tiistai 24. marraskuuta 2015

MITÄ MINULLE KUULUU?

Jottei tämä nyt muuttuisi täysin matkablogiksi, ajattelin kertoa hieman mitä minulle kuuluu. Ennen syvällisempiä ajatuksia voisin todeta, että kuuluu todella hyvää. Olen saanut matkustaa niin himskatin ihaniin kohteisiin kuluneen kuukauden aikana, ottaa iisisti, nähdä ystäviä, tutustua ihmisiin, syödä, juoda, rentoutua ja samaan aikaan sännätä paikasta toiseen. Kulunut kuukausi on tehnyt todella hyvää tähän muutosvaiheen keskelle.


Rentoutumisen ohella olen tietysti pohtinut paljon muuttoa ja Suomeen paluuta. Siellä viikon vietettyänikin mietin, että iskeeköhän minulle joku identiteettikriisi. Kuuden vuoden ajan määrittelin itseni ihmiseksi, joka asuu ulkomailla. Se oli suuri osa sitä mitä minä olen. Mitäs minä nyt tulen olemaan? Ihminen joka asui ulkomailla vai ihminen, joka nyt asuu Suomessa. Iskeeköhän minulle käänteinen kulttuurishokki, kun asiat toimivatkin erilailla?

Mitäs muuta.. Tämä yhtäkkiä tullut talvi myös hieman hämmentää. Strasbourgiin matkatessamme ihailin valkoisia metsiä vain hetki sen jälkeen kun isäni oli päivittänyt Suomen säätilan suoraa takapihaltamme modernisti whatsappin kautta. Sen jälkeen alkoi Facebookissani vilkkua lumisia maisemia  Englannista, Skotlannista, Saksasta, Itävallasta sekä Suomesta. Talvi siis otti Euroopan haltuun yhtenä viikonloppuna. Vaikka joulukuu kolkutteleekin ovella, heräsin ajatukseen, että mitäs kummaa, talvi tuli. Syksy on hujahtanut hetkessä ohi. Olen matkustanut todella paljon, pakkaillut, muuttanut ja koittanut sisäistää muutosta. Ja siinä sivussa oranssit puut ovat tulleet, menneet ja peittyneet lumeen. Eikä siinä mitään, ensimmäistä kertaa vuosiin otan talven aika avosylin vastaan. Ostin jopa kunnollisen talvitakinkin, josta opiskelijana vain haaveili. Lumisen viikonlopun jälkeen keli Düsseldorfissa näyttää kuitenkin joltain talven esivaiheelta. Sää on kylmä, mutta aurinko paistaa.

Että sellaista minulle kuuluu. Hyvä ja hämmentävä elämänvaihe meneillään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti