keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

KUN LENTÄMISESTÄ TULI ARKISTA

Palasin maanantaina Saksaan. Ja olipa vaan hassua lentää parissa tunnissa tuo Suomi-Saksa väli. Sama kun olisi hypännyt Helsingissä junaan ja suunnannut Tampereelle. Olen tottunut välilaskuihin niin suorat lennot tuntuivat todelliselta luksukselta. Mutta täällä sitä taas ollaan, hieman flunssaisena.


Vaikka lento oli lyhyt, niin ehdin paljon pohtimaan. Mietin elämääni ja lentämistä. Lapsuudessani ei paljoa lennelty. Ennen täysi-ikäisyyttä taisin käydä kaksi kertaa ulkomailla. Muistan kuinka lukioreissulla kaveri muistutti minua mahanpohjassa tuntuvasta tunteesta. Sitä tunnetta fiilistelin vielä muutama kerta myöhemminkin koneen renkaiden irrotessa maasta.

Nykypäivänä ei paljoa enää fiilistellä. Suurin osa lennoista kuluu unessa. Usein jopa nukahdan ennen nousua ja herään kun muut matkustajat jo jonottavat koneesta ulos. Lennän myös lähes kaikki lennot yksin. Joko lennän Suomeen ja sen hetkisen asuinmaani väliä, tai sitten lentelen ulkomailla asuvien ystävieni luokse. Eli noilla lennoilla uni on paras seurani. Ellei lennolla tarjoilla ilmaista ruokaa, silloin pitää hieman kärkkyen torkkua.

Niin, jossain vaiheessa jännästä lentämisestä tuli arkista. Enää ei nappaa mahanpohjasta noustessa. Enää lentokentälle mennessä ei innostuksen puuskat ota valtaa. Taas kerran lentoon noustessa, tällä kertaa Helsingistä kohti Düsseldorfia mietin, kuinka tämä ei ole enää sen jännempää kuin junalla matkustaminen. Mitä nyt flunssaisen korvat naksuu ja maisemat ajoittain jännemmät.

2 kommenttia:

  1. Mietin itse asiassa eilen ihan samaa :D olen nyt Sisiliassa lomalla, ja eilen rantapäivän päätteeksi ostin lennot Suomeen syyskuulle. Tuosta noin vaan, kuin jotkut junaliput. Osaisin kävellä Helsinki-Vantaalla ja Zürichin kentällä jo unissanikin... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, lentojen varauksestakin on tullut jo niin arkista. Melkein junalippujen varaaminen menee jännemmäksi :D

      Poista