perjantai 26. helmikuuta 2016

00500 HKI

Olen viettänyt koko viikon sohvan pohjalla (sänkyni on parvella, jee!) sairastaen. Tuossa kuitenkin apteekissa ja postissa piipahtaessa pysähdyin kotitaloni eteen. Siinä minä taivaalta tulevan sohjon läiskiessä naamaani mietin taas kerran, että Vau mikä elämä. Että olipas ihana valinta muuttaa Suomeen. 

Muutin tammikuussa tutulle alueelle Kallioon/Sörnäisiin. Asunnon etsinnässä sattui aikamoinen tuuri heti ensimmäisenä päivänäni Suomessa. Kiersin katsomassa kolme ihan sopivaa asuntoa ja kaikkia niitä minulle tarjottiin. Olin päättänyt tehdä päätöksen iltaan mennessä, jolloin entinen työkaverini yhtäkkiä laittoi viestiä vapautuvasta asunnostaan. Kiidin katsomaan asunnon samana iltana, soitin vuokranantajalle ja sovin sopparitapaamisen. Alle 24 tunnin Suomessa olon jälkeen olin löytänyt itselleni kodin. Eikä minkä vaan kodin, vaan juuri itselleni sopivan. Hieman yli 28 neliötä puhdasta rakkautta, juuri siinä alueella, jonne halusinkin. Monta kertaa miettinytkin, että olipas ajoitus ja tuuria. (Ps. Kuvat vanhoja, flunssassa voin vain haaveilla perjantaiviineistä.)


Muuttoa sai kuitenkin odotella reilun kuukauden. Ensimmäiset fiilikset tässä kodissa olivat aika ihanat. Täällä on iso parvi, sen alla mukavan kokoinen keittiö. Eteisestä mennään sopivan kokoiseen kylppäriin ja kaiken tämän lisäksi asuntoon jää erittäin mukavasti elintilaa. Tämä on koti, jonne on aina mukava palata. Kaiken tämän ihanuuden lisäksi pakko vielä todeta, että onpas muuten ihanaa asua yksin! Jotkut tykkäävät, ettei asunnossa joudu olemaan aina yksin. Mutta minusta on juuri täydellistä saapua kotiin, tietäen että pääsen olemaan yksin, jos niin tahdon. 

Rentouttavaa tai reipasta viikonloppua! Minä koitan vielä lepäillä tämän flunssan pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti