maanantai 26. lokakuuta 2015

KIITOS MALLORCA, OLI KIVAA

Kaksi viikkoa Mallorcalla hujahti hetkessä. Siitä huolimatta tuntuu, että olisin ollut poissa Düsseldorfista jo pienen ikuisuuden. Juuri ennen suuria muutoksia olikin yllättävän mukavaa ottaa etäisyyttä tutuista ympyröistä ja antaa ajatusten velloa rauhassa. Olen huomannut, että kun pitää päättää asuinmaiden välillä, on hyvä lähteä pois kummastakin, sillä silloin pystyy ajattelemaan vapaammin. Suomessa ollessa on aina ihana ajatella, että siellä olisi mukavaa. Saksassa asuessa taas tuntui turvalliselta pysyä siinä tilanteessa ja nopeasti ajattelee, että kyllähän täällä viihtyy. Viime keväisen reppureissun aikana huomasin pohtivani Suomeen paluuta erittäin neutraalista näkökulmasta. Siinä Kambodzan rannikon lämpimässä merivedessä lilluessa oli hyvä pistää plussat ja miinukset Suomen ja Saksan välillä paikoilleen ja todeta, että kumpi näin kaukaa katsottuna voittaa. Varmaankin tiedätte, että kumpi se sitten voitti.


Meillä oli Mallorcalla tosi hyvä porukka. Neljä pohjoismaalaista ja yksi rennosti mukana kulkeva amerikkalainen. Hänen hiustenvärin, huumoritajun ja asenteen vuoksi saattaisin kuvitella häntäkin pohjoismaalaiseksi. Koko reissulla ei tarvinnut kamalasti pohtia minne vuokraautolla ajamme, koska porukka meni aika yhteisymmärryksessä. Aamuisin oli taas parasta, että kun sovittiin lähtevämme 8.15, niin kaikki olivat silloin aulassa valmiina. Olin valmistautunut siihen, että kun on itse valmiina, niin muita saa odotella vielä puoli tuntia. Se jos jokin ärsyttää minua aamulla, kun alan miettimään, että kuinka kauan olisinkaan voinut nukkua lisää! 

Aivot nollattuina ja pohtimiset hoidettuina on mukava suunnata viimeiseen työviikkooni trivagolla. Uskon, että edessä on haikeita fiiliksiä, mutta varmuus oikean päätöksen tekemisestä on parin viime viikon aikana vain vahvistunut. 

perjantai 23. lokakuuta 2015

MITEN ULKOMAILLA ASUMINEN MUUTTAA IHMISTÄ?


Olen itse huomannut muuttuneeni ihmisenä ulkomaille muuton seurauksena. Ja niinhän sen kuuluukin mennä. Ulkomailla kohtaa erilaisia kulttuureja ja tapoja, jotka poikkeavat siitä johon aikanaan on kasvanut. Muuton seurauksena joutuu usein myös hoitamaan suuren määrän asioita ja perehtymään siihen, miten uusi asuinmaa toimii. Välillä ollaan täysin yksin haasteiden kanssa, joskus kielimuuri kaatuu päälle ja ajoittain maan tavat hämmentävät tai jopa ärsyttävät. Joskus taas käy niin, että rakastuu niihin uusiin toimintatapohin, eikä ymmärrä miksei kaikkialla ole näin. Olenkin miettinyt, että kun osaisi poimia jokaisesta maasta parhaat tavat ja niiden avulla muuttua vain paremmaksi ihmiseksi. Ottaisin ehkä saksalaisten suorasanaisuuden tilanteissa, joissa sitä tarvitsee. Britannian kohteliaisuuden ja tuntemattomien hymyt (tämä kyllä tarttui, olen tässä asiassa niin epäsuomalainen!). Turkista haluaisin edes ripauksen sitä rentoutta ja stressaamattomuutta, johon jämptillä ja tarkalla olemuksellani on vielä pitkä matka. Mikä sitten on muuttunut? 


Arvostus kaunista kotimaatani kohtaan. Arvostus Suomen kulttuuria, luontoa, järviä, ruokaa ja kaikkea sitä, mitä se pieni pohjoinen maa pitää sisällään. Olen ollut ylpeä suomalaisuudestani aina, mutta viime vuosina se on konkretisoitunut enemmän. Lähtö kauas on todellakin opettanut näkemään lähelle. Suomi ei ole täydellinen, mutta se on todella upea.

Laajempi näkökulma. Joskus hieman kiehuttaa, kun näkee sosiaalisessa mediassa valitusta asioista, jotka Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna ovat erittäin hyvin. Jopa kehittyneen Euroopan sisällä. Tätä osaa minusta on muokannut eläminen muissa maissa, mutta sitäkin vahvemmin ehkä eri kulttuureista tulleiden ihmisten tarinat. Monen ulkomaalaisen ihmisen silmissä Suomi vaikuttaa todella mainiolta (tosin himskatin kylmältä) maalta.

Elämässä eteenpäin meneminen helpottuu. Luin joskus jostain artikkelista, kuinka ulkomailla asujien on muuttojen kasvaessa helpompi jättää hyvästit. Jäin  miettimään sitä aika paljon ja huomasin sen olevan omalla kohdallani totta. En kuitenkaan usko, että ne tietyn vaiheen tärkeät ihmiset jäävät elämästäni pois. Heidän luo voi mennä lomalle ja ehkä joku päivä jopa asua samassa maassa.

Ikuinen kaukokaipuu. Vaikka nyt Suomeen muutto, asunto ja se koko elämä siellä tuntuu niin ihanan kutkuttavan innostavalta, suunnittelen jo seuraavia askelia. Tai ainakin unelmoin niistä. Haaveilen Aasiasta, mietin Lontoota, pohdin pitkää vapaata ja kyllästymiseen asti reppureissaamista. Moni onkin kysynyt, että aionko jäädä Suomeen ja usein vastaan, että epäilen. Rohkeus ja halu ovat kehittäneet minuun vahvan kaukokaipuun, joka tuskin on koskaan pois pyyhittävissä. Ja näin onkin hyvä, maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Muutamien muuttojen jälkeen myös tiedän, että mikä tahansa päätös tässä elämässä on toteuttavissa. En kamalasti ole pelännyt muuttoja, mutta nyt sitä pelkoa on niin hitunen jäljellä, että koko maailma on avoin.

Jokainen asuinmaani on jättänyt minuun jotain, jonkun piirteen. Ehkä jotkut asiat eivät merkkaakaan enää niin paljon kuin ne joskus merkkasivat. Toiset taas ovat muuttuneet entistä tärkeämmiksi. Jos olisin asunut joissain muissa maissa, olisinkohan erilainen kuin nyt? En tiedä, mutta on varmaa, että ulkomailla asuessa jokainen päivä on seikkailu, vaikka  elämä vähitellen muuttuukin tutummaksi. Samalla kun maan tavat ja kulttuuri selkenee, sitä oppii yllättävän paljon myös itsestään. 

Onko muilla kotimassaan tai ulkomailla muuttajilla tähän ajatuksia? Oletteko muuttuneet? Huomaatteko sen?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

MALLORCA - AURINKOA JA TURKOOSIA VETTÄ


Olen kuullut Mallorcan turistisuudesta paljon ja kuinka tämä saari on etenkin brittien ja saksalaisten suosiossa. Saarta vuokra-autollamme kiertäessä ymmärsin täysin miksi ihmiset haluavat tänne. Etenkin näin kovimman turistikauden ulkopuolella ja kelin ollessa vielä lämmin, Mallorca onnistui yllättämään todella positiivisesti!

Miten oudolta tuntuikaan loikoilla rannalla ja juosta virkistävään meriveteen vielä lokakuun loppupuolella. Düsseldorfissa lämpöasteet pysyivät viime viikon tosi alhaalla, kun taas täällä saimme nauttia 25 asteesta, auringosta, rannalle torkahtelusta, pisamien paluusta (!!) sekä kauniista maisemista vuoristoteillä. Rantojen ja turkoosin meriveden täyteisen viikonlopun jälkeen oli taas akut täynnä työviikkoa varten!


maanantai 19. lokakuuta 2015

MIELEENPAINUVIMMAT MATKAKOKEMUKSET


Laura kirjoitti blogissaan hetki sitten parhaimmista matkahetkistään. Postauksesta inspiroituneena ajattelin pohdiskella mielenpainuvimpia hetkiä matkoiltani. Tiedättekö niitä, jotka kokemuksen hetkellä pistivät tämänkin neidin hiljaiseksi ja saivat haukkomaan henkeä. Mieleenpainuvimpiin kuuluu myös kokemuksia, jotka sillä hetkellä kauhistuttivat tai saattoivat saada kyyneliä silmiin, mutta nykypäivänä naurattavat. Ne ovat usein niitä, jotka painuvat mieleen, joista on hauska kertoa muille ja joille naureskellaan matkakumppanin kanssa vielä vuosiakin myöhemmin. Ps. Klikkailkaa otsikoita, jos jutut noilta reissuilta kiinnostaa!

Elämäni ensimmäinen reissu Aasiaan ja aivan yksin. Tällä reissulla olisi paljonkin hyviä juttuja kerrottavana. Parhaiten jäi mieleen, kun istuin kanootissa altoimenaan papattavan keski-ikäisen saksalaisen miehen kanssa (yksin reissatessa saattaa joutua mielenkiintoiseen seuraan). Suljin korvat ja katselin vieressä kohoavia korkeita saaria. Vesi oli niin turkoosia, vieressä ajelehti venekylä ja kaikkialla oli niin rauhaisaa. Tämä hauskuus loppui siihen, kun tajusin että minähän en pidä syvistä vesistä, kanootti saattaa keikata koska vaan ja yläpuolella lentelee suuri kotka. Äkkiä takaisin isompaan veneeseen, sieltä oli mukavempi katsella upeita maisemia. Tämä kokemus on tavallaan turistinen, mutta itselleni nuo maisemat olivat heti alkureissusta henkeäsalpaavia.


Vuonna 2011 olin hyvän ystäväni kanssa Sisiliassa pyöräilylomalla. Tuolle lomalle sattui vain yksi pyöräilymatka, joka kuitenkin oli pituudeltaan noin 80 kilometriä. Nuo kilometrit olisivat tasamaalla menneet varmaan aika sutjakasti, mutta kun maasto oli vuoristoista ja helleasteet siellä kolmessaviidessä, ei pyöräily tuntunutkaan parhaalta idealta. Parhaiten reissulta jäi mieleen surkeat pyörät, joista tippuivat ketjut jatkuvasti sekä yksi kiemurainen alamäki vuoren päältä, jonne olimme kivunneet polkien pienen ikuisuuden. Muistan kuinka alhaalla totesin, että taisi olla elämäni paras hetki, kun saimme rullata mäkeä jarru pohjassa tuulen puhataessa. Mieleen jäi myös viimeinen suora pätkä ennen Cefalua, kun vastatuuli hidasti ja rekat painoivat satasta ihan vierestämme. Sekä vanha pappa, joka ohjasi meidät jonkun kylän läpi oikealle reitille! Tietenkin italiaksi. Muistan kun laskimme mäkeä alas kohti ruuhkaista risteystä ja papparainen oli jo toisella puolella huitomassa meille vauhdikkaasti, että siitä vain lujaa läpi! Matka Cefaluun päättyi siihen, kun emme tajunneet hotellin olevan vuoren päällä ja viiden kilometrin matka muuttuikin parin tunnin pyörien talutukseksi pilkkopimeässä kulkukoirien juostessa perässä. Tuoltakin majoitukselta aamulla rullasimme 20 minuutissa alas. Tämä pyörämatka ei varmasti koskaan unohdu, vaikka pimeässä vuoristoteillä ilman puhelimen signaalia eivät fiilikset olleet kovin hyvät. Palermoon palasimme junalla pyörät mukanamme ja loppuloma kuluikin mukavasti rantatuolissa.



Oletko koskaan kokenut sitä, kun kukaan ei puhu kanssasi samaa kieltä, missään ei ole nettiä ja ruokavaihtoehtoina on jäätelö ja jugurtti läheiseltä bensa-asemalta. Me koimme viime kevään Aasian reissullammee Laosissa. Onneksi seuraavana päivänä löysimme kaukana olevan Paksen keskustan, saimme ruokaa ja näimme muita ihmisiä. En varmaan koskaan unohda sitä tunnetta, kun odotamme jo tunnin myöhässä olevaa bussia päästäksemme pois Paksesta ja kun se bussi pysähtyy hakemaan vain meitä kahta hotellimme edestä. Se helpotus ja innostus, että pääsemme pois ja olemme yhä aikataulussa!



Samalle Aasian reissulle mahtui kokemus täysin tyhjästä rannasta, kirkkaimmasta koskaan näkemästäni vedestä sekä yhteydettömyydestä ulkomaailmaan. Yövyimme Kambodzassa pienellä Koh Rong Samloem -saarella kolme yötä täysin aurinkoenergian varassa. Sänkymme vieressä nukkui gekko, päivät lilluimme meressä ja illalla ihailimme kirkasta tähtitaivasta. Yhtenä päivänä matkasimme viidakon läpi saaren hieman turistisemmalle puolelle, jossa myös ranta oli muutamaa ihmistä lukuunottamatta tyhjä. Mikä ihana irtiotto kaikesta muusta maailmasta!




Elämäni ensimmäinen trivago on tour -reissu viime vuonna oli kokonaisuudessaan todella mieleenpainuva. Matkaan mahtui junamatka juhlien, huikea majoitus, maailman paras aamupalabuffet, koskenlaskua, vaellus vuorilla sekä bileet vuoren päällä, jonne mentiin gondolihisseillä. Uskomatonta ja todella unohtumatonta. Olin tuossa vaihessa ollut trivagolla vasta alle 3 kuukautta ja untuvikkona tuo kokemus oli jotain käsittämätöntä. Rakastan Itävaltaa ja niitä alppimaisemia. Ja sillä porukalla. Niin nappi reissu!



Olin ehtinyt asumaan Skotlannissa jo 2 vuotta, ennen kuin pääsin todistamaan tuon pohjoisen kauneuden. Vuoria, järviä, jylhää maisemaa. Ilman tätä reissua minulla ei olisi samanlaista näkemystä Skotlannista, jossa olen kuitenkin asunut. Vaikka moneen reissuun on mahtunut kommelluksia, niin tämä reissu meni kaiken kaikkiaan todella putkeen! Muistan kuinka meillä oli poikkeuksellisen hyvä sää ja hyvällä porukalla matka meni mukavasti.


Tätä listaa voisi varmaan jatkaa vielä loputtomiin, mm. kolmen päivän pikareissullamme Istanbulista Etelä-Turkkiin (Pamukkale & Efes). Matkanjärjestäjä oli unohtanut hankkia minulle ja kaverilleni kyydin bussiasemalle, joten värjöttelimme matkatoimiston edessä pienen ikuisuuden odotellan jonkun saapuvan. Onneksi meillä löytyi laukusta hänen puhelinnumeronsa ja ehdimme viime tipassa bussiin! Samaan listaan menisi Turkin Kappadokia, joka on vaan niin henkeäsalpaavan upea. Vieläkin joka kerta Kappadokian vilahtaessa televisiossa hihkun onnesta, että tuolla olen käynyt!

torstai 15. lokakuuta 2015

YHDESTÄ ELÄMÄSTÄ TOISEEN


Suomeen ja sinne muuttoon liittyviä postauksia tuntuu nyt todella satelevan. Ja en kyllä yhtään ihmettele, sillä oma pääni on todellisen mellakan keskellä. Suomi ja tulevat työt seuraavat minua päivin ja öin, ne ovat unissani ja käymissäni keskusteluissa. Toiselle kerron kuinka lähden ja toiselle kerron kuinka olen tulossa. Muutos on säätiedotuksissa ja asuntojen etsinnöissä. Viime yönä näin unta ensimmäisestä työpäivästäni, jossa soitimme bändissä, menimme joogaamaan ja sitten afterwork-bisselle. Vaikka unesta voisikin luulla jotain aivan muuta, en kuitenkaan ole vaihtamassa uraani musiikinopeksi tai joogaguruksi. Jatkan yhä digimarkkoininn parissa.

Tänään aamulla Facebookin seinältä taas hyppäsi jonkun iltapäivälehden artikkeli silmille - Suomen talvesta tuleekin poikkeuksellisen kylmä! Apua, kylmä. Täällä Mallorcan lämmössä se tuntui kovin kauhistuttavalta. Samaan aikaan mietin, että miltä se kylmä Suomi voisikaan tuntua. Ehkä hitusen maagiselta ja kauniin valkoiselta. Kenkien alla narskuvalta lumelta ja kauniilta maisemilta. Joltain sellaiselta, jota olen hieman pelännyt ja kammoksunut, mutta samaan aikaan kaivannut. Suurin osa artikkelin gallupiin vastanneista tuntui myös toivovan kunnon talvea. Ehkä se onkin ihan okei, ainakin näin välillä.


Kaikki nämä ajatukset korostavat sitä, kuinka olen hyppäämässä yhdestä elämästä toiseen. Saksassa on yhdenlainen elämä, työ, ihmiset ja arki. Sitten otan lennon ja aloitan ihan uuden elämän. Tavallaan uuden, mutta tavallaan tutun. Vaikka Saksa jääkin ikuisesti mieleeni ja never say never, jää se elämä suurimmilta osin taakse. Yhteys tiettyihin ihmisiin varmasti säilyy, mutta koko elämä ja arki muuttuvat niin suuresti. Ja sitähän olenkin toivonut? Silti hieman pelottaa, miten se uusi elämä lähtee käyntiin. Mitä kaipaan vai kaipaanko mitään? Muistan kuinka yllättävän helppoa oli jättää Britannia taaksee. Toivon, että tälläkin kertaa olisi helppoa ja voisin vaalia niitä ihania muistoja, joita tämä melkein puolitoista vuotta Saksassa toi. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

MALLORCALLA OLLAAN


Heräsin eilen aamulla tuhottoman aikaisin lähteäkseni lentokentälle. Katsoin lämpöasteita ja totesin, että vihdoinkin talvi oikeasti kurkkii kulman takana, asteet olivat nollassa! Aiemmasta suunnitelmastani poiketen heitin vielä villahuivin kaulaan ja lähdin tärisemään junapysäkille. Vain muutamia tunteja myöhemmin kiskoin vaatekerroksia pois, sillä lämpötilat heiluivat yli kahdessaviidessä. Aika sopivasti ajoitettu pako pois kylmästä Saksasta. 

Eilinen alkoi pyhäpäivällä, mutta nyt olemme vihdoinkin työpaikalla. Työskentelemme siis trivagon Mallorcan toimistolla kaksi viikkoa nauttien erilaisesta työympäristöstä (onko hieman siistiä ja outoa istua eri tyyppien vieressä kuin jokaisena muuna työpäivänä!!), ruoasta sekä hostellimaisesta elämästä trivagon huvilalla useiden kollegoiden kanssa. Sään parantuessa ja viikonlopun saapuessa aiomme myös suunnata eri rannoille, ajella ympäriinsä vuokra-autollamme ja ihailla saarta. Itse en ole koskaan edes käynyt Mallorcalla! Jee, olen innoissani! 

perjantai 9. lokakuuta 2015

OODI SYKSYLLE


Pakko todeta ehkä miljoonatta kertaa, että onpa tämä syksy vain ihanaa, rauhaisaa ja kaunista aikaa. Vaikka juuri eilen katselinkin työpisteeltäni kovin sateista Düsseldorfia. Tai eipä sitä oikein nähnyt, sillä sumu ja sade piilottivat koko kaupungin harmaaseen peittoon. Vaikka syksystä tuleekin oudon haikea olo, niin siitä tulee myös jotenkin niin pirteä ja hyvä fiilis. Voi pukea kerroksia, ostaa uusia lämpimiä villakuteita, juoda kuumaa kaakaota ja vaellella iltaisin katulamppujen valossa. Myös lenkkeily on mennyt ihan uudelle tasolle näin syksyn kynnyksellä. Eilen kelistä huolimatta hölkkäilin kaatosateen kastelemana hyvän aamulenkin. Viikko sitten suorastaan taistelin itseni lenkille, joka osoittautui yhdeksi elämäni parhaista lenkeistä. Syksy on todellakin parasta aikaa lenkkeilylle, kun takkia ei vielä tarvitse, mutta illat ovat sopivan viileitä. Ilma on raikasta ja happi kulkee. Vaikka sitä vettä välillä tuleekin. Sateella ei minulle ole väliä, kunhan märät vaatteet saa nopeasti pois päältä ja voin hypätä kuumaan suihkuun.

Itselleni syksy on aikaa, jolloin pitäisi osata elää niin hetkessä. Muutama hassu viikko ja vastassa on taas vaikein vuodenaika. Yhtäkkiä mukavan viileä onkin kylmää ja lenkkitossutkin kastuvat loskassa. Pian täristään toppatakin sisällä ja toivotaan, ettei liukastuta jäisillä kaduilla. Nyt aionkin fiilistellä tätä säätä, pukeutua kerroksiin, kulkea aurinkolasit päässä, tuplata viikkoiset lenkkimäärät ja käyttää tennareita. Tänä vuonna syksyni lyhenee entisestään, kun vietän kaksi viikkoa töissä Mallorcalla. Sen jälkeen onkin aika lähteä Suomeen.

torstai 8. lokakuuta 2015

MUUTTO MAIDEN VÄLILLÄ


Asettuipa sitä lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa maahan, jossa ei ole aiemmin asunut, tavaraa tulee todennäköisesti hankittua. Vaatteita eri vuodenajoille, keittiövälineitä, petivaatteita ja jopa huonekaluja. Niitä vain huomaamatta kertyy ja vaikka maahan tullessa selviääkin yhdellä matkalaukulla, poismuuton aikana se on lähes mahdotonta. Ellei ole taitava minimalisoimaan ja halua laittaa kaikkea kamaa myyntiin tai kiertoon. 

Tällä kertaa pyrin olemaan parempi kierrättäjä; vein monta kassillista vaatteita kierrätyslaatikkoon sekä myin huonekalut tai annoin tutuille. Muutin Saksaan Skotlannista noin 45 postitetun kilon sekä täysien matkalaukkujen kanssa. Myös joululomalla toin tavaraa ja äitikin pisti postissa päiväpeiton, verhot sekä kaiuttimet. 1,5 vuoden aikana on myös ehtinyt ostelemaan aika paljon kaikenlaista, sillä jossain vaiheessa jopa uskoin jääväni Saksaan pidemmäksikin aikaa. Jotain kuitenkin tein kai oikein tämän kertaisessa muuttoprosessissa, sillä pari viikkoa sitten vein postiin kolme laatikkoa, joissa oli yhteensä vain noin 50 kiloa. Se on yhä aika iso määrä tavaraa, mutta laatikot sisälsivät vain asioita, joita tulen tarvitsemaan Suomessa tai jotka ovat minulle tärkeitä.


Vaikka olenkin tehnyt muuttoja jo useamman, ei se koskaan kovin mukava prosessi ole. Aina syntyy pientä stressiä asioista, kuten siitä miten kaikki järjestyy ajallaan, saapuuko kaikki perille, mistä seuraava koti ja miten onnistun pääsemään kaikesta myytävästä eroon ennen lähtöä. Tällä kertaa kaikki on mennyt yllättävän sulavasti, mitä aina pientä säätöä onkin. Suurin osa prosessista on kuitenkin jo ohi, sillä tiistai-iltana sain äidiltäni kuvaviestin, jossa komeili kaikki kolme lähetettyä laatikkoa. Kyllähän niillä kestikin aika kauan saapua Suomeen, hitusen alle kaksi viikkoa. Ja kuten äidille sanoin, nyt täytyy vain hoitaa tämä neiti (matkalaukkuineen) Suomeen ja muutto on täällä päässä hoidettu. Sitten pitäisi vielä järjestää kaikki Suomessa kohdilleen, aloittaen vaikka siitä asunnon löytämisestä. Olen metsästänyt asuntoja useasti, ilman että olen edes ollut maassa paikalla ja aina löytänyt jotain. Kova luotto siis tälläkin kertaa, että se seuraava koti löytyy!

maanantai 5. lokakuuta 2015

VIIKONLOPPU LUXEMBOURGISSA


Viikonloppuna matkustin tämän vuoden aikana jo kuudenteen minulle aivan uuteen maahan, Luxemburgiin. Pikaisella viikonloppureissulla ehdimme käydä vain maan pääkaupungissa, Luxemburgissa, joka osoittautui oikein mukavaksi kohteeksi. Kaupunki ei sinänsä ollut mielestäni kovin erikoinen, mutta näin "lähellä" asuessa halusin vierailla tuolla pienessä maassa.  Olen nähnyt kuluneen vuoden aikana tyyliltään ja tunnelmaltaan niin upeita Keski-Euroopan kaupunkeja (esim. Brugge/Bruges, Praha ja Heidelberg), joten kaupungin täytyy olla aika upea sykähdyttääkseen.

Viikonloppumatkoilla on mukava haahuilla ilman sen suurempia suunnitelmia, katsella, valokuvailla ja syödä. Se oli myös tämän viikonlopun kaava. Kävelimme tosi paljon ja onneksemme satuimme myös viikonlopulle, jolloin kaupat olivat molempina päivinä auki. Tänä viikonloppuna pyhäpäivän vuoksi Saksassa oli nimittäin kaikki kiinni sunnuntain lisäksi myös lauantaina! Tieysti herkuttelimme, kävimme jopa kaksi kertaa herkullisessa Chocolate House -kahvilassa juomassa kuumaa kaakaota sekä syömässä quichet sekä herkullisia kakkuja. Lauantaiaamu alkoi lenkillä kaupungin keskustassa olevassa puistossa, joka asettui mukavasti kiireisten katujen alapuolelle. Lenkki kulki mukavasti kuunnellen linnunlaulua ja katsellen herttaisia vanhoja taloja.



Reissu oli kaiken kaikkiaan tosi kiva. Yhdelle viikonlopulle, tai jopa vain päiväreissuksi Luxemburg on juuri sopiva!