keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

ELÄMÄÄ SAKSAKSI

Monta sanaa saksaa, itseltäni vieno hymy ja nyökkäys. Ai nyt nainen nauraa, naurahdan itsekkin. Mielessäni pyörii vaihtoehtoja miten pääsisin livahtamaan pois paikalta. Apua, nyt nainen kysyykin jotain. Suustani tulee nopea ja hieman häpeällinen Sorry, I don't speak German -toteamus.

Tämä kaava on vahva osa arkipäivääni. Toteamus pitkistä jonoista kassalla, valitus suihkujen surkeudesta kuntosalin pukkarissa, kysymys suunnasta keskellä katua. Välillä ymmärrän jotain ja usein kontekstista on helppo arvata. Nuorelle ihmiselle onkin helppo todeta, etenkin näin kansainvälisessä kaupungissa, että valitettavasti en puhu saksaa. Hyvin usein sieltä saa sujuvan vastauksen englanniksi. Mutta mites toimia, kun vastassa on iäkkäämpi henkilö? Tietysti hänkin voi osata englantia, mutta todennäköisyys on hyvin usein pienempi. Usein myös tyydyn hymisenään, naurahtelemaan ja nyökkäilemään, jos tilanne ei välttämättä vaadi suurempaa kommentointia osaltani. Kamalat jonot täällä. Myötätuntoinen hymy ja nyökkäys. Missä on päärautatieasema? Osoitus kädellä oikealle. 


Jotain on tullut opittua 10 kuukauden aikana, mutta ei minusta vieläkään ole kamalasti kommunikoimaan. Ehkäpä joku päivä, jos tänne pidemmäksi jään.

2 kommenttia:

  1. Samanlaisia kokemuksia täälläkin :). Saksalaiset juttelevat mielellään kassajonoissa yms. ja niin juttelen minäkin. Vajavainen saksan kielen taitoni kuitenkin vähän haittaa tätä small talkkia ja keskustelun avauksia ja erityisesti juurikin vanhempien ihmisten kanssa. Höpöttelisin mielelläni enemmänkin. Mutta hiljaa hyvä tulee ja kaupungilla asioidessa ja liikkuessa näistä kohtaamisista saa aina uutta puhtia kielen opiskeluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan monen vieraassa maassa, vieraalla kielellä asuvan ongelma :/ Ja todella turhauttava sellainen!

      Poista