästä, kun palaan pääsiäisen jälkeen Aasiasta. Laiskottelu on kivaa, mutta reissaaminen sitäkin kivempaa!

2 kommenttia:

  1. Osanotot puhelimen kohtalosta! Mutta hyvä, jos se saadaan vielä korjattua :) Tollaisissa tilanteissa kyllä huomaa, miten paljon avuttomampi on vieraassa maassa kuin Suomessa, jossa jotenkin oletusarvoisesti tietää miten kaikki rullaa. Mullekin tuli kriisi viikonloppuna, kun menin apteekkiin ostamaan lääkettä, joka Suomessa on ihan reseptivapaa, mutta yllärinä täällä Sveitsissä siihen tarviikin reseptin! Romahdin ihan täysin, että enhän mä mistään löydä viikonloppuna sellaista lääkäriä, joka olisi kykenevä kommunikoimaan mulle tutulla kielellä ja jonka pakeille ensinnäkään ehtisin ennen apteekkien sulkeutumista. Ja itkupaniikkikiukkuporasin Murulle miten tässä paskamaassa ei toimi mikään :p Lopulta sain kuitenkin aika vastaavaa lääkettä ja olo helpotti ja jälkeenpäin tuntuu tosi hölmöltä, miten arkisen ja suht pienen asian takia voi tulla niin surkea fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! On tullut väliä surkuteltua vaikka miten pienten asioiden vuoksi ja usein se ensimmäinen turhautuminen/paniikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mutta vähitellen asiat aina kuitenkin tuntuu selviävän, kuten myös onneksi sulla! :)

      Poista