torstai 23. huhtikuuta 2015

PERUSARKI VAI REISSAAMINEN?

Olen hieman sellainen levoton matkailija, että välillä elämäni pyörii todella vahvasti ajatuksella reissusta reissuun. Aina kuitenkin mediassa puhutaan siitä, kuinka tärkeää olisi nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta. Viime kuussa myös Hesarin blogaaja Maaret Kallio kirjoitti arjen olevan se vaikein extreme-laji. Teksti on kuitenkin vahvasti ei-sinkun näkökulmasta ja siitä nousee esille sanoja, kuten rakas, kumppani, lapsi, kulta. Vaikka näistä en mitään omaakkaan, voin kompata hänen ajatuksiaan kyseisessä artikkelissa. Ajoittain minusta tuntuu, että arkinen pakerrus käy todella tylsäksi ja kuivaksi, kaikessa hölmöydessään jopa hitusen haastavaksi. Aamulla soi kello, salille jumppaamaan, töihin, töistä saksan tunnille, kotiin, nettisarjoja, nukkumaan... All day, every day. Tosin onneksi ei sentään urheilua ja etenkään saksaa joka päivä.  Ja joskus menen syömään, on team event tai näen kavereita.

Oma perusarkeni ei siis oikeasti ole haastavaa, sillä sitä määrittävät vain arkiduuni ja minä. Jos en halua nousta lauantaiaamuna sängystä, en nouse. Jos en oikeasti tahdo kävelylle, en mene. Minua ei ole sängystä tai ovesta ulos riuhtomassa minkään sortin elävä olento; ei mies, lapsi eikä lemmikkieläin. Silti minä elän vahvasti matkustamiselle, joka vie minut pois perusarjesta. Vai onko kyse sittenkin juuri siitä, että kun nämä arjen kulmakivet puuttuvat ja elämäni on isolla mittakaavalla niin levotonta. Ja samalla siitä ehkä puuttuu juuri sitä jonkunlaista ihmiskontaktia? 

Kun palaan reissusta, keksin usein uusia reissuja minne lähteä. Haen jatkuvasti sitä fiilistä, että kohta mennään. Lasken päiviä ja hypetän tulevia suunnitelmia matkakumppaneideni kanssa. Usein selailen ravintoloita, hotelleja ja kaikkea reissuun liittyvää useana päivänä jo paljon ennen lähtöhetkeä. Joskus jopa katselen ja vertailen lentoja ympäri Eurooppaa ihan aikani kuluksi. Minne menisi seuraavaksi? Onnekseni elän tällä hetkellä suhteellisen ideaalissa tilanteessa matkustamista ajatellen; lomia saa joustavasti, rahaa kilahtaa joka kuukausi tilille ja asun keskellä Eurooppaa. Joten eikun seuraavat lennot varaamaan, että on jotain mitä odottaa ennen Suomen lomaa!

3 kommenttia:

  1. Himoitsen tuota sun waffelia..! :D Mulla vipattais jalka tällä hetkellä sen verran että haluaisin lähteä reissuun, ihan ahdistaa :D Haluan kokea ja nähdä uusia paikkoja koko ajan (joskus tietenkin tuttujakin), ja mulle arjen vastapainoksi on tärkeää saada kokea jotain uutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muillakin reissujalka vipattaa! Niinhän se on, usein arki kaipaa vastapainoksia näitä erilaisia kokemuksia. Joillekkin se on matkailu, toiselle taas vierailu mummolaan tai herkullinen ravintolakokemus. Itse tiedän selkeästi, mikä omaa arkeani piristää :D

      Poista
    2. Ps. Oli elämäni paras Stroopwafel ;D

      Poista