perjantai 23. lokakuuta 2015

MITEN ULKOMAILLA ASUMINEN MUUTTAA IHMISTÄ?


Olen itse huomannut muuttuneeni ihmisenä ulkomaille muuton seurauksena. Ja niinhän sen kuuluukin mennä. Ulkomailla kohtaa erilaisia kulttuureja ja tapoja, jotka poikkeavat siitä johon aikanaan on kasvanut. Muuton seurauksena joutuu usein myös hoitamaan suuren määrän asioita ja perehtymään siihen, miten uusi asuinmaa toimii. Välillä ollaan täysin yksin haasteiden kanssa, joskus kielimuuri kaatuu päälle ja ajoittain maan tavat hämmentävät tai jopa ärsyttävät. Joskus taas käy niin, että rakastuu niihin uusiin toimintatapohin, eikä ymmärrä miksei kaikkialla ole näin. Olenkin miettinyt, että kun osaisi poimia jokaisesta maasta parhaat tavat ja niiden avulla muuttua vain paremmaksi ihmiseksi. Ottaisin ehkä saksalaisten suorasanaisuuden tilanteissa, joissa sitä tarvitsee. Britannian kohteliaisuuden ja tuntemattomien hymyt (tämä kyllä tarttui, olen tässä asiassa niin epäsuomalainen!). Turkista haluaisin edes ripauksen sitä rentoutta ja stressaamattomuutta, johon jämptillä ja tarkalla olemuksellani on vielä pitkä matka. Mikä sitten on muuttunut? 


Arvostus kaunista kotimaatani kohtaan. Arvostus Suomen kulttuuria, luontoa, järviä, ruokaa ja kaikkea sitä, mitä se pieni pohjoinen maa pitää sisällään. Olen ollut ylpeä suomalaisuudestani aina, mutta viime vuosina se on konkretisoitunut enemmän. Lähtö kauas on todellakin opettanut näkemään lähelle. Suomi ei ole täydellinen, mutta se on todella upea.

Laajempi näkökulma. Joskus hieman kiehuttaa, kun näkee sosiaalisessa mediassa valitusta asioista, jotka Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna ovat erittäin hyvin. Jopa kehittyneen Euroopan sisällä. Tätä osaa minusta on muokannut eläminen muissa maissa, mutta sitäkin vahvemmin ehkä eri kulttuureista tulleiden ihmisten tarinat. Monen ulkomaalaisen ihmisen silmissä Suomi vaikuttaa todella mainiolta (tosin himskatin kylmältä) maalta.

Elämässä eteenpäin meneminen helpottuu. Luin joskus jostain artikkelista, kuinka ulkomailla asujien on muuttojen kasvaessa helpompi jättää hyvästit. Jäin  miettimään sitä aika paljon ja huomasin sen olevan omalla kohdallani totta. En kuitenkaan usko, että ne tietyn vaiheen tärkeät ihmiset jäävät elämästäni pois. Heidän luo voi mennä lomalle ja ehkä joku päivä jopa asua samassa maassa.

Ikuinen kaukokaipuu. Vaikka nyt Suomeen muutto, asunto ja se koko elämä siellä tuntuu niin ihanan kutkuttavan innostavalta, suunnittelen jo seuraavia askelia. Tai ainakin unelmoin niistä. Haaveilen Aasiasta, mietin Lontoota, pohdin pitkää vapaata ja kyllästymiseen asti reppureissaamista. Moni onkin kysynyt, että aionko jäädä Suomeen ja usein vastaan, että epäilen. Rohkeus ja halu ovat kehittäneet minuun vahvan kaukokaipuun, joka tuskin on koskaan pois pyyhittävissä. Ja näin onkin hyvä, maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Muutamien muuttojen jälkeen myös tiedän, että mikä tahansa päätös tässä elämässä on toteuttavissa. En kamalasti ole pelännyt muuttoja, mutta nyt sitä pelkoa on niin hitunen jäljellä, että koko maailma on avoin.

Jokainen asuinmaani on jättänyt minuun jotain, jonkun piirteen. Ehkä jotkut asiat eivät merkkaakaan enää niin paljon kuin ne joskus merkkasivat. Toiset taas ovat muuttuneet entistä tärkeämmiksi. Jos olisin asunut joissain muissa maissa, olisinkohan erilainen kuin nyt? En tiedä, mutta on varmaa, että ulkomailla asuessa jokainen päivä on seikkailu, vaikka  elämä vähitellen muuttuukin tutummaksi. Samalla kun maan tavat ja kulttuuri selkenee, sitä oppii yllättävän paljon myös itsestään. 

Onko muilla kotimassaan tai ulkomailla muuttajilla tähän ajatuksia? Oletteko muuttuneet? Huomaatteko sen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti