torstai 26. marraskuuta 2015

UUSIA YSTÄVIÄ SOSIAALISESTA MEDIASTA

Eilen Facebookin virrassa vilahti jotain uuteen kaupunkiin muuttajalle sopivaa. Artikkeli nuoresta naisesta, joka jakoi tuhansien ihmisten kierrätys-ryhmässä postauksen omasta tilanteestaan. Siitä kuinka on ajan kuluessa huomannut olevansa yksinäinen ja olisi kiva tavata uusia tyyppejä Helsingissä. Artikkelissa kerrottiin kuinka postaus oli saanut useita tykkäyksiä ja lopuksi joku oli pistänyt Facebook-ryhmän pystyyn naisille, jotka kaipaisivat uusia ystäviä (Helsingistä). 


Olen usean muuton jälkeen huomannut, että ystävyyden luominen ei olekaan niin helppoa kuin se ehkä lapsena ja teininä oli. Yhä useammin puhutaan siitä kuinka nuoret aikuiset ovat yksinäisiä ja ymmärrän täysin mistä näissä jutuissa puhutaan. En ehkä ihan täysin yksin, mutta ajoittain samaistuin siihen, että kuinka vaikea kaverisuhteita onkaan luoda. Jossain vaiheessa itse huomasin jopa hieman laiskistuneeni ja en jaksanut enää edes koittaa rakentaa uusia ystävyysuhteita, sillä ne vaativat paljon työtä. Huomasin kuitenkin, että helpoin on luoda kaverisuhteita ihmisten kanssa, jotka ovat siihen halukkaita ja avoimia. Kuten uudet ihmiset kaupungissa/maassa tai kuten tässä uudessa Facebook-ryhmässä ne ihmiset, jotka ilmoittavat kaipaavansa elämäänsä uusia ystävyyssuhteita. 

Itse liityin ryhmään iltapäivällä, jolloin se oli ehtinyt keräämään jo 800 jäsentä. Samana iltana luku oli kasvanut useilla sadoilla. Joku oli pyytänyt ihmisiä esittäytymään ja tästä lähti mahtava keskustelu ja uusien ystävyyssuhteiden luominen. Olin itse todella innoissani. Tätä minä olin juuri kaivannut! Innoissani vastailin muiden saman ikäisten ja samoista harrastuksista kiinnostuneiden ihmisten esittelyihin. Viestiketjut venyivät ja pian ihmiset alkoivat pistämään pystyyn niin kirjakerhoja kuin viini-iltoja. Tapahtumia ja porukoita oli laidasta laitaan. Itse liityin muutamaan ryhmään ja ensi viikolle onkin jo muutama iltama sovittu. Näissä ryhmissä uusien tuttujen kanssa keskustelut pyörivät vielä pitkälle iltaan. Oli upeaa seurata miten kaikenikäiset naiset kaipailivat seuraa lenkkikavereista leipojiin. Yksi tyttö kysyi pelaisiko kukaan tietokonepelejä, koska kaipaisi poikien lisäksi myös tytöistä seuraa. Ja ketju kasvoi kasvamistaan. Lasten äidit ja yli 40-vuotiaat naiset etsivät ystäviä niin kahville kuin juhlimaan. Yhtäkkiä sadat naiset olivat valmiina harrastamaan, tutustumaan, kokkailemaan, viinittelemään. Jokainen viestin aloitus sai ryhmässä jatkoa ja seurakseen muita innostujia. Pitkään ystävyyssuhteiden puutetta pohtineena tämä tuntui uskomattomalta. Tätäkö se suomalainen tarvitsee, että pääsee eroon yksinäisyydestä ja alkaa tutustumaan ihmisiin? Yksi ryhmä sosiaalisessa mediassa, jossa on ok myöntää, että on hitusen yksinäinen ja kaipaa uusia tuttavia. On todella jännää nähdä miten tämä uusi ilmiö kehittyy. Näin jo Turkuun aukeavan samanlaisen ryhmän. Ja kaikki tämä yhden naisen ansiosta, joka ilmoitti sen mitä näköjään monet tuhannet meistä pohtivat. Että kaipaamme ystäviä ja olemme avoimia rakentamaan uusia suhteita.

Nyt odotan Helsinkiin muuttoa vieläkin enemmän. Vanhojen ystävien lisäksi tulen tapaamaan uusia samoista asioista kiinnostuneita naisia!

2 kommenttia:

  1. Vau, tosi hieno homma! :) Aiheeseen liittyen tai sen vierestä, mun mielestä vieraassa maassa ystävystyminen on vielä vaikeampaa, kun on lähtökohtaisesti kieli- ja kulttuurimuureja joka suuntaan... Oma aktiivisuus ja avoimuus on todellakin se avainpointti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Nämä on niitä ulkomaille muuton kurjia ja vaikeita, ja ehkä jopa vaiettuja (?) puolia..

      Poista