maanantai 8. kesäkuuta 2015

KUIN KAKSI ERI MAAILMAA

Useaan kertaan käsittelemäni aihe, mutta joidenkin lomien jälkeen se ero Suomen ja Saksan välillä tuntuu niin hurjan suurelta. Ihan hämmentää. Aiemmin se oli taas se Britannia, jonka olemassaolon suorastaan unohti, kun lähti lomalle Suomeen.

Lensin aamulla Saksaan ja pikaisen kotona pyörähdyksen jälkeen tulin töihin. Hämmensi hurjasti puhua englantia ja muutenkin olin ensimmäisen tunnin aivan ulapalla. Tuntui, että olisin ollut poissa paljon pidempään kuin silloin muutama kuukausi sitten Aasian lomalla, vaikka todellisuudessa minulta jäi nyt väliin vain 5 työpäivää. Tavalliseen lomaan verrattuna ero oli taas kerran ehkä siinä, että Suomessa se oleskelu tuntuu niin luonnolliselta. Vaikka olikin todella hassua ravata Kallion niin tuttuja katuja parin vuoden tauon jälkeen, tuntui se niin luonnolliselta. Vieraissa kaupungeissa olo ei ole niin asettunut ja rauhallinen, jolloin tiedostaa noiden reissujen olevan täysin lomaa.

Ja voi että kun Helsinki tuntui muuttuneen! Tuntui, että joka paikassa oli uusia pieniä kivoja liikkeitä ja kahviloita. Vai olenko se minä, joka on muuttunut? (Köyhänä) harjoittelijana ja ketään tuntemattomana tuskin sain irti siitä kaupungista kaikkea, mitä olisinkaan voinut. Putiikkeja, kahviloita. Ja ah Punavuori, meren läheisyys ja brunssit! Saanen kertoa, että viimeinen viikonloppu Helsingissä oli ihana. Koska Helsinki on ihana. Ja koska sain majoittua ihanan ystävän luona. Ja fiilistellä tuttua, mutta jännällä tavalla todella vieraanoloista kaupunkia. Eksyin jopa luonnontieteelliseen puutarhaan, koska muistin, että siitä olisin päässyt Kaisaniemen puiston läpi. Miten niin turistina tutussa kaupungissa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti