perjantai 3. heinäkuuta 2015

HUH HELLETTÄ

Tuntuu kielletyltä valittaa, kun on vihdoinkin lämpimät kelit. Mutta nyt minä kuitenkin hieman aion, sillä niskaan liimautuva tukka, tukahduttavan kuumat yöt ja poskia pitkin valuvat meikit eivät tunnu kamalan kivoilta arkisessa elämässä. Lomalla lämpöä jaksaisikin. Düsseldorfin on siis vallannut hirmuinen helleaalto. Jo alkuviikosta jännitettiin (etenkin meidän pohjoismaisten kesken), että kuinka sitä kestääkään näitä lämpöasteita. Alustavat ennusteet nimittäin näyttivät lähemmäs 40 astetta. Ja siitä syystä juuri päätinkin lähteä viikonlopun mittaiselle pakomatkalle Hollantiin. Kuuma keli  ja tuuleton ilma sisämaassa, etenkin kaupungissa, tuntuivat ahdistavalta ajatukselta. Ja itseni tuntien, olisin saattanut koomata jonkun uuden tv-sarjan parissa pimeässä huoneessa, sillä se olisi viilein vaihtoehto.


Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, kuinka ihanalta viileä ilma tuntuukaan. Nyt ei puhuta -20 asteista, vaan lähinnä kahdenkympin kieppeillä pyörivistä lukemista. Ennen aina odotin helteitä, mutta nyt jotenkin nautin sellaisesta (Saksan) toukokuisesta viileydestä. Silloin saa pukea iltaisin takin päälle, mutta päivisin tarkenee mekollakin. Ehkä kolmen viikon loputon helleputki keväällä Aasiassa riitti hetkeksi ja toivon, että lämpölukemat eivät nousisi koko kesänä yli kahdenviiden. Toivossa oli hyvä elää, kunnes jo heti alkuviikosta aamulla aikaisin herätessä asteet ylittivät unelmalukemani. Kateellisena kurkin Helsingin säätietoja, jotka näyttivät juuri sopivilta; aurinkoa ja siedettävää lämpöä.

Mutta eipäs nyt ihan narisijoiksi aleta, sillä on aivan mahtavaa, että on kesä! Etenkin myöhään laskeva ja aikaisin nouseva aurinko tuntuvat niin ihanilta! Ja mukavan se aamulla seiskan aikaan ennen kovinta hellettä on viilettää hieman tuulisen Reinin varrella lenkillä, kun aurinko porottaa täysillä naamaan houkutellen ne piilossa olleet pisamat taas esiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti