maanantai 19. lokakuuta 2015

MIELEENPAINUVIMMAT MATKAKOKEMUKSET


Laura kirjoitti blogissaan hetki sitten parhaimmista matkahetkistään. Postauksesta inspiroituneena ajattelin pohdiskella mielenpainuvimpia hetkiä matkoiltani. Tiedättekö niitä, jotka kokemuksen hetkellä pistivät tämänkin neidin hiljaiseksi ja saivat haukkomaan henkeä. Mieleenpainuvimpiin kuuluu myös kokemuksia, jotka sillä hetkellä kauhistuttivat tai saattoivat saada kyyneliä silmiin, mutta nykypäivänä naurattavat. Ne ovat usein niitä, jotka painuvat mieleen, joista on hauska kertoa muille ja joille naureskellaan matkakumppanin kanssa vielä vuosiakin myöhemmin. Ps. Klikkailkaa otsikoita, jos jutut noilta reissuilta kiinnostaa!

Elämäni ensimmäinen reissu Aasiaan ja aivan yksin. Tällä reissulla olisi paljonkin hyviä juttuja kerrottavana. Parhaiten jäi mieleen, kun istuin kanootissa altoimenaan papattavan keski-ikäisen saksalaisen miehen kanssa (yksin reissatessa saattaa joutua mielenkiintoiseen seuraan). Suljin korvat ja katselin vieressä kohoavia korkeita saaria. Vesi oli niin turkoosia, vieressä ajelehti venekylä ja kaikkialla oli niin rauhaisaa. Tämä hauskuus loppui siihen, kun tajusin että minähän en pidä syvistä vesistä, kanootti saattaa keikata koska vaan ja yläpuolella lentelee suuri kotka. Äkkiä takaisin isompaan veneeseen, sieltä oli mukavempi katsella upeita maisemia. Tämä kokemus on tavallaan turistinen, mutta itselleni nuo maisemat olivat heti alkureissusta henkeäsalpaavia.


Vuonna 2011 olin hyvän ystäväni kanssa Sisiliassa pyöräilylomalla. Tuolle lomalle sattui vain yksi pyöräilymatka, joka kuitenkin oli pituudeltaan noin 80 kilometriä. Nuo kilometrit olisivat tasamaalla menneet varmaan aika sutjakasti, mutta kun maasto oli vuoristoista ja helleasteet siellä kolmessaviidessä, ei pyöräily tuntunutkaan parhaalta idealta. Parhaiten reissulta jäi mieleen surkeat pyörät, joista tippuivat ketjut jatkuvasti sekä yksi kiemurainen alamäki vuoren päältä, jonne olimme kivunneet polkien pienen ikuisuuden. Muistan kuinka alhaalla totesin, että taisi olla elämäni paras hetki, kun saimme rullata mäkeä jarru pohjassa tuulen puhataessa. Mieleen jäi myös viimeinen suora pätkä ennen Cefalua, kun vastatuuli hidasti ja rekat painoivat satasta ihan vierestämme. Sekä vanha pappa, joka ohjasi meidät jonkun kylän läpi oikealle reitille! Tietenkin italiaksi. Muistan kun laskimme mäkeä alas kohti ruuhkaista risteystä ja papparainen oli jo toisella puolella huitomassa meille vauhdikkaasti, että siitä vain lujaa läpi! Matka Cefaluun päättyi siihen, kun emme tajunneet hotellin olevan vuoren päällä ja viiden kilometrin matka muuttuikin parin tunnin pyörien talutukseksi pilkkopimeässä kulkukoirien juostessa perässä. Tuoltakin majoitukselta aamulla rullasimme 20 minuutissa alas. Tämä pyörämatka ei varmasti koskaan unohdu, vaikka pimeässä vuoristoteillä ilman puhelimen signaalia eivät fiilikset olleet kovin hyvät. Palermoon palasimme junalla pyörät mukanamme ja loppuloma kuluikin mukavasti rantatuolissa.



Oletko koskaan kokenut sitä, kun kukaan ei puhu kanssasi samaa kieltä, missään ei ole nettiä ja ruokavaihtoehtoina on jäätelö ja jugurtti läheiseltä bensa-asemalta. Me koimme viime kevään Aasian reissullammee Laosissa. Onneksi seuraavana päivänä löysimme kaukana olevan Paksen keskustan, saimme ruokaa ja näimme muita ihmisiä. En varmaan koskaan unohda sitä tunnetta, kun odotamme jo tunnin myöhässä olevaa bussia päästäksemme pois Paksesta ja kun se bussi pysähtyy hakemaan vain meitä kahta hotellimme edestä. Se helpotus ja innostus, että pääsemme pois ja olemme yhä aikataulussa!



Samalle Aasian reissulle mahtui kokemus täysin tyhjästä rannasta, kirkkaimmasta koskaan näkemästäni vedestä sekä yhteydettömyydestä ulkomaailmaan. Yövyimme Kambodzassa pienellä Koh Rong Samloem -saarella kolme yötä täysin aurinkoenergian varassa. Sänkymme vieressä nukkui gekko, päivät lilluimme meressä ja illalla ihailimme kirkasta tähtitaivasta. Yhtenä päivänä matkasimme viidakon läpi saaren hieman turistisemmalle puolelle, jossa myös ranta oli muutamaa ihmistä lukuunottamatta tyhjä. Mikä ihana irtiotto kaikesta muusta maailmasta!




Elämäni ensimmäinen trivago on tour -reissu viime vuonna oli kokonaisuudessaan todella mieleenpainuva. Matkaan mahtui junamatka juhlien, huikea majoitus, maailman paras aamupalabuffet, koskenlaskua, vaellus vuorilla sekä bileet vuoren päällä, jonne mentiin gondolihisseillä. Uskomatonta ja todella unohtumatonta. Olin tuossa vaihessa ollut trivagolla vasta alle 3 kuukautta ja untuvikkona tuo kokemus oli jotain käsittämätöntä. Rakastan Itävaltaa ja niitä alppimaisemia. Ja sillä porukalla. Niin nappi reissu!



Olin ehtinyt asumaan Skotlannissa jo 2 vuotta, ennen kuin pääsin todistamaan tuon pohjoisen kauneuden. Vuoria, järviä, jylhää maisemaa. Ilman tätä reissua minulla ei olisi samanlaista näkemystä Skotlannista, jossa olen kuitenkin asunut. Vaikka moneen reissuun on mahtunut kommelluksia, niin tämä reissu meni kaiken kaikkiaan todella putkeen! Muistan kuinka meillä oli poikkeuksellisen hyvä sää ja hyvällä porukalla matka meni mukavasti.


Tätä listaa voisi varmaan jatkaa vielä loputtomiin, mm. kolmen päivän pikareissullamme Istanbulista Etelä-Turkkiin (Pamukkale & Efes). Matkanjärjestäjä oli unohtanut hankkia minulle ja kaverilleni kyydin bussiasemalle, joten värjöttelimme matkatoimiston edessä pienen ikuisuuden odotellan jonkun saapuvan. Onneksi meillä löytyi laukusta hänen puhelinnumeronsa ja ehdimme viime tipassa bussiin! Samaan listaan menisi Turkin Kappadokia, joka on vaan niin henkeäsalpaavan upea. Vieläkin joka kerta Kappadokian vilahtaessa televisiossa hihkun onnesta, että tuolla olen käynyt!

2 kommenttia:

  1. Ihania kokemuksia! Ja vitsit tuo vika kohta Skotlannista voisi olla ihan minun kirjoittama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postausinspiksestä ;) Ja mitä Skotlantiin tulee, ne suurimmat kaupungit eivät todellakaan edusta sitä kaunetta, mitä sieltä voikaan löytää!

      Poista