tiistai 21. heinäkuuta 2015

PERINTEINEN KALAREISSU

Olen aika surkea kalastaja, sillä en halua koskea matoihin. Enkä kaloihin. Silti tykkään ihan hirmuisesti olla veden äärellä ja jännittää, koska vapa alkaa nykiä. Olen ehkä vielä enemmän semmoisen perinteisen kalastamisen ystävä, jossa on se punavalkoinen koho, jonka uppoamista odotellaan silmät sikkurassa. Se se vasta jännää onkin!

Olemme nyt jo muutaman kerran viime vuosien aikana käyneet kalassa rannikolla. Ensimmäisellä kerralla tuli 30 ahventa vain parissa tunnissa. Seuraavalla kerralla ei yhtään. Eilen saimme muutaman. Ehkä niitä kalojakin tärkeämpää on se maisema. Ja kaakao. Ja eväsleivät. Ja karjalanpiirakat. Kotimatkalla tietysti vielä jäätelöt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti